Rakkaita esineitä

Olen ollut hieman huono näiden haasteiden kanssa, niin mielenkiintoisia kuin ne yleensä ovatkin. Näin marraskuun pimeydessä on hyvä purkaa haastesumaa (kun ei ole valoa kuvata oikein muutakaan...)

Ketunkolon Miia haastoi aikoinaan minut mukaan kertomaan omista rakkaista esineistä. Tarkoituksena on esitellä kodistaan 7 esinettä (esittelen nyt kuusi), jotka ovat syystä tai toisesta rakkaita ja joista ei haluaisi luopua. Jokaisesta esineestä tulee laittaa kuva ja kertoa lyhyehkö tarina, miksi juuri se esine on rakas.

Mietin pitkään tämän postauksen tekemistä ja se osoittautui yllättävän hankalaksi. Yllättävän siksi, että jopa näin kirppisharakan/"sisustus"bloggarin näkökulmasta aika harvassa ovat lopultakin ne tavarat, joista en olisi valmis luopumaan nopeammin kuin ehtii kissaa sanoa. Perintö- tai vahvoja tunnesiteitä kannattelevia esineitä meillä ei oikeastaan ole, joten valintani ovat hyvin arkisia.

1. Sormukset

Tärkein yksittäinen esine minulle ovat kihla- ja vihkisormus, koska niihin kulminoituu kaikki tärkeä: rakkaus, luottamus, yhteinen elämä. Niitä katsellessa muistan aina olla kiitollinen, kuinka hienon ihmisen kanssa saan elämäni jakaa. Molemmat sormukset ovat harjattua titaania, vihkisormukseen on upotettu musta timantti. Mies lupasi aikoinaan puolileikillään isomman timantin 5-vuotishääpäivän kunniaksi, jota vietettiin viime syksynä. Ei tullut timanttia, tuli Torppa. Meidän yhteinen sininen timantti.

2. Auto

Siis oikeastiko auto? Voi kyllä! Ei siksi, että se on auto, vaan koska sen olemassaolo mahdollistaa niin paljon muuta, esimerkiksi rakkaan harrastukseni ratsastuksen. Ja millä me muka muuten Torpalle kuljettaisiin? Parasta on perjantait, kun ajelen koirien kanssa kohti kanta-hämettä (ja nappaamme miehen matkan varrelta kyytiin). Corolla kulkee, rokki soi lujaa, kuski laulaa antaumuksellisen epävireessä mukana ja mitä konkreettisemmin kaupunki jää taakse, sen leveämpi hymy näkyy taustapeiliin vilkaistessa.

3. Muistivihkot

Olen aina kirjoittanut päiväkirjaa, joten siinä mielessä blogin aloittaminen tuntui aikoinaan luonnolliselta. Vihkojen sivut täyttyvät hajanaisilla ideoilla, kauppalistoilla ja merkinnöillä. Rakastan tyhjiä sivuja, vielä edessä olevia havaintoja, oivalluksia - ja mahdollisuuksia! Kenties juuri tämän vihkon sivuille tarkentuu se loppuelämäni seuraava paras idea?

4. Kamera

Kesti pitkään, ennen kuin löysin oikean kanavan kaikelle sisälläni asuvalle luovuudelle tai tekemisen tarpeelle. Kamera tuntui heti omalta välineeltä. Valokuvaus on opettanut paljon, ottanut ja antanut. Avannut silmäni tarkastelemaan maailmaa ihan erilaisesta näkökulmasta. Olen kameroiden suhteen aika kranttu ja välineurheilija. Aiemmin olin henkeen ja vereen Canonisti, sitten löysin Olympuksen Pen-sarjan. (Nyt käytössä siis molemmat.)

5. Valokuvat
Vanhat valokuva-albumit ja kehykset olisivat ensimmäinen asia (ihmisten ja eläinten jälkeen), jotka pelastaisin tulipalon sattuessa. Ikuisuusprojektina on myös teettää paperikuvia tuhansista kovalevylle tallennetuista kuvatiedostoista, noin edellisen kymmenen vuoden ajalta.

6. Levyt
Erityisesti vinyylit. Musiikilla on aina ollut merkittävä rooli elämässäni, ja vaikka nykyään useimmiten kuuntelenkin musiikkia Spotifysta, joskus on ihan parasta laittaa rahiseva Doorsin levy levysoittimeen, kaataa punaviiniä lasiin, sytyttää kynttilät avata ikkunat ja antaa ulkona ropisevan sateen kompata kaiuttimista vellovaa soundimaailmaa.

Tämä haaste lienee kiertänyt jo joka blogissa, joten saa napata mukaan jos siltä tuntuu!