perjantai 30. elokuuta 2013

Perjantain parhaat

Viikonloppu kaupunkikodissa, ensi kertaa kuukauteen.  Ja kieltämättä stressaavan kiireviikon jälkeen ajatus tuntuu ihan houkuttelevalta. Siellähän se Torppa odottaa. Siippa karkasi miesmenoihin, ja saan möllöttää yksin (tai siis karvaisten tovereitteni kanssa) kotona koko illan. Parasta.

Kierros monesti hyväksi todetulla lähikirpulla on yksi parhaita keinoja nollata pää hulluustyöviikon jälkeen. Sormet syyhyävät jo ovenkahvaan tarttuessa, ja työasiat jäävät taatusti taka-alalle kun silmiin osuu jokin uusi mahtava löytö. Mitähän hintalappu sanoo? Harvoin olen kyseiseltä kirpparilta lähtenyt tyhjin käsin, eikä niin käynyt tänäänkään.

Löydöt yhteensä 7 €. Lompakko kiittää.


 Kynttilänjalat ruosteenväristä metallia. 2 €. Nämä ovat aika metkat! En vaan osaa vielä päättää, menevätkö Torpalle vai jäävätkö kaupunkikotiin.


Ruskea peltipurkki retroilla lintukuvioilla. 0,5 €. Ehdottomasti Torppakamaa.

Puinen purkki/maljakko, 1,5 €. Puinen tarjotin, 5 €. Hauskaa sinänsä, että vietin edellisen illan huuto.netissä etsien oikeanlaista puutarjotinta. Ja kuinka ollakkaan, löytyi se seuraavana päivänä kirpputorilta. Tietenkin.

Yksin vietettyihin tyttö-iltoihin kai kuuluisi jokin kauniisti laitettu, kevyt salaatti ja kenties lasi valkoviiniä.

Hain Subista kokonaisen Italian BWT:n ja korkkasin sen seuraksi puolikkaan Karhun. Röyh.

Sitten sauna päälle, koirat ulos ja kynttilät palamaan. Onneksi muistin käväistä lempikaupassani Tiimarissa täydentämässä kynttilävarastoja. 

Nick Cave murisee kaijuttimista jotta rakastanko? No rakastan, rakastan! 

Nyt eucalyptusta löylykauhaan ja toinen Karhu kaveriksi saunaan. 
Olen sen todellakin ansainnut. 

Ja huomenna olisi se Siivouspäivä. 

Perjantaita, ihmiset!

maanantai 26. elokuuta 2013

Enkelit matkassa


Torpan olohuoneen seinällä roikkuu perinteinen lapset koulutiellä + enkelitaulu, jonka edelliset omistajat jättivät meille tuomaan hyvää onnea ja suojelusta. 

Sitä tarvittiin lauantaina, kun ajoin hiekkatiellä mutkasta pellolle. Samassa mutkassa kuulemma ajettu ulos monesti ennenkin, edellisellä kerralla vaan ei ollut kuskilla yhtä hyvä onni mukana. 
Hänen matkansa päättyi lopullisesti siihen kaurapellon reunaan.

Fyysiset vammat, turvavyön jättämä ruhje solisluun kohdalla ja lievä niskasärky, ovat pientä verrattuna siihen, mitä olisi voinut käydä. Auton kohtalo selvinnee tänään; päästäänkö pelkillä peltivaurioilla vai meneekö lunastukseen. Toisaalta: kuten eräs tuttava totesi, kaikki mitä rahalla saa, on halpaa.

Lähistön isäntämies oli nähnyt tilanteen ikkunasta, ja tuli katsomaan ollaanko kunnossa. Kyseli samalla josko meille maistuisi tuore makaroonilaatikko hinausautoa odotellessa. 

Henkisesti vapisen vieläkin, ja tuntuu että tästä olotilasta ylitse pääseminen ottaa varmasti oman aikansa. Tilanne pyörii päässä repeatilla, muistijälki liikkeestä on vahva.

En tiedä enkeleistä, mutta jotkut suojelushenget olivat kyllä lauantaina takapenkillä kyyydissä.

perjantai 23. elokuuta 2013

Sneak Peak: Tupa

Torppaan on kannettu tavaraa tasaisesti joka kerralla, ja nyt alkaa ensi kertaa näyttämään siltä, että jo yhdestä nurkasta voidaan puhua tunnisteen "sisustus" alla.


Sohva ja hawaji-teemainen seinäkello tulivat torpan mukana, rukinpyörä on alun alkaen peräisin lapsuuteni mummolasta. Ja tuvan seinällehän se sopii kuin se kuuluisa nyrkki silmään. Tyynyt kirpparilöytöjä.

...lisää vain yksi vapaavalintainen, sisustukseen mätsäävä koira...

Viime aikoina on käynyt ihan älytön tuuri kirppareilla; tielle on osunut jotenkin just ne asiat, joita olin torpalle mielessäni kaipaillut. Virkattu päiväpeitto on yksi niistä, se löytyi UFF:sta sopuisaan 40 € hintaan. Juuri oikean näköinen, kokoinen ja sävyinen! Oranssipunainen torkkupeitto kirpparilta, 50 senttiä.


Vielä hetki töiden tekoa ja sitten saapuvat ensimmäiset vieraat, jei!
Aurinkoa perjantaihin!

tiistai 20. elokuuta 2013

Akuutit Top 5

Jo torppaa ostaessa tiesimme, että muutama akuutimpi asia tulee hoitaa ennen talvea.

