lauantai 11. maaliskuuta 2017

Kammarin uusi matto


Niin ihana kuin kammarin edellinen matto olikin, osoittautui se käytännössä toimimattomaksi. Matto oli hitusen liian iso, hankala imuroida ja koirat vetivät sen solmuun joka kerta ohi kirmatessaan. Rullasin maton varastoon odottamaan parempia aikoja (ja eräänkin ullakkorempan valmistumista.)



Myönnän; vaikka normaalisti karsastan sisustuslehdistä tuttuja trendejä ja kollektiiviseen sisustustajuntaan iskostettuja must have-asioita, aidosta berberi-matosta haaveilin minäkin. Sellaisen hankkimiseen oli vain kaksi estettä:

1. Koirat. (Lue: koirankarvat, koiran tassut ja kuukausia kestävät kurakelit.)

2. Raha. Kuka hullu oikeasti maksaa matosta liki 700 euroa?! Tai siis kuka hullu, kahden koiran omistaja, maksaa matosta ylipäänsä kirpparihintaa enempää? (No minä, koska Elloksen alekupongit.)

Minulla on teoria siitä, että mitä arvokkaampi jokin sisustustekstiili on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä se vetää puoleensa rapatassujen lisäksi myös punaviiniläikkiä ja teinikoiran hammaskalustoa. Muistelen riemulla (...) sitä hetkeä, kun kaikkien kahden pennin kirpparityynyjen seasta löysin sen ainoan rahalla ja varta vasten hankitun, Saana & Ollin Maailman synty -tyynyn, tuhannen pi**un päreiksi syötynä. Ei naurattanut. 

 
Kuvan koira ei liity tapaukseen. Ainakaan omasta mielestään.
 

Sävyvaihtoehtoja oli kaksi, valitsin sen ruskeamman. Maton tekstuuri ja sävy antaa hieman enemmän anteeksi myös sotkuille. Aleklikkailuiden jälkeen matolle jäi hintaa hieman reilu satanen ja aito ellos-berberi saapui jo samalla viikolla postiin. 

Vaikka nyt itse sanonkin, se on kammariin aivan täydellinen.




5 kommenttia:

  1. Tiedän tunteen. Taannoin kuolasin tori.fissä ihan meidän lähellä myynnissä olevaa isoa, valkoista paimentolaismattoa (hintapyynti muutama hassu kymppi), mutta noiden karvapeffojen (enkä puhu nyt meidän isännästä) takia oli pakko vaan lähes itkua nieleskellen jättää ostamatta... Jo ajatuskin siitä, kuinka sellainen matto kerää karvaa ja kuinka kaikki ulkoa tassuissa kulkeutunut kuramuhju siihen tarttuu, hirvitti... Enkä halunnut edes miettiä, miltä matto näyttäisi hetken päästä, kun meidän uusin villa- ja nahkamateriaaleihin mieltynyt Romanian tulokas iskisi siihen pikkuruiset hampaansa.

    Mutta jumankekka kun näyttää hyvältä tuo teidän uusi matto! Ja sopii täydellisesti teidän torppaan.

    VastaaPoista
  2. Tiedän tunteen. Taannoin kuolasin tori.fissä ihan meidän lähellä myynnissä olevaa isoa, valkoista paimentolaismattoa (hintapyynti muutama hassu kymppi), mutta noiden karvapeffojen (enkä puhu nyt meidän isännästä) takia oli pakko vaan lähes itkua nieleskellen jättää ostamatta... Jo ajatuskin siitä, kuinka sellainen matto kerää karvaa ja kuinka kaikki ulkoa tassuissa kulkeutunut kuramuhju siihen tarttuu, hirvitti... Enkä halunnut edes miettiä, miltä matto näyttäisi hetken päästä, kun meidän uusin villa- ja nahkamateriaaleihin mieltynyt Romanian tulokas iskisi siihen pikkuruiset hampaansa.

    Mutta jumankekka kun näyttää hyvältä tuo teidän uusi matto! Ja sopii täydellisesti teidän torppaan.

    VastaaPoista
  3. Hee, hauskasti kirjoitettu juttu, tulin kovin iloiselle mielelle. Joskus sitä vaan on pakko poiketa periaatteistaan. Upea matto, varmasti hyvä hankinta! Nyt peukut pystyssä, ettei siihen roiskahda mitään ja koirat pysyttelevät varmuuden vuoksi kauempana ;).

    VastaaPoista
  4. P*run hyvin sopii teille, joten periaatteesta poikkeaminen oli kyl nyt paikallaan. Tai siis.. :D

    Ei tee yhtään hyvää käydä katsomassa näitä sun kuvia, kun mun torppahaave kasvaa aina vaan. Ai kaameeta, nyt suljen koneen enkä mene googlaileen vanhoja taloja taas.

    VastaaPoista
  5. Ihana matto ja ihana kammari♥
    Juuri äsken tultiin Niilon kanssa lenkiltä ja taas pääsi poika suihkuun....valittiin tietysti sellainen lenkki, jossa ei oikein kuviaa kohtaa löytynyt..:)

    VastaaPoista