Maalaiskonttorista päivää!

Vaikka kaupungissa nautimmekin ylellisyydestä nimeltä omat työhuoneet, maalla teemme sopuisasti töitä yhdessä tuvan pöydän äärellä. Tällä viikolla parkeerasin läppärini ja levittelin muistivihkoni pöydälle ihan omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä, lomalla oleva mies kun ei ole koskenut läppäriinsä pitkällä tikullakaan. (Hyvä niin, se kai onkin loman tarkoitus?) On meillä kammarissa työnurkkauskin, mutta yhä koleneva keli ja jääpuikkoja muistuttavat sormet vaativat takkatulen välitöntä läheisyyttä. 

Inkakuvioisten asioiden buumi taitaa suuressa maailmassa olla jo vähän passé, vaan ei meikäläisellä. En ole koskaan ollut mikään trendinperässäjuoksija, joten olen salaa helpottunut, että kohta saan taas tyylilleni uskollisena rakastaa rauhassa boho-kuvioita muotimaailman siirtyessä tuoreimpiin villityksiin. (Toinen hyvä puoli boho-tyylin hiipumisessa on se, että kohta minulle on myös enemmän shoppailtavaa kirppareilla.)

Hengissä pysymisen kulmakiviä maalla työskentelyssä ovat lampaantalja ja paksu villaponcho, johon kääriytyä. Ja nyt ollaan kuitenkin vielä plussan puolella ulkolämpötiloissa.
(Missäköhän mun läppärinnäpytyssormikkaat on?)

Jos jotain olen työelämässä oppinut, niin tämän:

kannattaa järjestää asiansa niin, että voi tehdä töitä Reinot jalassa. 

(Vai miksi näitä tyttö-Reinoja kutsutaan? Irmoiksi?)

Viikonloppua!

Ps. Mitä siellä maalaiskonttorissa sitten oikein tehdään?
Tuorein esimerkki löytyy Instagramin puolelta!

Raskaita rantavesiä ja räyheitä saappaita

Täällä on kuulkaas tarvottu taas aika synkissä sielunmaisemissa. Ei pelkästään koiran vuoksi (juuri tänään aamulla katselin, kun koirat riehuivat keskenään ja vanha mamma juoksi pallo suussa pitkin pihamaata. Mietin vaan, että miten hitossa tuollaisen viet piikille.) vaan ihan yleisesti: olen kyseenalaistanut kaiken olemisestani, tekemisestäni ja uravalinnoistani lähtien. Sirpa-Leenalla on ollut kovasti asiaa.

On kahlattu raskaissa rantavesissä, hypitty askelkivillä, joilta ajatukset lipeävät.

Juuri mikään ei ole mennyt niinkuin suunnittelin, mutta se ei tarkoita, että asiat olisivat edenneet väärin tai huonosti. Ne ovat edenneet, kyllä, mutta eri tavalla, erilaisesti. 

Olen pakottanut päiviin kepeyttä, piirtänyt hartioillani lepääville tummille ajatuksille vaaleanpunaiset ääriviivat. Keskittynyt pieniin hyviin juttuihin.

Ja niitähän on. Ja niitä tulee, kun vaan pysyn silmät, korvat ja sielu avoinna. Annan järjen kuunnella, mitä sydämellä on sanottavanaan. Ja toisinpäin. Luotan siihen, että elämä kantaa vaikka en asioiden tarkoitusta aina sillä hetkellä näe tai suostu ymmärtämään. Vihjeitä tästä kuluneen vuoden vallitsevasta teemasta, irtipäästämisestä ja luottamuksesta ja sen kautta aukenevasta vapaudesta, on sadellut koko kevään niin, että luulisi tällaisen vähän tyhmemmänkin jo tajuavan.

Yhtäkkiä tulee töihin liittyvä yhteydenotto yllättävältä taholta. Ovi raottuu siellä, missä luulin sen jo lopullisesti sulkeutuneen.

