Saunataikoja ja taikasaunoja

Elokuun ensimmäinen ilta vietettiin hyvässä seurassa saunan lämpimässä syleilyssä. Kylmä olut ja väliin pulahdus omaan lampeen, voisiko olla täydellisempää yhtälöä paahteisen helteen päälle? Kelluttiin ystävän kanssa tähtitaivaan alla viileässä vedessä ties kuinka pitkään. Hämärtyvä ilta kuiski käsittämätöntä magiaa tumman metsän tanssiessa lammen reunoilla ja sanoille ei ollut siinä hetkessä sijaa, ei tarvettakaan.

Koivuvihdat jäivät tänä kesänä tekemättä mutta oikein hyvä vihta syntyi myös pihalla rehottavista mintuistakin. Napakka vihta (kyllä vihta, ei vasta) kestää kylmässä vedessä liotettuna hieman pontevampaakin saunomista ja bonuksena täyttää saunan huumaavalla tuoksullaan. Tulevien kesien ykköskonsepti taitaa olla tässä.

Minttuvihdan lisäksi sekoitin vartalokuorinta-aineen kahvinpuruista ja hunajasta, luonnon kosmetiikkaa parhaimmillaan.

Ymmärrän hyvin, miksi sauna on ollut vanhalle kansalle pyhä - paikka syntymälle ja kuolemalle. Saunomisessa on jotain rituaalimaista taikaa ja arjen murheet, ärtyneisyys ja koleus harvoin jaksavat kiivetä lauteille kaveriksi, tai ainakaan ne eivät viihdy siellä kovin pitkään.