Poissa pelistä

Kuluneen loppusyksyn aikana olen hukannut itseni pimeän kosteaan ja kylmään suohon. Siellä olen astunut stressin ja unettomuuden upottaviin suonsilmäkkeisiin, vuorotellen ja samanaikaisestikin. Ja kun tarpeeksi kastuu ja itsensä kylmettää, niin tietäähän sen, että kipeäksihän siitä tulee. Menee vähän rikki.

Tänään vilkaisin ensimäistä kertaa aikoihin päiväsaikaan olohuoneen ikkunasta takapihalle. Kas, mikäs valo-ilmiö se siellä vilkuttaa puiden takana?

Sunnuntaista lähtien olen kuumehourinut influenssan kourissa. Normaalisti menen lääkäriin korkeintaan vasta ns. pää kainalossa, nyt varasin ajan jo heti maanantaille kun lihas- ja nivelkivut yltyivät niin rajuiksi. (Ja googletin tietty kaikki mahdolliset oireet myyräkuumeesta ebolaan.) Veemäinen labratesti, (siihen liittyy pitkä tikku ja nenäontelot, ette varmastikaan halua kuulla asiasta enempää) paljasti influenssan.

Kuvia päänsisäisen jukeboxin inspiroimana: Kakskytä grammaa hassista on päääääiväannoksein...

Hankin siis makuuhaavoja sohvalla ja lueskelen silmät lupsuen blogeista toisten joulukoristeluista. Havahdun aina välillä rykimään ja röhimään sellaisia joulukoristeilta, esimerkiksi kävyiltä ja olkitähdiltä, tuntuvia asioita (lupaan, ettette halua kuulla niistäkään tämän enempää) kurkustani, samalla toivoen edes osan keuhkoista olevan vielä tallella taudin päästäessä otteestaan.

Lisää sitä jukeboxikamaa: Onnestain on puuuuuooolet sinun...

Kuumehorkka lyö läpi kehon vaikka kasaisi kaikki talon peitot ja koirat päälleen. Jyllätköön, koulikoon ja puhdistakoon kroppaa. Ehkä tämä oli ihan itse alitajuisesti tilattua. Kaivattu muistutus siitä, että omaa kehoaan ei sovi kohdella ihan miten sattuu. Pakollinen pysähtyminen pahimpaan (tai niin kuvittelin) kiirepiikkiin.

Räkäliinat - tyylikkäästi ympäri kämppää tiputeltuina. Codemax - teki mieli salmiakkia. Ainoa salmiakinmakuinen asia, jota talosta löytyi. (Ei sillä, että uskoisin siitä oikeasti mitään hyötyä olevan. )Puhelin - voi vinkua säälipisteitä facebookissa (eikä kukaan edes vastaa. Pitäkää tunkkinne.) Kuumemittari - taustalla heräilevän syyllisyydentunteen hiljentämiseen. 38,2 asteen kuumeessa EI mennä töihin. Kaukosäädin - hmm... missä on mun kaukosäädin?

Burana laskee kuumetta hetkeksi niin, että muistan taas panikoida. Vilkaisu työmeiliin kertoo, että valtakunnassa kaikki jokseenkin hyvin. Mitään kriittistä ei ole tapahtunut, itse asiassa sähköpostissa on tapahtunut yllättävän vähän yhtään mitään. Liekö ihmisten ajatukset jo niin vahvasti joulussa? Kukaan ei siis kuole eikä loukkaannu vakavasti, vaikka olisinkin poissa sairaslomani loppuun saakka ylihuomiseen ja katsoisin villaviltin alta (kiitos, Lapuan Kankurit!) vielä yhden tuotantokauden Mad Meniä. Onneksi kainalossa pötköttää kaksi henkilökohtaisesti lämmöntuotannolle omistautunutta karvaista ystävää.

Who let the dogs out? (Surely wasn´t me.)

Kuten jo ehkä ymmärsittekin, tässä postauksessa ei ole kerrassaan mitään järkevää sisältöä. Palataan siihen sitten, kun olen taas takaisin elävien kirjoissa. (Ja jos niin ei käy, kiitos ja anteeksi kaikesta.) Loppuun piti postaamani vielä kuva kasvissosekeitosta, jonka näppärästi viikonloppuna paahdetuista juureksenjämistä soseutin (ainoa asia, joka menee alas. Mandariinien lisäksi.) Jätän kuitenkin kuvan väliin, koska se muistuttaa ihan liikaa... no tiedättehän mitä kuume ja stydi lääkitys tekee herkkävatsaiselle? Tästä te ette TAATUSTI tahdo kuulla enempää.