Kärsin kroonisesta niskajumista ja haaveilen, että olisi varaa mennä hierojalle. Sitten vakiohierojani laittaa viestiä ja kyselee, milloin haluaisin käyttää sarjakortissani vielä jäljellä olevat kaksi hierontakertaa jotka olin unohtanut. Hallelujaa!

Luonnoslehtiössäni on jo pari vuotta pyörinyt eräs juttuidea. Sitten tapaan toisen työkeikan yhteydessä henkilön, joka alkaa puhumaan juuri tähän aiheeseen liittyen, sanoittaa kertomuksensa samalla tavalla, samoilla sanoilla, kuin mitä olen jo luonnokseen riipustanut. Sovitaan, että edetään yhdessä. Huikeaa!

Kevätmessuilla pyörittelin käsissäni Hulluna hortaan-kirjaa, en raaskinut ostaa. Seuraavana päivänä menin kirpparille ja lopun varmaan arvaattekin.

(Maksoin kirjasta 3 €)

Kirpparilta löytyi myös saappaat, jotka jalassa ei vaan voi mennä pahasti metsään. Tai jos menenkin, niin ainakin rytinällä ja tyylillä.

Tänään olen lähinnä hengannut saappaat jalassa (syvällä henkisessä metsässä) ja kuunnellut repeatilla biisiä, joka koskettaa tällä hetkellä kaikilla mahdollisilla taajuuksilla. Kuunnelkaa tekin:

King Dude & Chelsea Wolfe: Be Free

Maailmankaikkeus, sinä ja sun kiero huumorintajusi. Keep it coming!

Ruusuista ihon- ja sielunhoitoa

Minä(kin) olen siirtynyt viime vuosina enemmän tai vähemmän luomukosmetiikan käyttäjäksi, oli kyseessä sitten meikit tai ihonhoitotuotteet. Viimeisen puolen vuoden ajan olen mennyt vielä astetta pidemmälle ja etsinyt mahdollisuuksia vaihtaa osa ekosertifioiduista tuotteista kokonaan 100 % luonnonmukaisiin tuotteisiin. Kosteusvoiteet ja rasvat vaihdoin jo aikaa sitten kasvo- ja vartaloöljyihin (arganöljy on meikäläisen naaman pelastus) ja pari kuukautta sitten vaihtoon lähti kasvovesi, jonka tilalle tuli yksi ihonhoidon ihmeaineista, ruusuvesi.

Ruusuvesi on vuosituhansia vanha ihonhoitotuote, jonka sanotaan säilyttävän ihon kosteuden ja pH-tasapainon sekä ennaltaehkäisevän ikääntymisen vaikutuksia. Ruusuvesi sopii erityisesti aknesta ja epäpuhtauksista kärsiville, sillä se kykenee tasapainottamaan ihon talintuotantoa ja sen antibakteeriset vaikutukset suojaavat ihoa tulehduksilta.

Tilasin Khadin ruusuvettä Biodellystä jo ennen Intian reissua ja tykästyin tuotteeseen niin paljon, että hamstrasin sitä Intiasta huomattavasti halvemmasta hinnasta johtuen mukaani parikin pullollista.

Khadi on intialaista alkuperää oleva tuotemerkki, jonka tuotteet perustuvat Ayurvedan oppeihin ja hoitavat kehoa, mieltä ja sielua, tarkoituksena pitää keho kauniina yrteillä ja öljyillä. Khadi-tuotteet eivät sisällä lainkaan synteettisiä ainesosia tai säilöntäaineita. Tuotteita ei testata eläimillä ja yrtit kerätään paikallisten toimesta luonnosta sen tasapainoa järkyttämättä.
(lähde: Pro luonnonkosmetiikka ry)

Muutaman kuukauden käyttökokemusten perusteella ei ole enää paluuta entiseen. Ihon hyvin(tai pahoin)vointi on toki aina monen toisiinsa vaikuttavan asian summa, eikä suoraa johtopäätöstä voi yksittäisen tuotteen perusteella tehdä, mutta väitän ihoni olevan tasaisempi ja kuulaampi kuin aikoihin. Myös aiemmin kierron tietyssä vaiheessa riesanani olleet hormoninäpyt loistavat poissaolollaan.

