Tänä vuonna joulu oli kuin maalilinja, jonka yli raahauduin viimeisillä voimilla, kontaten, kynnenaluset kuraa täynnä. Se kuuluisa joulufiilis ei tavoittanut tätä uupunutta edes loppusuoralla.
En ostanut joululahjoja, en lähettänyt kortteja. Ei nähty ketään eikä menty mihinkään, paitsi kaksistaan torpalle. Joulukoristeluista vastasi pari valkoista hyasinttia, vain koska pidän niiden tuoksusta. Kaikki jouluaiheiset blogikirjoitukset olen järjestelmällisesti jättänyt lukematta jo kuukausia. Tein yhden lanttulaatikon, mies paistoi pienen kinkun. Jouluksi ostettu glögi on vielä korkkaamatta.
Parasta joulussa oli se, kun avattiin vieraita varten ostettu ilmapatja kammarin
sohvan eteen, täytettiin se peitoilla, tyynyillä ja koirilla, ja
vietettiin makuuasennossa koko joulupäivä. Tähtien sota -leffamaraton pyöri
taustalla, minä luin kirjaa ja torkuin sujuvasti vuorotellen kolmen
leffan läpi. Lumettomuuteensa turhautunut joulukuu raivosi ulkona ja helisytteli ikkunoita hetkittäin
niin, että koiratkin kaivautuivat syvemmälle peittojen alle. Illalla
leivottiin pizzaa, kun kumpikaan ei jaksanut väkisin syödä jouluruokia
enää kolmatta kertaa.
Olen koko syksyn odottanut, että minulla olisi tarpeeksi aikaa uppotua tämän kirjan sivuille. Eilen oli aikaa; tempauduin mukaan tarinoihin ja lopulta sisäinen villinainen ulvoi kuuta etäällä, vilahti hädin tuskin silmäkulmassa, pimeiden nurkkien varjoissa. Odotan, että se uskaltautuu lähemmäksi, tekee minuun majansa.
Olen oikeastaan tosi helpottunut, että joulu alkaa olla jo ohi. Että koko tämä vuosi alkaa olla jo ohi.
Tänään herättiin auringonpaisteeseen. Tuuli kolisutteli vielä nurkissa, lämpömittari vetäytyi jo miinuksen puolelle. Tehtiin pitkä lenkki metsässä, naureskeltiin vapaudesta hurmioituneille koirille. Niillekin taisi pötköttely tehdä ihan hyvää.
Onko syynä sitten yötaivaalla loimottava täysikuu vai parin päivän totaalilepo, mutta energiat palautuvat hiljalleen, keräytyvät ja tiivistyvät ympärilleni.
Tuntuu, kuin pystyisin ajattelemaan kirkkaasti ensi kertaa viikkoihin.
(Kuulen hänet jo lähempänä, roaarrghh!)