Pitäis...
... korjata palanut sauna saunottavaan kuntoon. Reikä seinässä ei lämmitä, vaikka ilmastointi toimiikin.
(Ja tästä aloitettiinkin, koska voitte kuvitella miten miellyttävää on peseytyä iltaisin niin, että saniteettitiloina toimii pelkkä ämpärillinen lämmintä vettä. Joka onneksi, tosin, tulee omasta kaivosta putkia pitkin sisälle.)

...tilata nuohooja siivoamaan hormit ja kolme tulipesää. Edellisestä kerrasta kun on kuulemma ainakin yli neljä vuotta aikaa.

Ja niitä polttopuita. Jo muutaman viikon aikana olen oppinut niin paljon uusia asioita, että huimaa. Kuten sen, että vaikka sitä omaa metsää on lähes hehtaari, ja vaikka se on täynnä niin paksuja kuusia, että yhdestä saa polttopuut vuodeksi, niin homma ei mene sillä tavoin että kävelet metsään moottorisahan kanssa, kaadat puun, pilkot sen ja kannat poltettavaksi. Ne pitää, kuvitelkaa, antaa kuivua ainakin vuoden verran ennen kuin ovat polttokelpoisia. Aina sitä ihminen oppii uutta (ja siinä ohessa voi tuntea itsensä hitusen tyhmäksi...)

Viisi mottia halkoja laskeutui pihamaallemme kaatosateisena maanantai-aamuna. Onneksi olin itse juurikin lähdössä strategiapalaveriin Vierumäelle (ja saunaan, oi onnea!). Viikonloppuna on tulossa ensimmäinen joukkio talkooväkeä kylään, joten halkosulkeiset it is. Onneksi heistä kukaan ei lue tätä blogia, niin eivät raukat vielä tiedä, mitä edessä odottaa. Muaha.

...se sato korjata talteen. Tässä osa sunnuntain ahkeroinnista. Vuosikausia villinä rehottaneista marjapensaista ei kovin paljon saa irti, mutta jotain kuitenkin. Torpalle johtavan hiekkatien varresta poiminkin jo pari litraa vadelmaa parempiin suihin. Pihaa raivatessa estradin valloitti myös yksi ikiaikainen omenapuu!



...ja sitten pitäis kaikkien näiden edellämainittujen jälkeen muistaa, että mikään ei tapahdu hetkessä eikä tarvitsekaan. Onhan tässä loppuelämä aikaa. Viikonloppuna pitäisi siis muistaa kölliä aurinkotuolissa hyvän kirjan ja kylmän oluen kanssa vielä kun ilmoja pitelee eikä vaan kulkea ruutuvihko kädessä pitkin pitäjää kirjaamassa ylös kaikkea, mitä PITÄISI tehdä. Hulluksihan siitä ihminen vaan tulee.

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Miten tässä sitten kävi näin?

Siihen tarvittiin toimiva nettiyhteys, Oikotie ja kuusi tuntia junassa, paluumatkalla kesälomareissulta Kainuusta Helsinkiin. Siihen tarvittiin lapsuus- ja nuoruusvuodet hämäläisessä maalaispitäjässä ja 14 stadissa vietettyä vuotta, joiden aikana niitä juuria ei sitten kuitenkaan saatu kokonaan kitkettyä. (Vaikka joskus niin kovasti kuvittelin haluavani.) Siihen tarvittiin juuri sopivaan hetkeen osunut kesäloma, hippusen hyvää ajoitusta ja pari asiointia pankissa. Useampi malttamaton puhelu välittäjälle. Ja ensimmäisen pihaan saapumisen jälkeen siihen tarvittiin lopulta vain pari viikkoa kun saimmekin jo avaimet käteen. 

Ennen kaikkea siihen tarvittiin ymmärrystä ja uskoa siihen, että tämä unelma voisi olla, ja onkin, meidän yhteinen.



Ekana iltana Torpalla istuttiin ulkona kun jo hämärtyi. Siemailtiin viskiä päät pyörällä ja vähän hämmentyneinä. Miten tässä näin kävikään? Kuunneltiin ääretöntä hiljaisuutta ympärillä ja ihailtiin yläpuolelle levittäytyvää tähtitaivasta, molemmat aika harvinaista herkkua kaupungissa asuvalle.

Metsän reunasta nousi niityn syliinsä kietova usva ja samaa matkaa sen kanssa laskeutui ympärilleni niin absurdi ja järjetön onnen tunne, että oli pakko nipistää itseään käsivarresta.

Tämä kaikki tässä ympärillä on meidän.

lauantai 17. elokuuta 2013

...ja sit musta tuli taas sisustusbloggaaja.

Olen aina vähän naureskellen ylenkatonut joka sisustusblogissa toistuvia teollisuuslamppuja, blogimattoja, lokki-lamppuja, musta-valkoista sisustusta, ”rouheita” sisustusratkaisuja ja string-hyllyjä. Kunnes eräänä päivänä huomasin omistavani jälkimmäisiä kolme kappaletta. No ostettiinhan me toki myös se vuonna 1930 rakennettu hirsitalo niiden hyllyjen ympäriltä.


Hyllykön sisältö tiivistäneekin sitten kaiken, mikä liittyy meikäläisen vapaa-ajan viettoon tulevina vuosina. Taidankin aloittaa sen tuosta takaseinän karmivasta ruusutapetista.

Miten tässä näin oikein kävi?