Parasta ruusuvedessä on kuitenkin se tuoksu. Se on huumaava! Ruusuveden suihkuttelu iholle pelastaa kyllä yhden jos toisenkin nihkeämmän aamun.

(Alemmassa kuvassa vilahtaa toinenkin Intian tuliainen, jota veikkaan vahvasti tulevan kesän ykkössuosikiksi pukeutumisen suhteen. Minut mustiin pukeutuvana henkilönä pidemmältä ajalta tuntevat henkilöt pyörtynevät tässä kohtaa järkytyksestä. Näin se ihmisen mieli joskus keveimmän kukkaismekon lailla lepattaakin ihan eri suuntaan kuin aiemmin ja se on kuulkaas vapauttava tunne!)

Ruusuvesi - löytyykö kokemuksia?

Hennavärjäyksen 1-2-3

Blondit pääsee taivaaseen, punapäät minne ikinä ne vaan haluavat!

 -vanha Enneläinen sananlasku-

Olen ollut punapää käytännössä koko ikäni. Tulipunainen, oranssinpunainen, tummanpunainen, punaruskea, been there, done that. Joskus nuoruuden kohtalokkaina goottiaikoina vedin päähäni jopa mustanpunainen-nimellä kulkevan kestovärin. Sitä oharia paikkailtiinkin sitten pitkään. Vuosituhannen vaihteessa hiuksiaan värjänneet muistanevat tämän monet hiukset pilanneen värisarjan, siihen kuului punamustan lisäksi myös violetinmusta ja sinimusta.

Kesällä 2010 luovuin hiuspidennyksistä ja minusta tuli ensimmäistä kertaa aikuiselämässä lyhythiuksinen. Tähän mennessä olin antanut jo oman, punaiseen taittavan vaalean sävyn kasvaa esiin ja juurikasvua huijasin piiloon lähinnä värjäävillä hiusmaskeilla ja satunnaisilla raidoilla. Totesin kuitenkin, että lyhyt hiusmalli kaipaa seurakseen räväkkää väriä koska en ollut vielä valmis tätitukkavuosiin. Mielessäni oli pitkään ollut tietty kuparille kumartava sävy, jonka auringonpaiste sytyttää ilmiliekkeihin. Kampaamoista/kaupoista en oikeaa sävyä löytänyt ja kempparihiusvärit tuntuivat ohentavan jo valmiiksi perisuomalaista hiuslaatuani entisestään. Eräänä päivänä Ruohonjuuressa eteeni ilmaantui Santen kasviperäiset hennavärit. Tämän jälkeen ei ole ollut paluuta entiseen vaan olen värjännyt hiukseni hennalla nyt n. viiden vuoden ajan.

Hennavärien pariin houkutteli toki myös hiljalleen kasvanut tietoisuus luomukosmetiikasta ja epäluulo kemiallisia värejä ja niiden vaikutuksia kohtaan. 100% kasviperäiset hennavärit kun eivät pelkästään värjää, vaan samalla myös hoitavat hiusta.

Santen hiusvärit ovat hennavärejä, jotka sisältävät myös muita kasveja tuomaan sävyjä, mm. cassiaa, pähkinän paloja, ratanianjuurta, kurkumaa, indigoa, kahvia, punajuurta, tuomipuun kuorta, hibiscusta, raparperia. Lisäksi hoitavina aineosina käytetään merileväuutetta ja vehnäproteiinia. Ne eivät sisällä synteettisiä ainesosia.

