Tänä vuonna joulu oli kuin maalilinja, jonka yli raahauduin viimeisillä voimilla, kontaten, kynnenaluset kuraa täynnä. Se kuuluisa joulufiilis ei tavoittanut tätä uupunutta edes loppusuoralla.
En ostanut joululahjoja, en lähettänyt kortteja. Ei nähty ketään eikä menty mihinkään, paitsi kaksistaan torpalle. Joulukoristeluista vastasi pari valkoista hyasinttia, vain koska pidän niiden tuoksusta. Kaikki jouluaiheiset blogikirjoitukset olen järjestelmällisesti jättänyt lukematta jo kuukausia. Tein yhden lanttulaatikon, mies paistoi pienen kinkun. Jouluksi ostettu glögi on vielä korkkaamatta.
Parasta joulussa oli se, kun avattiin vieraita varten ostettu ilmapatja kammarin
sohvan eteen, täytettiin se peitoilla, tyynyillä ja koirilla, ja
vietettiin makuuasennossa koko joulupäivä. Tähtien sota -leffamaraton pyöri
taustalla, minä luin kirjaa ja torkuin sujuvasti vuorotellen kolmen
leffan läpi. Lumettomuuteensa turhautunut joulukuu raivosi ulkona ja helisytteli ikkunoita hetkittäin
niin, että koiratkin kaivautuivat syvemmälle peittojen alle. Illalla
leivottiin pizzaa, kun kumpikaan ei jaksanut väkisin syödä jouluruokia
enää kolmatta kertaa.
Olen koko syksyn odottanut, että minulla olisi tarpeeksi aikaa uppotua tämän kirjan sivuille. Eilen oli aikaa; tempauduin mukaan tarinoihin ja lopulta sisäinen villinainen ulvoi kuuta etäällä, vilahti hädin tuskin silmäkulmassa, pimeiden nurkkien varjoissa. Odotan, että se uskaltautuu lähemmäksi, tekee minuun majansa.
Olen oikeastaan tosi helpottunut, että joulu alkaa olla jo ohi. Että koko tämä vuosi alkaa olla jo ohi.
Tänään herättiin auringonpaisteeseen. Tuuli kolisutteli vielä nurkissa, lämpömittari vetäytyi jo miinuksen puolelle. Tehtiin pitkä lenkki metsässä, naureskeltiin vapaudesta hurmioituneille koirille. Niillekin taisi pötköttely tehdä ihan hyvää.
Onko syynä sitten yötaivaalla loimottava täysikuu vai parin päivän totaalilepo, mutta energiat palautuvat hiljalleen, keräytyvät ja tiivistyvät ympärilleni.
Tuntuu, kuin pystyisin ajattelemaan kirkkaasti ensi kertaa viikkoihin.
(Kuulen hänet jo lähempänä, roaarrghh!)
Täytyypä tämäkin opus pistää paperin nurkkaan muistiin. Minä sain Amorphiksen bändikirjan, bändikirjat (ja elämänkerrat) ovat minulle sellaisia että luen niitä eteenpäin aina silloin tällöin, vähän niinkuin sanomalehden korvikkeina. Meillä piti olla Star Wars-maraton (en ole ikinä katsonut), mutta se vaihtui on Harry Potter-maratooniin :D Leppoisaa tapsanpäivää!
VastaaPoistaHyvältä kuullostaa teidänkin joulu....ei aina tarvitse olla jossakin...tai kestitä viraita.
VastaaPoistaKuulostaapas just hyvältä breikiltä! Onneksi sait / saitte sen <3
VastaaPoistaHih, varmasti hauska lukukokemus, voin vain kuvitella. "Roaarrghh" :D :D
"Minimalistinen" joulu kuulostaa kyllä minusta ihan parhaalta - ihanaa, että teillä on ollut siihen mahdollisuus. Uskon, että tuollainen joutenolo on paras keino ladata akkuja. En saanut aivan haluamaani joulua itse, sillä olisin halunnut viettää sen juuri näin enemmänkin erakkona. Ehkä se joskus on mahdollista...
VastaaPoistaJoskus ei vaan jaksa, eikä tarvitsekaan jaksaa. Minusta kenenkään ei pitäisi noudattaa mitään vanhoja jouluperinteitä vain koska on pakko tai koska niin on aina tehty. Minusta joulun pitäisi olla juuri viettäjänsä näköinen ja jokaisen pitäisi luoda ne omat perinteensä, napata parhaat päältä ja tehdä juuri sitä mitä eniten tahtoo. Maailma on täynnä ihmisiä joille joulu on samanlainen päivä kaikkien muiden päivien seassa, joten miksi meidänkään täällä Pohjolassa tarvitsisi tuntea huonoa omaatuntoa jos ei jaksa juhlistaa. Hyvä te, näyttää sille että joulunne oli lopulta juuri sitä mitä tarvitsittekin juuri nyt! Ihanaa ja onnellista Uutta Vuotta!
VastaaPoistaRoaarrghh! täältäkin! Todellakin, roaarrghh! ;)
VastaaPoista