Tarkan markan ajat

Blogitulppaanit ovat löytäneet tiensä myös Casa-X:ään! Kyseinen kimppu on tosin saatu lahjaksi, ja jatkossakaan niitä ei tässä osoitteessa omilla rahoilla ostella.

Eikä ostella paljon muutakaan. Tilannehan on nimittäin se, että päiväduuni loppui ja uudet työkuviot ovat vielä, joskin lupaavasti, auki. Olen laatinut itselleni minimibudjetin peruselämiseen ja laskujen maksamiseen, muiden hankintojen osalta rahahanat ovat nyt toistaiseksi kiinni. Olin onneksi hieman itseltänikin salaa ja ennakoiden varautunut tilanteeseen jo edellisenä vuonna. Sukanvarressa on säästöjä sen verran, että tiukan paikan tullen pärjään hetken. Sen hetken aion nyt keskittyä pariin omaan projektiin, joiden taloudellisesta kannattavuudesta ei ole mitään varmuutta. Ne ovat kuitenkin sellaisia nyt tai ei koskaan -projekteja, joiden toteuttamiseen ei välttämättä tule enää toista tilaisuutta.
Toki taloudessamme asuu kaksi henkilöä, joista toinen on tukevasti vakituisessa asiantuntijatyössä kiinni. En ole yksin vastuussa budjettiriihestä ja joustoa löytyy tarvittaessa. 

(Uudet työprojektit ja -tarjoukset ovat silti edelleen enemmän kuin tervetulleita, vinkvink.)

Jännästi on alkanut kaupassa käydessä tarjouslaput kiinnostamaan. Suunnittelen talouden syömisiä etukäteen huomattavasti aiempaa enemmän, ja pakkaseen on kertynyt jo yhtä sun toista. Näen vaivaa ja koukkaan luomumaitoni Lidlistä perusmarketin sijaan. (Luomumaidosta en aio tinkiä.) Kyttäilin aikani Biodellyn alennuskamppiksia ja sellaisen saapuessa tilasin hennavärit kerralla koko kevääksi. Kävin kuittaamassa kirjastokortille kertyneet myöhästymismaksut ja laitoin varaukseen kirjoja, jotka aiemmin olisin poiminut mukaani kirjakaupasta. Käyttämäni puhdistusaine oli apteekissa -20% tarjouksessa joten ostin kaksi.

Pieniä juttuja, joihin jo nyt kiinnittää huomiota ihan eri intensiteetillä.

Tyhjennän kaappeja kaikesta ylimääräisestä ja lataan tavaraa nettiin myyntiin. Samalla huomaan myös omistavani jo paljon, tarpeeksi ja liikaakin. Internetin ihmemaassa suljen silmäni alennusmyynneiltä, ilmaisilta toimituskuluilta ja muilta säästöhoukuttimilta. En tarvitse uutta talvitakkia, en kenkiä, en viidettä samanlaista mustaa perustunikaa. Budjettilaskelmia tehdessä on ollut osin huojentavaa huomata, kuin vähän oikeasti tarvitsen.

Niin että näillä mennään ja nautitaan lahjatulppaaneista nyt, kun ne vielä kukoistavat.

Miten teillä, arvoisat lukijat, säästetään arjessa?

Rakkaita esineitä

Olen ollut hieman huono näiden haasteiden kanssa, niin mielenkiintoisia kuin ne yleensä ovatkin. Näin marraskuun pimeydessä on hyvä purkaa haastesumaa (kun ei ole valoa kuvata oikein muutakaan...)

Ketunkolon Miia haastoi aikoinaan minut mukaan kertomaan omista rakkaista esineistä. Tarkoituksena on esitellä kodistaan 7 esinettä (esittelen nyt kuusi), jotka ovat syystä tai toisesta rakkaita ja joista ei haluaisi luopua. Jokaisesta esineestä tulee laittaa kuva ja kertoa lyhyehkö tarina, miksi juuri se esine on rakas.