Nykyisin tilaan värit Biodellysta. Käytössäni on sävyt Flame Red ja Natural Red, joista ensimmäistä käytän erityisesti kesäisin. (Berliiniin tai Saksaan ylipäänsä matkustavien kannattaa hamstrata Santen hiusvärejä (kuten muutakin luomukosmetiikkaa) suuremmista marketeista, joissa ne maksavat noin puolet Suomen hintatasosta.) Santen hiusvärejä on saatavilla myös muissa kuin punaisen sävyissä.

Olin hennannut hiuksiani edellisen kerran joskus teininä Intian Basaarista mukaan sattuneiden, vähintäänkin epämääräisten hennajauheiden avulla. Teiniaikojen sottaisten ja vaivalloisten hennavärjäyskokeilujen lopputuloksena väriä oli käytännössä kaikkialla muualla paitsi hiuksissa.

Aloitus. Santen hiusväripaketti tuntui heti jotenkin tutulta kauppojen hiusväripaketteihin tottuneeseen käteen. Sisällä oli hennajauhepussi, muovikäsineet, päähine ja ennenkaikkea - ohjevihkonen. Tadaa!

Hennaväripussin sisältö sekoitetaan kiehuvaan veteen. Seoksesta kannattaa tehdä aika löysää, koska se kuivuu päässä ollessaan. Yleensä laivennan seosta tilkalla haaleaa kraanavettä, jotta se jäähtyy nopeammin. Ohjeissa (kuka niitä nyt muka lukee?) kehoitetaan hieromaan hennaseos kuiviin hiuksiin, mutta itse tykkään kostuttaa hiukset kevyesti ennen värjäystä koska se helpottaa huomattavasti värimassan levittämistä. Hiusrajaan ja korvanlehtiin kannattaa sivellä reilu kerros esim. peruskosteusvoidetta, jotta väri ei tartu ihoon.

Värjääminen. Paketista löytyville muovihanskoille on syynsä, käytä niitä. Hennaseoksen kuuluukin näyttää ja haiskahtaa hieman ripulisellaiselle, älä anna sen häiritä. Mitä löysempää seos on, sen helpompi se on levittää hiuksiin. Värjääminen käy samalla tavalla kuin minkä tahansa hiusvärin kanssa: aloita juurikasvusta latvoja kohti edeten. Homman edetessä havahdun aina siihen, kuinka vaivatonta se loppujen lopuksi onkaan. Urakasta selviää samassa ajassa ja samalla sotkulla kun mitä kemiallisia hiusvärejä laittaessakin (eli 15min väri päähän, 30min siivousta.)

Vaikutusaika. Hennavärin vaikutusajaksi suositellaan n. 1-2 tuntia värjäystestin perusteella. (Värjäystesti? Onko se jotain syötävää? Oikeasti näyttäkää mulle se henkilö, joka on joskus tehnyt värjäystestin.) Annan värin vaikuttaa keskiarvoihin luottaen yleensä n. 1,5 tuntia. Siinä ajassa ehtii hyvin siivoamaan aiheuttamansa täystuhon, laittamaan kasvoille kosteuttavan naamion, kaatamaan itselleen lasillisen punaviiniä ja lukaisemaan lempiblogit läpi. Suosittelen myös käyttämään paketin mukana tulevaa päähinettä, koska värimassa tosiaan kuivuu ja saattaa kuivuessaan rapistella irti ja pian huomaatkin löytäväsi sitä kaikkialta.

Arkistojen aarteita. Henna ei pelkästään värjää hiuksia, sen avulla voi myös tehdä itsestään tilataideteoksen.

Poispesun aikana kylppäri muistuttaa lähinnä teurastamoa, mutta henna huuhtoutuu hyvin pois, eikä tukka kaipaa hoitoainetta välttämättä laisinkaan. Itseasiassa monessa lähteessä suositellaan vältettävän hoitoaineen käyttöä pari päivää hennauksen jälkeen.

