Yhtenä iltana hymyilytti tajutessani, että puutarhassani kukkii lähinnä Kuunliljoja, Keijunmekkoa, Samettiruusuja ja Verenpisaroita. Mihinkäs vanha gootti vaatteistaan pääsisi.
Toisaalta, 90-luvun kohtalokkaalla loppupuolella olisin hymyillyt (tosin silloin ei hymyilty, paitsi
väärennetyillä papereilla alaikäisenä Teatron portsarille) jo sille ajatukselle, että minulla ylipäänsä tulisi olemaan puutarha. Siis jossain muualla kuin keskiaikaisen linnan tai viktoriaaniskartanon tiluksilla.
Elämäni ensimmäinen tulppaani, viidestä syksyllä istutetusta sipulista yksi näki päivänvalon. Epäilen, että kukkapenkkiä kiihdytysratanaan käyttäneillä koirilla saattaa olla jotain tekemistä asian kanssa.
Ei tullut linnaa, ei kartanoa, vaan tuli pieni 20-lukulainen torppa, jonka taianomaista tunnelmaa muutamat
nimen perusteella huolella valitut kukat korostavat entuudestaan.
Väitän, että ison kartanon pihalla ne eivät kuitenkaan olisi päässeet oikeuksiinsa vaan hukkuneet muiden joukkoon.
Näiden kavereitten nimeä tai mallia en tiedä. Hienoja ovat, silti.
Ja sen linnan lämmityskustannukset olisivat taatusti olleet kohtuuttomat.
Minun sydämeni linna ja kartano tönöttää keskellä hämäläistä metsää ja siellä pysyy kunnes
lottovoitto kuolema - tai elämä - meidät erottaa.
Kyselemäsi kukka on akileija. Sitä on monta väriä, yleisin on tumman siniliila.
VastaaPoistaKiitokset!
Poista:D ai että kun nauratti.
VastaaPoistaKiva kuulla, että onnistun viljelemään tulppaanien lisäksi myös muita huumorinkukkasia :D
PoistaJuu Akileija tuohan on. Silloin kun muutimme, pelastin niitä ympäri pihamaata yhteen kukkapenkkiin. Kaunis on, mutta niin on kuvissa tunnelma. Upea on linnasi =)
VastaaPoistaVoi kiitos kaunis!
PoistaMinä törmään tosi usein ihmisiin, jotka on ollut tietyntyylisiä nuorempana ja joita kiinnostaa nykyään tietynlaiset puutarhat, kirpparit ja roippeet. Sinäkin kuulut niihin ja minäkin. Monien ystävien kanssa nähty ties mitkä tyylit, keikat ja festarit ja iänmyötä muuttunut osa mielenkiinnon kohteista, mutta tullut silti yhteisiksi. Hoksasikohan tätä yhtään :) Hyvännäköstä siellä teillä kyllä.
VastaaPoistaJuuh, ymmärrän hyvin pointin. Tietynlainen "kuvasto" viehättää yhä edelleen ja varmaan aina.
PoistaSamat viehtymykset löytyvät täältäkin. Puutarhahaaveena rappioromanttinen synkähkö suljettu piha patsaineen ja ylikasvaneine kasvustoineen. Vielä piisaa tekemistä, mutta haavetta kohti käydään kesä kesältä. Kumpa ihmiset uskaltaisivatkin ilmentää itseään rohkeasti elämän eri osa-alueilla. Torppasi ja pihamaa ovat todella kauniita.
VastaaPoistaRappioromantiikka on just se sana, joka mielessä pyörii uusia suunnitelmia tehdessä :)
PoistaEi olis kyllä tämäkään ihan äkkiä uskonut päätyvänsä keskiluokkaisen elämän autuuteen, kun naama valkoiseksi lankattuna, huulet mustana ja helmat hulmuten silloin aikanaan vietti hullua ja hulvatonta boheemielämää...
VastaaPoistaHahha, vähän sama fiilis täälläkin! :D
PoistaTuo eka kukka on kyllä ehkä kaunein ikinä! Pärjäisiköhän ruukussa? Jos partsille laittaisin ensi kesänä.
VastaaPoistaSe on keijunmekko, rakastuin amppeliin välittömästi! Pärjää varmasti ruukussa, mutta kasvaa köynnösmäisesti alaspäin ja tosi pitkäksi, kuvanottohetkestä venähtänyt jo varmaan n. 40 cm eli melkein maahan saakka.
PoistaNiin kauniita kuvia jälleen kerran, ja hauskaa juttua :) Minä oon nuorena haaveillut linnasta jossain Irlannin nummilla <3 Nyt haaveet on vähän realistisempia, mulle riittäisi jos siellä pääsisi joskus edes käymään.
VastaaPoistaKiitos Heini! Ja niinpä, jos tosiaan pääsisi edes käymään niin aika unelmien täyttymys sekin :D
PoistaHei mahtavaa, että persoona ja tyyli näkyy puutarhassakin. Ihanaa, että ootte laittaneet sitä. Meillä ei oo edelleenkään tehty pihalle mitään. Paitsi leikattu ruohoa.
VastaaPoistaMe ollaan naurettu ihan vääränä, näitä meidän keski-ikäistymisen merkkejä. Joo - lasken maalaistalon sellaiseksi. Ensin siis Tyynelä, sitten äänikirjat autossa. Onneksi välillä vielä osaa juoda viiniä aamunkoittoon ja olla hunningolla.