Kartalla - vihdoinkin!

Jo ammoisina aikoina huhtikuussa pohdiskelin blogissa tyhjän seinän dilemmaa ja "armottoman sisuuntumisen" myötä sain siis vihdoinkin tehtyä asialle jotain. Heti kuusi kuukautta myöhemmin. (Tai viisi, jos tarkkoja ollaan, koska Suomen Tullista päivää ja meillähän ei täällä ole mikään kiire...)

Täydellinen tähtikarttajuliste löytyi Etsystä. Se oli tietenkin muutaman sentin isoimpia standardikehyksiä suurempi, joten juliste piti kehystyttää. Tähän kun ynnätään tullimaksut, niin johan tuli tälle projektille hintaa. Saa luvan nyt miellyttää silmää sitten vähän pidempäänkin.

(Ja oh dear, kyllähän se miellyttääkin!)

Mistä näitä koiria aina kuviin ilmaantuu?!

Mitäs tykkäätte?

Dilemma nimeltä tyhjä seinä

Ruokatilan seinällä ollut Holstee Manifesto siirtyi jo ajat sitten työhuoneeni seinälle (sopii sinne niin täydellisesti) enkä ole saanut aikaiseksi hankkia mitään tilalle. Kevään armottoman valon myötä iski sisuuntuminen; tässä on nyt tuijoteltu tyhjää seinää ihan tarpeeksi pitkään! Eiku nettiä selaamaan.

Haluaisin kehyksiin jotain isoa ja mustavalkoista, ikäänkuin kontrastina tumman puun ja itämaisen maton luomalle pehmeydelle. Tekstitaulut ei käy, koska mun aivot nykyään vähän nyrjähtää niistä. Mielessä on iso, mustavalkoinen maailmankartta. Tähtikarttakin voisi olla vaihtoehto, kunhan löytyy just se oikeanlainen.

Urban outfitters/Magical thinking constellation tapestry. Tämä olisi tosi kiva, jos se olisi vähän vähemmän seinävaate.

(Pidemmälle UO:n sivuja selatessani heräsi kysymys, että mikä mikä tää seinävaatejuttu nyt oikeen on? Joku uusi hipsterisisustusvillitys? Trendit ajavat selkeästi taas meikäläisestä ohi, koska mun päässä seinävaate=suora mielleyhtymä finninaamaisen keravalaiskollin seinällä olevaan Jack Daniels-kankaaseen (tai vaihtoehtoisesti etelävaltioiden lippuun) tai siihen pimeällä 90-luvulla huoneeni seinää koristaneeseen Cradle of Filth-seinävaatteeseen. Muisto, jonka haluaisin kipeästi unohtaa.)

Kaipaan apua: mistä löytäisin haluamani mustavalkoisen maailmankartan? Muistuuko mieleen joku verkkokauppa tai muu taho, josta voisin aloittaa etsintätyöt?

Pöydän päässä on tilaa vielä yhdelle

Ruosteinen ja rähjäinen metallituoli löytyi huuto.netistä. Rakastuin palavasti ensi vilkaisulta!
Pakotin miehen ajamaan ylimääräisen kotiuttamislenkin kun en kuumeeltani enää jaksanut itse auton rattiin. Tuolin nähdessään se pyöritteli silmiään mutta ei sanonut mitään. On se ihana! Mies ja tuoli.

Sitten se kahden kodin välissä tutuksi tullut sijoittelukysymys: maalle vai kaupunkiin? Periaatteessa tämä ei sovi oikein kumpaankaan ja ehkä juuri siitä syystä molempiin. Onneksi päätöstä ei tarvitse tehdä nyt (ja sen voi aina pyörtää). Toistaiseksi siis vaan katselen ja ihastelen. 

Ja voi tuota keväistä valoa!

Pyörät alla kulkee paremmin

Onni on käsistään näppärä mies kotona. Meille poikkeuksellisesti toteutimme eilen sisustusteemaa "tuumasta toimeen" ja katsokaa, ammuslaatikko sai pyörät alleen! Ilmeisesti silläkin (siis miehellä) oli ollut vähän ikävä, kun se ihan ilman nikottelua suostui nikkaroimaan pyörien parissa. Olkkarin uusi sohvapöytä sai (epäilyksistä huolimatta) muutenkin vihreää valoa, joten en voi kuin onnitella itseäni tästä hankinnasta. Se on jokseenkin täydellinen!