Lopputulos. Henna peittää juurikasvun hyvin luonnollisesti ikäänkuin laveeraamalla (näin vesivärimäisiä termejä käyttääkseni), väri tarttuu tasaisesti ja sävyn syvyyttä voi lisätä pidentämällä vaikutusaikaa. Omissa hiuksissa henna on kestänyt tosi hyvin, värjään yleensä noin kuukauden välein eli vasta kun juurikasvu ilmoittaa liian kiusallisesti olemassaolostaan. Toisaalta juurikasvun raja ei hennatessa ole koskaan ollut niin viivoittimella vedetty kuin mitä se kemiallisten hiusvärien aikana usein oli.

Pilvisenä päivänä luonnonvalossa, n. kaksi viikkoa edellisestä värjäyksestä.

 

Toivottavasti tästä selostuksesta on hyötyä jollekin hennavärjäystä suunnittelevalle. Kuten sanoin, itse en vaihtaisi muihin hiusväreihin enää mistään hinnasta! Olen tähän asti käyttänyt pelkästään Santen värejä, mutta en ole niin merkkiuskollinen, ettenkö voisi kokeilla esim. Biodellyn valikoimista löytyviä Khadin hennavärejä.

Tulevan viikon garderoobi

Olen kuluneen viikon tahkonut koulutehtäviä valmiiksi hullun lailla.

Tänään aamulla suoritin yhden tentin ja juoksin hammasta purren viisi kilometriä räntäsateessa.

Sen jälkeen kaivoin keveimmät hippikoltut ja bikinit esiin, sillä muutaman tunnin kuluttua matkaamme lentokentälle ja nousemme koneeseen kohti kovasti odotettua aurinkoa ja lämpöä.

Intia on ollut salainen matkahaaveeni jo pitkään. Mielikuvissani elää illuusio mystisen mausteisesta ja silmiä hivelevän värikkäästä Intiasta hiekkarantoineen ja basaareineen, 60- ja 70-luvun hippikommuuneista Goan Anjunassa ja täydenkuun juhlista vielä auringon jäljiltä hehkuvalla hiekkarannalla. Goa on kerännyt mainetta henkisyyden, joogan ja vaihtoehtoisten hoitojen tyyssijana. Toisaalta taas kolikon kääntöpuolella on vapaan rakkauden, pummien ja jointtien ikuinen luvattu maa, jonne moni "palaa juurilleen" ja katoaa omaan kosmiseen sfääriinsä tulematta koskaan kokonaan takaisin tähän todellisuuteen.

Me kuitenkin ajattelimme palata jo viikon päästä.

Mukaan lähtee muutaman höyhenenkevyen puuvillamekon lisäksi vain passi, aurinkolasit ja lempikorut - yli 30 C helteessä ei paljon muuta kaivatakaan. 

Ai niin ja aviomies, sen otan mukaan myös!

Valaistumisesta en tiedä, mutta uskoisin oman henkilökohtaisen nirvanani ainesten olevan kasassa maatessani paahteisella hiekkarannalla pauhaavan meren ääressä kylmä drinkki kädessäni - en pistäisi pahakseni parista hyvästä joogatunnistakaan tai sisustus- ja vaatelöydöistä Anjunan kuuluisalta hippimarketilta.

Hmm, riittäisiköhän neljät bikinit viikoksi?

Tämä hippi lähtis nyt Incredible Indiaan, morjens!

Kirppari hipin tekee

Kirpparilakko ei ole pitänyt ihan suunnitelmien mukaisesti. Mutta ketä voi syyttää, kun vastaan kävelee tällaisia retroaarteita?!

(Kyllä, ihan vaan ohimennen ja vahingossa päädyin Tattariharjun uudelle OG-kirpparille. Sehän oli käytännössä kuitenkin (lähes) ruokakauppareissun varrella.)

70-luvun ehdat tolppakengät, 4 €. Musta-valkoinen retro kukkamekko, 6 €. Se lisäksi, että molemmat ovat sopivaa kokoa, nämä ovat myös aika herkulliset yhdessä.

