Vihdoinkin; lunta, valoa! Eilen ollessani koirien kanssa aamulenkillä, taivas yläpuolellamme tiivistyi pumpuliksi. Tunsin lumisateen luissani jo hetkeä ennen kuin ensimmäiset valkoiset hiutaleet, siinä vaiheessa vielä ujot ja pienet, leijailivat maahan.
Tänään aamupäivällä havahduimme miehen kanssa läppäreittemme ääreltä kun kirkas valokiila yhtäkkiä leikkasi tuvan poikki. Aurinko! Valo viipyili vain hetken, kiersi nurkat kuin tarkastaakseen kaiken olevan kunnossa, laskeutui metsän reunan taakse kun vasta etsin kameraa ja kiskoin ulkovaatteita päälle. Ei se mitään, jo nämä pienet hetket riittivät lataamaan akkuja alkavan viikon varalle ja viimeiseen puristukseen ennen joulua. Sielu tuntuu heti muutaman kilon kevyemmältä.
Iso Vaalee oli lumen vuoksi onnesta sykkyrällä. Raukka ei varmaan ole aiemmassa elämässään päässyt kunnolla kuoputtamaan lunta, niin onnellisena se pöllytti menemään. Kukkapenkissä, tietenkin. En jaksa pahastua tai komentaa, korjataan kuopat keväällä sitten.
Väitän, että aurinko on kuluneen syksyn aikana paistanut keskimääräistä useammin maanantaisin.
Tottakai, tietenkin aina juuri silloin, kun parin sysipimeässä sateessa vietetyn päivän jälkeen suuntaamme auton nokan kohti kaupunkia.
Valoa alkavaan viikkoon!
Miten nuo pienet hetket, edes muutamat säteet tämän loputtoman harmauden keskellä piristääkin. En meinaa päästä joulufiiliksiin millään ilman lunta. Voi kunpa tulisi lisää, jäisi talveksi jäädäkseen.
VastaaPoistaNiin totta! Joulufiilis on todellakin antanut odotuttaa itseään. Muistelen, että viime vuonna lumi satoi nippanappa jouluksi, olisiko ollut aattopäivän aamulla? Joulun taika todellakin toteutui silloin :)
PoistaAina niin ihanaa wanhan ajan tunnelmaa täällä sinun blogissasi. Ja vielä kun maa on valkeana - se kyllä kruunaa miljöön.
VastaaPoistaVoi miten torppa ja pihapiiri on kauniin tunnelmallinen hennossa lumivaipassa! Kyllä tuo pienikin valo tekee ihmeitä mielelle, vielä kun saataisiin tännekin lunta.
VastaaPoistaHyvää joulua!
VastaaPoista