perjantai 24. tammikuuta 2014

This is where the magic happens

Minulle oli loman aikana heitetty Missä blogini syntyy-haaste kahdelta eri taholta, kiitokset Lauralle ja Punaiselle! Haasteena on siis kuvailla paikkaa, mistä käsin useimmiten blogitekstit syntyvät. Tämä on helppoa, koska kuten etätyöt, myös bloggaushommat hoituvat aina keittiön pöydän äärellä. Työhuoneesta huolimatta. Keittiön pöytä on läppärityöskentelyyn liian korkea (ainakin tällaiselle 158-senttiselle hukkapätkälle) ja puinen tuoli epämukava. Pers puutuu ja niskat on jumissa, mistä huolimatta en vaan osaa olla muuallakaan. Tälle vuodelle olen asettanutkin tavoitteeksi raivata ja sisustaa työhuoneemme siihen kuntoon, että siellä olisi oikeasti viihtyisää tehdä töitä.

Ylläolevat kuvat ovat blogissa jo joskus muinoin julkaistuja. Keittiön pöytä ja tuolit akaasiapuuta, ja hauska sattuma oli, että torppakauppojen mukana tullut tuvan pöytä tuoleineen on täsmälleen samanlainen, mutta pienempi. Tältä mä haluaisin meillä aina näyttävän...

 ... mutta tältä meillä todellisuudessa yleensä näyttää. 



Sisustusblogien ikuisuuskeskustelu tuntuu olevan julkaistavien kuvien "stailaus" ja se, onko bloggaajilla oikeasti aina yhtä kroonisen siistiä, kuin minkä vaikutelman blogista saa. Omasta puolestani voin todeta, että ei todellakaan. Todellista taitoa on saada rajattua kuvat niin, että rojukasat ja leivänmurut jäävät ulkopuolelle. Yleensä se kuvassa näkyvä nurkkaus onkin sitten talouden ainoa siisti kohta. Ja kerta toisensa jälkeen hämmästyn siitä, kuinka paljon sotkua kaksi aikuista ihmistä voi saada aikaiseksi. Pieni reality-check on toisinaan ihan piristävää, mutta visuaalisena ihmisenä mieluiten kuitenkin katselen (muidenkin blogeissa) harkittuja, inspiroivia kuvia, joiden eteen on nähty vähän vaivaa. Kohtuuden rajoissa toki, ei kaiken tarvitse kuitenkaan aina näyttää kuin suoraan sisustuslehden sivuilta ja liika kliinisyys ja asettelu on suorastaan puuduttavaa, tästä syystä on parikin blogia tipahtanut lukulistalta pois.

Torpalla viihdyn yleensä myös edellämainitun tuvan pöydän ääressä. Toinen vakkaripaikka on kammarin sohva ja tutiseva sohvapöytä, josta tätäkin postausta kirjoitan (kylmästä tutisevan karvapuustin vieressä) leivinuunin lämmittäessä vasenta kylkeä, ikkunanraoista puskevan kylmän ilman jäädyttäessä toista.




 Omaa bloggauspaikkaansa haastan esittelemään seuraavat neljä bloggaajaa:




5 kommenttia:

  1. Auts. Tätä nurkkaako nyt esittelemään. Eikun siis kiitos kovasti :D

    Jostain syystä muiden sotkut eivät koskaan häiritse. Kuvissa ne ainakin näyttävät aina hauskoilta ja luovilta. Liian tyhjät pinnat saavat epäilemään, että ovatko asukkaat edes koskaan kotona.

    VastaaPoista
  2. Tuttua todellisuutta :) Sotkua tuntuu olevan aina, mut ne vaihtaa vaan paikkaa. Milloin on tiskinurkka räjähtäny tai vaatehuone pursuaa tavaraa. Eteinenkin oli meillä pitkään yhtä sekamelskaa kunnes pidettiin rättisulkeiset. Nyt on vähä siistimpää :)
    Ja oon samaa mieltä ku Elise, jostain syystä muiden sotkut ei häiritse yhtään.

    VastaaPoista
  3. Hei kiva, kun nappasit haasteen :) Kivalle näyttää sekä realitykuvat, että siistityt.
    Mähän en yhtään älynnyt kuvata läppärin paikkaa maalla. Sä veit tän astetta pidemmälle ;)

    Mua aina naurattaa toi liika puunaaminen. Musta on ihan kiva joskus katsoa niitä todellisiakin kuvia. Tai ainakin niin, että mieluummin kuvataan kotia kaikista kulmista ja käteviä säilytysratkaisuja, kuin aina samaa hyllyasetelmaa siksi, ettei epäkäytännöllisiä neliöitä ja pieniä nurkkia viitsitä näyttää.

    VastaaPoista
  4. Oikein kotoisia kuvia laitoit. Näyttää siltä, että pöydän ääressä oikeasti tehdään hommia.
    Minulla on muuten tuo sama akaasiapöytä. Tuolieni selkänojat ovat vähän eri malliset, mutta kuitenkin tuota samaa metalliverkkoa niissäkin on.
    Minä olen kaikkea muuta kuin hukkaputki; riittää pituutta sekä painoa. Nämä kalusteet tuntuvat tarpeeksi tukevilta kestämään meikäläistä sadankilonkeijua :)

    terveisin Leena

    VastaaPoista
  5. Auts myös täältä ;) Eikun kiitos ;)

    VastaaPoista