torstai 12. kesäkuuta 2014

Ukkosen jälkeen ja seuraavaa odottaessa

Reilu viikko poissa blogimaailmasta ja sen aikana vanhenin vuodella, kirjaimellisesti. Onko tämä 35 nyt joku elämän väliaika ja osavuosikymmenkatsaus, kahvia ja pullaa kaikille?



Arki on tällä hetkellä lähinnä erinäisiä paperille raapustettuja listoja kalenterin välissä ja neljää piiiitkää ja venyväääää työpäivää ennen kesälomaa. Sitten. Ainakin neljä viikkoa Torpalla. Tänä aikana tullaan kerran viikonloppu"lomalle" kaupunkiin (Tuska-festarit) mutta muuten kesä kuluu lintukodossa metsän keskellä. En malttaisi enää odottaa ja samalla nämä viimeiset päivät ennen lomaa tuntuvat raskailta ja ahdistavilta; miten voinkin yhtaikaa stressata sekä lomalle lähtöä, loman viettoa että jo lomalta paluuta?


Taimet on edelleen istuttamatta (joo, ei taida tulla uutta pottua juhannukseksi) ja saunakammarikin pitäisi raivata ja siivota ennen juhannusvieraita. Kattoremppa odotuttaa itseään. Pitäisi tehdä yhtä ja toista ja vähän kolmattakin. Pitäisipitäisipitäisi.


Yritän muistaa armollisuuden itseäni kohtaan; eikös ekan varsinaisen kesän saakin viettää vielä ihmetellen ja hämmästellen kaikkea ympärillä kasvavaa, sitä miten kesän taika muokkaa Torpan ääriviivoja silmien edessä taas aivan uudenlaiseksi?




Persiljan siemenet eivät koskaan lähteneet kasvuun mutta mitä hittoa, saahan sitä kaupastakin. Iltaisin koirien kanssa ulkona keskityn hengittämään sateenraikasta ilmaa keuhkot täyteen ja pysymään omien ääriviivojeni sisällä, tässä ja nyt. Olen koko kevään juossut kaiken tekemisen perässä hieman itseltäni karkuun, nyt on aika kiriä kertynyttä etäisyyttä takaisin. Ja jotenkin tuntuu että olen sen velkaa: miehelleni, koirilleni, Torpalle ja ennenkaikkea itselleni.

 Kuvat ovat parin viikon takaa, otettu ukkosen jälkeisenä, henkeäsalpaavan kauniina sunnuntai-iltana. Tuntuu ihan toisarvoiselta edes miettiä omaa epäonnistunutta puutarhurin uraa kun kuitenkin saan viettää koko kesän tuossa maagisessa paikassa, niiden rakkaiden ja tärkeiden kanssa.


Kotitie.

14 kommenttia:

  1. Kauniiltahan tuo näyttää ilman laittamistakin ;) Oikein rentouttavaa lomaa jo etukäteen.

    VastaaPoista
  2. Ihania kuvia :) Ihanaa lomaa ja koitetaan olla stressaamatta siitä loman loppumisesta, kun voisikin tuudittautua loman ajaksi siihen uskoon, että kesä ja loma jatkuu hamaan tulevaisuuteen, ilman deadlinea :)

    VastaaPoista
  3. Kauniita kuvia :) Hyvää ja rentouttavaa lomaa!

    VastaaPoista
  4. Oh himputti ku on makeit kuvii!! Jaksaa jaksaa vielä hetki, sitte pääset naatiskelemmaan! :)

    VastaaPoista
  5. Ihanat kuvat! Ah! Kuule, ensimmäinen vuosi pitää nimenomaan viettää patsastellen, taloon ja tonttiin tutustuen, suunnitellen - ei MITÄÄN suuria muutoksia tai remppoja! Sen neuvon aikoinaan Ryötönperän kanssa itse sain, ja hyväksi on havaittu. Myöhemmin on toiminnan aika. Tunnistan itsessäni tuon saman stressin, vaikka on kesäkotikesä vielä meillä edessä - heinäkuussa vasta (kauhea ikävä mökille). Juuri niitä matkaan lähtemisiä ja paluita mietin myös, ja heinäkuun puolivälin vierasinvaasiota mökille, mitä kaikkea sitä ennen pitääkään. Ja kuitenkin joka vuosi: Asiat menevät omalla painollaan, mitään katastrofia ei tapahdu, vaikka olisikin jokin nurkka raivaamatta. Pian sinä torpalle pääset, ihanaa!

    VastaaPoista
  6. Ihania kuvia. Taitaa olla satumetsää tuo ^^ :) Mukavaa ja rentouttavaa lomaa jo toivottelen ja käyn kierroksilla omaa lomaa odotellen. Kaksi viikkoa vielä..

    VastaaPoista
  7. Aivan ihania kuvia, minäkin haluan torpan! (niinkuin tässä tuvassa ei olisi tarpeeksi hommaa). Onnea myös vanhentumisen johdosta, itselläni on se edessä juhannuksen jälkeisenä maanantaina :)

    VastaaPoista
  8. Ihanat kuvat taas kerran ♥

    Onnea on, että on tuollainen ajanjakso torpalla tulossa. Hyvälle tuntuu teidän puolesta. Niin ja omasta kanssa ;) Varmaan saa tulla kylään ;)

    VastaaPoista
  9. Huh, kuvat ovat henkeäsalpaavia. Todella upeita.

    Ja onnea ikääntymisestä. :) Minä alan jo olla henkisesti valmis neljäänkymppiin, joka kuukauden kuluttua täyttyy.

    VastaaPoista
  10. Oi hyvänen aika mitä ihania kuvia! Aina itse toivon että tajuaisin mennä kuvaamaan niillä hetkillä kun maailma ympärillä tarjoaa uskomattomat puitteet, mutta sitten joko istun kotona sohvalla tajuamatta kauneutta tai sitten käy kuten tänään, kun piipahdettiin pikaisesti projektia katsomassa, alppiruusut oli täydessä kukassa ja kameran muistikortti tietenkin 40 kilometrin päässä tietokoneen uumenissa. (Toivon että ne kukkii vielä ensi viikollakin, en tiedä kun en ollut ikinä ennen nähnyt kukkivia alppiruusuja :))

    VastaaPoista
  11. Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta: ei suurempia tavoitteita heti kättelyssä vaan nautintoa ja tuon kauniin ympäristön hengittelyä. Se on lomaa!

    VastaaPoista
  12. Vautsi mikä valaistus kuvissa. Jotain metsän taikaa ... :)

    VastaaPoista
  13. ISO kiitos kaikille häkellyttävän kivoista kommenteista! Läppäri otti ja meni rikki kolme päivää ennen lomaa (!) joten olen yrittänyt tiirailla kommentteja puhelimen kautta. Kyllä tää tästä! ;)

    VastaaPoista
  14. Et sitten ottanut mitään konetta mukaan Torpalle? Tai sitten olet onnistunut tavoitteessa. Ensimmäinen vuosi todellakin kuuluu hengitellä ja katsella ympärilleen ja vastustaa kaikkia kiusauksia ryhtyä purkamaan rakenteita.

    Kuvista päätellen se voisi olla mahdollista. Näyttää kertakaikkiaan ihanalta!

    VastaaPoista