Minulla on teoria (perustuu tosin vain omiin havaintoihin ja olettamuksiin) siitä, että sunnuntaisin paistaa keskimääräisesti useammin aurinko kuin muina päivinä. (Tai ehkä sunnuntaisin ehtii vain kiinnittämään säähän enemmän huomiota, mene ja tiedä?) Yleensä se on hyvä asia, tosin joukkoon mahtuu niitäkin sunnuntaita, jolloin ulkona mollottava kirkas valo tuntuu lähinnä veettuilulta, ja salaa toivoo vuosisadan myrskyä saapuvaksi, jotta voisi paremmalla omallatunnolla hautautua tyynyjen sekaan nukkumaan läpi päivän kolmannen ö-luokan komedian. Kirkkaasta aurinkopäivästä (erityisesti talvisin) tulee aina vähän sellainen fiilis, että nyt pitäisi kovasti punaposkisena ulkoilla.

Eilen aamulla valo oli kaunis ja tervetullutta. Iloitsin myös ilmeisen hengissä olevista tulppaaneista, allekirjoittaneen vääristyneellä viherpeukalolla ei mikään itsestäänselvyys. Kun kaiken lisäksi sain raivattua keittiön pöydän ja kiikutettua pystyyn kuolleet jouluasetelmat roskikseen, ei voi kuin todeta, että hyvä päivä! Tänäänkin on ollut oikein leppoisaa ollakseen maanantai, joten jatkukoon tämä flow läpi viikon, meillä ja teillä!

This is where the magic happens

Minulle oli loman aikana heitetty Missä blogini syntyy-haaste kahdelta eri taholta, kiitokset Lauralle ja Punaiselle! Haasteena on siis kuvailla paikkaa, mistä käsin useimmiten blogitekstit syntyvät. Tämä on helppoa, koska kuten etätyöt, myös bloggaushommat hoituvat aina keittiön pöydän äärellä. Työhuoneesta huolimatta. Keittiön pöytä on läppärityöskentelyyn liian korkea (ainakin tällaiselle 158-senttiselle hukkapätkälle) ja puinen tuoli epämukava. Pers puutuu ja niskat on jumissa, mistä huolimatta en vaan osaa olla muuallakaan. Tälle vuodelle olen asettanutkin tavoitteeksi raivata ja sisustaa työhuoneemme siihen kuntoon, että siellä olisi oikeasti viihtyisää tehdä töitä.

Ylläolevat kuvat ovat blogissa jo joskus muinoin julkaistuja. Keittiön pöytä ja tuolit akaasiapuuta, ja hauska sattuma oli, että torppakauppojen mukana tullut tuvan pöytä tuoleineen on täsmälleen samanlainen, mutta pienempi. Tältä mä haluaisin meillä aina näyttävän...

 ... mutta tältä meillä todellisuudessa yleensä näyttää. 

Sisustusblogien ikuisuuskeskustelu tuntuu olevan julkaistavien kuvien "stailaus" ja se, onko bloggaajilla oikeasti aina yhtä kroonisen siistiä, kuin minkä vaikutelman blogista saa. Omasta puolestani voin todeta, että ei todellakaan. Todellista taitoa on saada rajattua kuvat niin, että rojukasat ja leivänmurut jäävät ulkopuolelle. Yleensä se kuvassa näkyvä nurkkaus onkin sitten talouden ainoa siisti kohta. Ja kerta toisensa jälkeen hämmästyn siitä, kuinka paljon sotkua kaksi aikuista ihmistä voi saada aikaiseksi. Pieni reality-check on toisinaan ihan piristävää, mutta visuaalisena ihmisenä mieluiten kuitenkin katselen (muidenkin blogeissa) harkittuja, inspiroivia kuvia, joiden eteen on nähty vähän vaivaa. Kohtuuden rajoissa toki, ei kaiken tarvitse kuitenkaan aina näyttää kuin suoraan sisustuslehden sivuilta ja liika kliinisyys ja asettelu on suorastaan puuduttavaa, tästä syystä on parikin blogia tipahtanut lukulistalta pois.

Torpalla viihdyn yleensä myös edellämainitun tuvan pöydän ääressä. Toinen vakkaripaikka on kammarin sohva ja tutiseva sohvapöytä, josta tätäkin postausta kirjoitan (kylmästä tutisevan karvapuustin vieressä) leivinuunin lämmittäessä vasenta kylkeä, ikkunanraoista puskevan kylmän ilman jäädyttäessä toista.

 Omaa bloggauspaikkaansa haastan esittelemään seuraavat neljä bloggaajaa:

Jovelan Johanna

Villa Idurin Pilvi

Kurpitsalaakson Elise

Hjem, Kjære Hjemin Meena