Tulentekohommia

Tämä saattaa kenties olla blogihistoriani eniten "tikusta asiaa" -henkinen postaus mutta menköön. 

Taloudessa, jossa on puulämmitteisen saunan lisäksi leivinuuni, varaava takka sekä puuhella, vessapaperirullien tyhjät hylsyt ovat kovaa valuuttaa. Varsinkin kun niistä askartelee toisen kodin talo-yhtiön lehtipaperiroskiksesta dyykattujen (meille kun tulee uutiset nykyisin vaan digitaalisesti) sanomalehtien avustuksella käsikranaatteja. Näillä pommeilla syttyy tulet ns. heittämällä. Maksaa kuulkaas vaivan raahata niitä kaupungista noin 130 km pohjoiseen.

Allekirjoittaneella saattoi olla Torpan alkutaipaleella hieman käynnistysongelmia tulenteon kanssa. Ei liene sattumaa, että saunamme nimettiin ystävieni toimesta V*tun H*omosaunaksi (ja tämä ei ole sitten millään muotoa sukupuolivähemmistöihin liittyvä kannanotto) kun viljelin termiä saunalta tupaan palatessani jokseenkin ahkeraan esimerkiksi lauseiden "toi piip ei syty palamaan" tai "en todellakaan oo menossa enää lähellekään tota piip" tai "antakaa bensakanisteri niin saan ton piip vihdoinkin tuleen" yhteydessä.

Tulenteko on taitolaji. Jokainen tulipesä on omanlaisensa ja vaatii ne kikkakolmoset, jotka voi oppia vain ajan kanssa ja kantapään (tai mustuneiden rystysten) kautta. Aluksi hieman paperia sulattelemaan ja tuomaan lämpöä kohmeiseen pesään. Sitten jotain (pahvia tai kaarnaa), jonka pintaa varovaiset liekit voivat tarttua nuolemaan kevyemmin. Sytkypuuta varmistelemaan liekkien säilyminen ja lopulta kokonaista pökköä pesään viimeistelemään haluttu lopputulos.

(Ei, tämän ei ole tarkoitus kuulostaa eroottiselta novellilta.)

Ja voi sitä onnea, kun tuhkaluukku on vihdoinkin millilleen sopivassa määrin auki, sytkypuut (ja planeetat) oikeassa kulmassa toisiinsa nähden ja pesä leimahtaa suostuvaisesti liekkeihin ilman turhaa kiroilua ja hikoilua. Jossain vaiheessa meillä pidettiin tukkimiehen kirjanpitoa siitä, kumpi saa enemmän tulipesiä liekkeihin ns. ykkösellä. (Eli sillä yhdellä ja ensimmäisellä tulitikulla.) Nykyisin voin jo kokemuksen tuoman tietotaidon varassa luottaa siihen, että kyllä se siitä lämpenee!

Savusaunassa

Kävin savusaunassa toista kertaa elämässäni. Keski-Suomesta kotoisin oleva ystäväni hämmästyi; hänelle savusauna on ollut itsestäänselvä osa lapsuuden kesiä. En tiedä onko savusaunakulttuuri ollut enemmän pohjoisen juttu, meillä hämeessä en niihin muista juuri koskaan törmänneeni - ainakaan sukulaisten tai kavereiden mökeillä. Toisaalta, koko päivän vaativa lämmitysprojekti on kuin tehty hitaalle hämäläiselle.

Saunomisessa on jotain riittimäisen pyhää, onhan sauna ollut vanhan kansan porttipaikka saapuville ja lähteville, ja savusaunan hämärässä on suorastaan taianomaista tunnelmaa.

Löylyn koostumuksessa on huomattava ero puusaunaan verrattuna. Hiki hiipii hiljaa iholle, ei kirpeinä ryöppyinä, vaan pehmeästi nurkkia ja niskavilloja pitkin madellen.

Tuntuu kuin savusaunassa hikoilisi - ja puhdistautuisi - sielusta saakka.

Seuraavana aamuna voi herätessään nuuhkaista tyynystä ja hiuksistaan vielä aavistuksen savun tuoksua. (Ja nokea, jos saunan ja yön pimeydessä on tullut kävelleeksi päin usein kovin matalaa savusaunan ovenkarmia. Tai nojailleeksi seiniin ihan antaumuksella.)