Mietin pitkään tämän postauksen tekemistä ja se osoittautui yllättävän hankalaksi. Yllättävän siksi, että jopa näin kirppisharakan/"sisustus"bloggarin näkökulmasta aika harvassa ovat lopultakin ne tavarat, joista en olisi valmis luopumaan nopeammin kuin ehtii kissaa sanoa. Perintö- tai vahvoja tunnesiteitä kannattelevia esineitä meillä ei oikeastaan ole, joten valintani ovat hyvin arkisia.

1. Sormukset

Tärkein yksittäinen esine minulle ovat kihla- ja vihkisormus, koska niihin kulminoituu kaikki tärkeä: rakkaus, luottamus, yhteinen elämä. Niitä katsellessa muistan aina olla kiitollinen, kuinka hienon ihmisen kanssa saan elämäni jakaa. Molemmat sormukset ovat harjattua titaania, vihkisormukseen on upotettu musta timantti. Mies lupasi aikoinaan puolileikillään isomman timantin 5-vuotishääpäivän kunniaksi, jota vietettiin viime syksynä. Ei tullut timanttia, tuli Torppa. Meidän yhteinen sininen timantti.

2. Auto

Siis oikeastiko auto? Voi kyllä! Ei siksi, että se on auto, vaan koska sen olemassaolo mahdollistaa niin paljon muuta, esimerkiksi rakkaan harrastukseni ratsastuksen. Ja millä me muka muuten Torpalle kuljettaisiin? Parasta on perjantait, kun ajelen koirien kanssa kohti kanta-hämettä (ja nappaamme miehen matkan varrelta kyytiin). Corolla kulkee, rokki soi lujaa, kuski laulaa antaumuksellisen epävireessä mukana ja mitä konkreettisemmin kaupunki jää taakse, sen leveämpi hymy näkyy taustapeiliin vilkaistessa.

3. Muistivihkot

Olen aina kirjoittanut päiväkirjaa, joten siinä mielessä blogin aloittaminen tuntui aikoinaan luonnolliselta. Vihkojen sivut täyttyvät hajanaisilla ideoilla, kauppalistoilla ja merkinnöillä. Rakastan tyhjiä sivuja, vielä edessä olevia havaintoja, oivalluksia - ja mahdollisuuksia! Kenties juuri tämän vihkon sivuille tarkentuu se loppuelämäni seuraava paras idea?

4. Kamera

Kesti pitkään, ennen kuin löysin oikean kanavan kaikelle sisälläni asuvalle luovuudelle tai tekemisen tarpeelle. Kamera tuntui heti omalta välineeltä. Valokuvaus on opettanut paljon, ottanut ja antanut. Avannut silmäni tarkastelemaan maailmaa ihan erilaisesta näkökulmasta. Olen kameroiden suhteen aika kranttu ja välineurheilija. Aiemmin olin henkeen ja vereen Canonisti, sitten löysin Olympuksen Pen-sarjan. (Nyt käytössä siis molemmat.)

5. Valokuvat
Vanhat valokuva-albumit ja kehykset olisivat ensimmäinen asia (ihmisten ja eläinten jälkeen), jotka pelastaisin tulipalon sattuessa. Ikuisuusprojektina on myös teettää paperikuvia tuhansista kovalevylle tallennetuista kuvatiedostoista, noin edellisen kymmenen vuoden ajalta.

6. Levyt
Erityisesti vinyylit. Musiikilla on aina ollut merkittävä rooli elämässäni, ja vaikka nykyään useimmiten kuuntelenkin musiikkia Spotifysta, joskus on ihan parasta laittaa rahiseva Doorsin levy levysoittimeen, kaataa punaviiniä lasiin, sytyttää kynttilät avata ikkunat ja antaa ulkona ropisevan sateen kompata kaiuttimista vellovaa soundimaailmaa.

Tämä haaste lienee kiertänyt jo joka blogissa, joten saa napata mukaan jos siltä tuntuu!