 Löydöt kruunasi yhden kaikkien aikojen lempiyhtyeeni, Led Zeppelinin historiikki. Rakkaus ko. bändiä kohtaan alkoi jo 13-vuotiaana, kun isäpuoli lahjoitti minulle vinyylikokoelmansa. 

Hippikesä 2015, täältä tullaan!

These boots are made for walkin`

Kirpparilta löytyi pitkästä aikaa jotain myös omaan vaatekaappiin. Ja tietenkin samana päivänä kun olin raahannut pari kassillista vaatteita ja kenkiä UFF:n keräyslaatikkoon...Mutta eihän näitä nahkaisia cowgirl-buutseja voinut vastustaa. Juuri tällaisia olen vaivihkaa etsinytkin, täsmälleen oikeasävyistä "70-luvun nahkaa" kevyellä länkkäritwistillä, tykkään!

Olohuoneeseen ilmaantunut senkki pelastettiin ystävän suvun mökiltä kaatiskuormasta. Tilaahan sille ei oikeastaan ole, mutta en raaskinut jättää "vanhusta" pulaan. Kahvojen vaihdon jälkeen siitä tulee vielä oikein kelpo senkki. Kyllä siippa taas riemastui tästä pelastustyöstä :)

Viininpunainen nahkasalkku on mun läppärille kuin mittatilaustyönä tehty. Etutaskuissa kulkevat kätevästi virtajohto ja muut oheistarvikkeet. Ja mikä ihana, herkullinen väri!

Ruskeilla nahkahihnoilla varustettu punottu laukku löytyi tammikuussa miamilaisesta vintagekaupasta, ja hypähti heti lempilaukkujeni top kolmoseen. Saappaita rakastan niin palavasti jo nyt, että taidan käyttää niitä kunnes ne kirjaimellisesti hajoavat jaloista irti. Ja katsokaa miten hyvin nämä lempiasiat viihtyvät yhdessä ja vierekkäin! Oijoi hippikesä 2014, täältä tullaan!

Kukkii

Jos ulkona onkin pensaissa vasta ujoja alkuja, niin sisällä ollaan jo täydessä kukinnassa. Tästä peltipurkista se alkoi, ja viikonloppuna kukkakompanjaan liittyi kirpparilta musta-kukallinen retro silkkityyny.Vanha, painava tyyny on mielestäni niin hieno, etten raaski peittää sitä tyynyliinalla, olkoon sohvalla ihan tuollaisenaan.

Tätä voi kai kutsua jo uudeksi aluevaltaukseksi ihmiseltä, joka on koko ikänsä kuvitellut inhoavansa inhonnut kukkakuosia. Jännittää ihan, milloin tämä hulluus leviää myös vaatekaapin puolelle.

Tsek this bäg aut

Vanhan Matkalaukun Marjut heitti vallan mukavalla haasteella, jossa kehoitetaan paljastamaan mitä kaikkea käsilaukku pitää sisällään. Minusta näitä on ollut aina kiinnostavaa lukea, vaikken olekaan aiemmin itse tohtinut oman laukkuni sisältöä paljastaa. Kai se on se pieni sisäinen tirkistelijä, joka tykkää tiirailla arkisia yksityiskohtia toisten elämästä.

Lähes päivittäisessä käytössä jo vuosien ajan minua on palvellut napakkaa paksua nahkaa oleva musta, hieman säkkimäinen laukku, jossa on tukeva ja tarpeeksi pitkä olkahihna niin, että laukku roikkuu paksummankin takin kanssa rennosti olalla eikä kiinni kainalossa. Täältä löytyy usein myös järkkäri (pipoon tungettuna) ja päivän eväät. Läppäriä raahaan mukana ihan perinteisesti repussa, joka nielee sisäänsä samalla salikamppeet ja ruokakauppaostoksetkin. (Jep, todella fiksua tunkea läppäri ja esim. jogurttipurkki samaan reppuun...)