Kiipesimme saunan pimeästä sylistä ulos vilvoittelemaan ja kuin kontrastina sille, eteen avautui laskevan auringon liekkimeri. Suomen kesä, se vetää usein sanattomaksi.

Sinistä valoa

Huh, kylläpä nyt taas elämän isot aallot keinuttavat. 

Edelliseen postaukseeni viitaten; miettikää tarkasti mitä toivotte. 

Kun toiveisiin suuntaa tarpeeksi energiaa, ne lähtevät toteutumaan ihastuttavan 

kiusallisella tavalla silloinkin, kun ei ole itse niistä vielä edes ihan satavarma. 

Nyt pitäisi uskaltaa päästää irti laidoista ja hypätä aaltoihin.    

Tänään ei ole enempää sanoja, on vain kuvia. 

Hyytävän kauniilta pihamaalta, 

saunan lämmittämisestä sinisessä hetkessä.

 Puiden keskeltä kulkee polku niitylle ja lammen rantaan. 

Polttopuitakin taitaa riittää vuosiksi eteenpäin. 

Saunan pääty kaipaisi ulkolaudoitusta pintaansa. 

Ensi keväänä sitten. 

Ulkovalotkin saavat olla kesään saakka. 

4 hyvää syytä korkata skumppa

Palataanpa vielä kertaalleen saunalle. Ulko-oven sisäpuolelle ruuvattu valkoinen muovinaulakkohirvitys särki silmääni joka kerta saunalle mennessäni. Onneksi olin säästänyt kaikki Torpalla tyhjennettyjen skumppapullojen korkit siinä toivossa, että jonain päivänä vielä teen niillä jotain, joten kun ladosta löytyi ulkoseinien vihreällä sävyllä maalattuja puun kappaleita, niin idea konkretisoitui tekemisen tasolle.

Huijasin miehen akkuporakoneen kanssa paikalle ja hetken päästä uusi naulakko oli valmis!

Mitäs tykkäätte? Mun mielestä se on kaikessa rähjäisyydessään ihan kertakaikkisen hurmaava!

(Mitäköhän mä niillä lopuilla n. 50 korkilla tekisin?)

Vihreällä saunalla

Saunamme sijaitsee jonkinlaisena navettana/eläinsuojana aikoinaan toimineessa piharakennuksessa. Itse löylyhuone on tilava mutta pukuhuone kapea ja pieni. Hetken mielijohteesta maalasin pukuhuoneen punertavanruskeaksi petsatut seinät valkoiseksi ja tila raikastui ja suureni ihan silmissä. Joskus tulevaisuudessa on tarkoituksena puhkaista ovelta katsottuna oikealle jäävään seinään aukko ja tehdä viereisestä "kesähuoneesta" saunatupa/vierashuone. (Painotan sanaa sitten joskus, onhan näitä projekteja tässä muutama...) Kesähuoneessa on vielä betoninen syöttökaukalo, verkkoikkunat ja ruostuneita kettinginpätkiä seinässä kiinni, kukakohan lienee siellä aikoinaan majaillut?

Istuintason alle jää tilaa polttopuille ja mintunvihreälle puulaatikolle, jossa säilytetään "sytkyjä".

Itse sauna on rakennettu (uusiksi?) viime vuonna ennen tilan myyntiä. Kiukaan takainen seinä oli palanut viime kesänä karrelle edellisten omistajien ilmeisesti huolimattomasti tekemien hormin eristysten vuoksi. Onneksi lähisuvusta löytyy timpuri, jolta myös muuraushommat sujuvat. Ovenkarmit ja listoja puuttuu edelleen, ei se oo niin justiinsa...

Saunan seinustalle kiinnitetyt kyltit herättävät aina kevyttä hymistelyä vieraissamme. Siis mitäh, väittääkö joku ettei pieni lampemme muka ajaisi venesataman ja hiekkabiitsin virkaa?

Vanha raksalamppu toimittaa ulkovalon virkaa.

