Suru tekee hiljalleen tilaa laiturin rakentamiselle, peräkärrylainalle ja polttopuukuormalle. Palautettaville kirjastokirjoille, kanaburritoille, kirpparikierrokselle ja kirjanpitoasioille. Joukkoon on mahtunut jo iloa helteisestä kesä-illasta, onnellisuutta uudesta työkuviosta ja mustan huumorin siivittämää naurua ajatukselle rajan takaa haukkuvasta koirasta, jonka kumea ääni saa uurnan kannetkin vielä pomppimaan. Hautajaiset, tai lähtöbileiksi me niitä kutsutaan, vietetään kahden viikon päästä.
Eilen havahduin siihen, etten ole itkenyt enää kahteen päivään. Tunteihin mahtuu jo minuutteja, jolloin asia ei ole mielessä päällimmäisenä. Äitini oli käynyt vilkuilemassa kotia etsiviä koiria eri järjestöjen sivuilta. Totesin jotta hold your horses, siihen on vielä liian aikaista.
Hän kulkee varjona mukana, heijastumana veden pinnassa, pilvien piirtäminä ääriviivoina taivaalla.
Voi että miten kauniisti kirjoitat. Tuota päivää itsekin seniorikoiran omistajana pelkään, on lohduttavaa tietää että siitä voi selvitä hengissä. Lopultahan ne muistot kääntyvät surun läpi kauniiksi.
VastaaPoistaKiitos Hanna <3 Kirjoittamisesta on ollut hyvin suuri apu surun läpikäyntiin ja siitä pahimmasta selviämiseen. Aika parantaa ja tieto siitä, että nyt hänellä on hyvä olla <3
VastaaPoistaVoi, paljon jaksamisia surun keskellä! ♥
VastaaPoistaKirjoitat kovin kauniisti.
Kysyit edellisessä postauksessa palvelua, jonka kautta voisi teetättää valokuvia. Voisin suositella Ifoloria, olen itse teettänyt sieltä paljon kuvia. Kuvat ovat hyvälaatuisia ja saapuvat nopeasti. Siellä taitaa olla tarjouskin nyt.
Kiitos Essi kommentista ja vinkistä, pitää käydä tutkimassa tarkemmin!
PoistaKymmenisen vuotta sitten tunsin vanhenevani äkillisesti. Tietysti vanheninkin. Mutta kaksi vuotta myöhemmin tajusin surreeni kissaani Takkua. Suuri osa silloisia vanhenemisen tunteita olikin ollut kaipausta. Ystävän menettäminen ei ole helppoa. Vaan elämäähän tämä kaikki on. Jaksamista!
VastaaPoistaTiedätkö, juuri alkuviikosta vilkaisin peiliin ja havahduin; alkukesän stressi ja suru tuntuvat vanhentaneen mua vuosilla. Ehkä se on (toivottavasti) enemmän pään sisällä minkälaisilla laseilla itseään katselee, mutta nyt on selvästikin tilausta itsensä hoivaamiselle ja elvyttämiselle. Kiitos siis lohdullisesta kommentista, näinhän se juuri menee!
Poista♥ Kauniita sanoja
VastaaPoistaJa aivan mielettömän upeat kuvat !
Kiitos murunen <3
Poista<3 Elämä jatkuu. Niin sen pitääkin, vaikka se ei koskaan olekaan enää ihan sama kuin ennen, mutta siinäpä se. Se on rikkaampi, koska siinä vieraili hän, jota on vielä niin kovin ikävä <3
VastaaPoistaBeautiful relaxing photos. I like them lots. I live on the shores of Lake Michigan in USA - really big lake like an ocean so whenever I can see water in other blogs - I lovely visit. Thanks JC
VastaaPoistaKuvat sopivat kauniiseen tekstiisi kuin nenä päähän! Niissä on jotain niin maagisen haikeaa, mutta kuitenkin kaunis ja levollinen tunnelma <3
VastaaPoista