Terveiset syreenipuun alta

"I lost myself on a cool damp night
Gave myself in that misty light
Was hypnotized by a strange delight
Under a lilac tree..."

 "I made wine from the lilac tree
Put my heart in its recipe
It makes me see what I want to see
and be what I want to be..."

"When I think more than I want to think
Do things I never should do
I drink much more that I ought to drink
Because (it) brings me back you..."

Päivät vierivät eteenpäin vielä pari viikkoa jatkuvan kesätyön merkeissä. Iltaisin olen niin fyysisen työn uuvuttama (mutta onnellinen!), etten ole jaksanut avata läppäriä vaan käytän vapaat tunnit mielummin uudenlaiseen kukoistukseen kasvaneen puutarhani hoitoon tai saunan terassilla tyytyväisenä hykertelyyn. (Hihittelen muun muassa sille ajatukselle, että mulla oikeasti on, yli kolmekymppisenä, kesäduuni. Ja että sen ansiosta olen kadottanut sekä muutaman kilon että kaikki niskajumit ja hymyillyt enemmän kuin kuukausiin. Alan vaihto hortonomiksi on käynyt mielessä useamman kerran.)

Kesä antaa vielä odottaa itseään mutta syreeni tuoksuu huumaavana illoissa ja se riittää nyt. Jos ette kuule minusta enää ennen juhannusta, niin tiedätte kuitenkin että kaikki on täällä jotenkin simppeliä, paikoillaan ja hyvin.

(Lilac wine -biisin nerokkuudesta kertoo jo se, että sen on levyttänyt peräti kaksi rakastamaani artistia, Nina Simone ja Jeff Buckley. Molemmat täydellisiä versioita omalla täydellisen erilaisella tavallaan.)