Saunan kohdalta rakennus kaipaa vielä ulkolaudoituksen ja maalia pintaansa. Rakastan tuota ajan patinoimaa vihreän sävyä muualla ulkoseinissä ja ajattelin tutkia josko vaikka Uulan valikoimista löytyisi joku vastaava.

Saunataikoja ja taikasaunoja

Elokuun ensimmäinen ilta vietettiin hyvässä seurassa saunan lämpimässä syleilyssä. Kylmä olut ja väliin pulahdus omaan lampeen, voisiko olla täydellisempää yhtälöä paahteisen helteen päälle? Kelluttiin ystävän kanssa tähtitaivaan alla viileässä vedessä ties kuinka pitkään. Hämärtyvä ilta kuiski käsittämätöntä magiaa tumman metsän tanssiessa lammen reunoilla ja sanoille ei ollut siinä hetkessä sijaa, ei tarvettakaan.

Koivuvihdat jäivät tänä kesänä tekemättä mutta oikein hyvä vihta syntyi myös pihalla rehottavista mintuistakin. Napakka vihta (kyllä vihta, ei vasta) kestää kylmässä vedessä liotettuna hieman pontevampaakin saunomista ja bonuksena täyttää saunan huumaavalla tuoksullaan. Tulevien kesien ykköskonsepti taitaa olla tässä.

Minttuvihdan lisäksi sekoitin vartalokuorinta-aineen kahvinpuruista ja hunajasta, luonnon kosmetiikkaa parhaimmillaan.

Ymmärrän hyvin, miksi sauna on ollut vanhalle kansalle pyhä - paikka syntymälle ja kuolemalle. Saunomisessa on jotain rituaalimaista taikaa ja arjen murheet, ärtyneisyys ja koleus harvoin jaksavat kiivetä lauteille kaveriksi, tai ainakaan ne eivät viihdy siellä kovin pitkään.  

Saunaremppa part. 1

Pihapiirissämme on vanha navetta/varastorakennus, jonka toiseen päätyyn aiemmat omistajat olivat keväällä kunnostaneet uuden puusaunan. Kaksi muuta tilaa tässä rakennuksessa palvelevat varastoina, keskimmäiseen haaveilen ensi kesäksi kesähuonetta/ateljeeta. Jospa sitä vaikka innostuisi maalaamaan pitkästä aikaa muutakin kuin ulkoseinää.

Kaikki ei kuitenkaan mennyt kuin siinä kuuluisassa Strömsössä, vaan parin käyttökerran jälkeen kiukaan takaseinä oli syttynyt tuleen ja palanut hirrestä puhki. Syttymissyynä ilmeisestikin hormin puutteellisesti tehdyt eristykset. 

"Hupsis"

Saunan ns. hyvin toimiva ilmastointi oli toki tiedossa kaupantekohetkellä, ja varauduimmekin ensimmäisenä isompana remppana kunnostamaan saunan taas käyttökelpoiseksi. Koska ilman saunaa on vähän ikävää ihmisen olla.

"Parin tunnin homma", väittivät. Mikä ei ihan pitänyt paikkaansa.  

Tarkempi tutkiskelu paljasti seinästä palovahinkojen lisäksi myös lahovaurioita, joten päätimme muurauttaa päätyyn tiiliseinän hirsien tilalle ja samalla uusia muualtakin pari hirttä. (Onnea on timpuri-isäpuoli, joka on elämänsä aikana kunnostanut hirsitalon jos toisenkin!)

Samalla purettiin saunan seinään kiinni pultattu (!) puucee, joka onneksi oli ollut käyttämättömänä jo vuosia.

Viikonloppuna päästään vihdoinkin naputtelemaan kiiinni ulkoseinän laudoitusta ja sääkin näyttäisi olevan projektille suosiollinen. Saunarakennuksen maalaaminen jätetään ensi vuoteen, jääpähän aikaa kinastella lopulllisesta maalisävystä. Itse tykkään kovasti tuosta alkuperäisestä, hieman pastellisesta vaalenvihreästä, ja mikäli joku perinnnemaaleihin perehtynyt lukija muistaa nähneensä maalikartoissa vastaavaa sävyä, niin vinkkaa ihmeessä kommenttiboxiin!