Nämä tavarat kulkevat mukana päivittäin: kalenteri (en tulisi toimeen puolta päivää ilman paperista kalenteria...), muistivihko ja pari kynää mahdollisia proosallisia tuotoksia varten (esim. kauppalista), Santen käsivoide, nahkapaloista ommeltu lompakko (kirpparilöytö vuosien takaa, olen käyttänyt uskollisesti siitä asti), kasa kuitteja, purkkapussi, käyntikortteja, peili, ystävältä saatu pussukka puhelimelle + puhelin, yksi (!) musta sormikas (vielä aamulla niitä oli ihan varmasti kaksi), puhelimen usb-piuha, avaimet ja Porvoosta pari viikkoa sitten ostamani Riiminka Designin ihastuttava avaimenperä/kolikkopussi sekä maailman paras Smith`sin Strawberry huulivoide, joita tilaan aina kasapäin säännöllisesti Nykiin matkustavalta anopilta. Sanoinko jo, maailman paras huulivoide!

Tässä aika peruskattaus, toisinaan kasasta saattaa löytyä lisäksi autonavaimet, aurinkolasit (muah, toiveajattelua) ja retrohenkinen punainen nahkapussi meikeille. Siis jos joskus käy niin hullusti, että muistaisin aamulla meikata tai olisin esim. lähdössä töiden jälkeen jonnekin, missä pitää näyttäytyä edustuskelpoisena.

Vaatimattomasti haastan seuraavaksi kaikki blogini lukijat paljastamaan oman käsilaukkunsa sisällön, mikäli ette ole sitä jo tehneet! Ja linkatkaa esittelyt sitten vaikka tuonne kommenttiosastolle :)

Hippa-Perjantai!

Tämän perjantain villi kortti on lähteä pitkästä aikaa Helsingin yöelämään ja Looseen keikalle kuuntelemaan psykedeelisen raskaita soundeja. Viikonloput ovat kuluneet niin tiiviisti Torpalla, että tätä voisi sanoa jo lähes poikkeukselliseksi perjantaiksi!

(Melkoinen kontrasti AeT. (Ajanlaskuun ennen Torppaa) jolloin tuli viipotettua keikoilla ja baareissa harva se viikonloppu. Ei sillä, että kaipaisin sitä aikaa juuri ollenkaan. Jotkut tekee lapsia, toiset ostaa vanhan hirsitönön pöndeltä.)

Välillä tekee ihan hyvää vetää lantsareitten ja verkkareitten sijasta hippamekko päälle, sipaista punaa huuliin ja käydä muistuttamassa itseään mistä kaikesta en todellakaan ole jäänyt paitsi Torpalla aikaa viettäessä ;)

Ja toki ystäviäkin on kiva nähdä, vaikkakin osa heistä onkin ahkerasti Torpalla syksyn mittaan vieraillut.

Aikaisin aloitettu etätyöpäivä mahdollistaa jo viikkoja välttelemäni hiusten hennauksen ennen ulos lähtöä. Oli jo aikakin! sanoisi peilikuva jos osaisi puhua. Ulkona on onneksi niin pimeä, että voin pissattaa koirat ihan hyvin muovihattu päässä.

Kylmä olut ja lähtöbiisi soimaan. Rakastan tätä naista ja tätä biisiä! Ja varmasti naapuritkin tietävät sen, koska tätä kappaletta ei vaan ole laillista soittaa muuta kuin volumet kaakossa.

Anna Calvi - Desire

Onnellista perjantaita kaikille! Monilla tuntuu olevan tänään pikkujouluperjantai, joten juhlikaahan kohtuudella ja ajoissa sitten kotiin. Huom, omaan kotiin! :)

Kyllä mä olen sitten lahjakas ottamaan kuvia itsestäni...

...ja kerta kiellon päälle; vielä toinenkin lähtöbiisi. Volumet eivät laske kyllä tämänkään kohdalla, päinvastoin! Love it!

Deap Vally - End of the world