Puutarhuripäiväkirjat

Ennakko-odotuksista huolimatta en ole vielä(kään!) onnistunut näivettämään puutarhan satoa. Toki säännöllisellä kastelulla (olen viettänyt käytännössä koko alkukesän maalla) ja itseään pihtaavalla helteellä saattaa olla osansa asiassa.

Kasvihuoneessa rescue-tomaatit voivat pulleasti ja niitä on PALJON. (Tai siis paljon ja paljon, ainakin verrattuna viimevuotiseen kolmen tomaatin satoon...)

Kasvihuonekurkkukin kukoistaa. Viisaammat, kertokaa pitääkö tuolle kukinnalle tehdä jotain?

Loppusijoituspaikkaa odottavat kesäkurpitsan taimet sinnittelevät kaikissa keltaisen vihreän sävyissä. Kunhan pääsevät istutuslaatikkoon kunnon multaan niin uskon heidän toipuvan. *kop, kop* Rosmariini porskuttaa menemään onneksi lähes pyhällä hengellä, issekseen.

Mansikka-amppelista olen noukkinut päivittäin marjaa aamujogurtin sekaan. Njams!

Kasvihuoneen vieressä istutuslaatikoissa majailevat ruohosipuli, lehtipersilja, salottisipulit, rucola ja pinaatti, kaksi jälkimmäistä puskevat vasta alkuja pinnalle.

 Ruohosipulin kukinta yllätti puutarhurin. Onko se ihan normaalia?

Lipstikka taas... no ei edes puhuta siitä sen enempää. Lipstikkapensas kasvaa ihan kreisinä. Vaikka söisin koko kesän lipstikkakeittoa, silppuaisin sitä tuoreeltaan jokaiseen tekemääni ruokaan, kuivaisin lehtiä talteen, lahjoittaisin niitä sukulaisille, ystäville ja kylän joutomiehille, niin siitä jää silti todennäköisesti puolet käyttämättä.

Tein vanhoista autonrenkaista lisää istutuslaatikoita toisaalle ja retiiseillä on siellä ihan omat bileet menossa. Jälkimmäinen rengas odottaa vielä asukkaitaan. (Kenties lisää retiisiä?)

Noh, kaikki taimeni eivät kuitenkaan olleet yhtä onnekkaita. Kuten kuvasta näkyy, meille ei ole tänä vuonna tulossa keräkaalia kuin korkeintaan kaupan hyllystä. 

Kasvihuoneesta viinisalongiksi

En ole kadonnut mihinkään, vaikka sellaista kuitenkin salaa olette toivoneet. Elämä vie, elämä tuo ja viime aikoina se on tehnyt lähinnä tuota ensimmäistä. Työstressi, rahastressi, koulustressi ja terveysstressi. Koiranlopetusstressi. Enosaanauttiavehreästäkeväästästressi.

(Ja nyt kun kirjoitin ne tähän jonoksi, en enää ihmettele niin paljoa mistä kaikki epämääräiset kiputilat, kuristuksentunteet ja ihottumat johtuvat.)

Murhetarhasta puutarhaan, jossa projekti kasvihuone nytkähti vihdoinkin eteenpäin. Muistatte varmaan, miltä kasvihuoneessa näytti vielä kuukausi sitten?

 Jep.

Aloitin urakan kiskomalla raksahanskat käteen ja tyhjentämällä surullisen näköisen kasvihuoneen kaikesta pjaskasta ja rikkaruohoista. Mylläsin pohjan lapiolla (mullan seasta löytyi mm. yksi tennissukka), tasoitus, päälle harsoa ja useampi kottikärryllinen soraa.

Olin jo pitkään haaveillut tiililattiasta. Kuin tilauksesta lähisukulaisen kätköistä löytyi pakettiautollinen raksamaalta purettua valkoista tiiltä joten ei muuta kuin latomaan kierrätyslattiaa paikoilleen. Pienen palikkatestin, parin viinipullollisen ja ystäväni avustuksella lattia asettui paikoilleen ja viimeistelimme sen saumaushiekalla. Samaan aikaan syntyi todellinen kuningasidea:

Kasvihuoneesta tulee viinisalonki. Siis kyllähän sinne niitä rehujakin mahtuu, mutta viinisalonki! Kyltteineen, valoineen, lyhtyineen ja pitsiverhoineen päivineen. Pesin vielä seinät kauttaaltaan ja tältä siellä nyt näyttää.

Kyltti on ystäväni askartelema, nimi aukeaa heille, jotka osaavat sen oikein (tai väärin?) lukea. Vanha, viime kesänä romukuormaan mahdutettu palju asettui pöydäksi paremmin kuin hyvin. Kannen alle saa piilotettua vaikka viinipulloja vilttejä kylmempiä iltoja varten. Tuoleihin etsin uudet pyöreät istuintyynyt ja jotain muutakin pientä hienosäätöä vielä tehdään, mutta jo nyt olen lopputulokseen niin tyytyväinen! Maailman paras viinisalonki!

Lattian ja seinän välinen tila päällystettiin valkoisilla koristekivillä.

Ja ensimmäiset kasviasukkaatkin sinne jo muuttivat. 

Kannattaa olla hyvissä väleissä paikallisen taimimyyjän kanssa; pelastin kahdeksan myyntiin liian pitkäksi venähtänyttä tomaatintaimea kaatopaikkakuormasta pilkkahinnalla.

Osaa seinistä kiertää aurinkokennolla toimiva valosarja, ja kun illan hämärtyessä sytyttää vielä kynttilät lyhtyihin niin viinisalonkimme näyttää ihan kerrassaan tunnelmalliselta. "Girls in action"-kuvia voi käydä ihailemassa (?) instagram-tilini puolelta. Nyt vaan sateisia kesä-iltoja odottamaan!

Lisää juttuja pihamaalla tapahtuneista muutoksista tulossa pian, nyt palaan taas stressipesieni pariin. Adios!