Pakotin miehen ajamaan ylimääräisen kotiuttamislenkin kun en kuumeeltani enää jaksanut itse auton rattiin. Tuolin nähdessään se pyöritteli silmiään mutta ei sanonut mitään. On se ihana! Mies ja tuoli.
Sitten se kahden kodin välissä tutuksi tullut sijoittelukysymys: maalle vai kaupunkiin? Periaatteessa tämä ei sovi oikein kumpaankaan ja ehkä juuri siitä syystä molempiin. Onneksi päätöstä ei tarvitse tehdä nyt (ja sen voi aina pyörtää). Toistaiseksi siis vaan katselen ja ihastelen.
Ja voi tuota keväistä valoa!
Oolalaa, ihana tuolilöytö!
VastaaPoistaEikö vain!
PoistaJust viherryin kateudesta! Ihan uber-söpö!!!! 😃
VastaaPoistaHyvällä tavalla rähjäisen söpö :)
PoistaSymppis <3
VastaaPoistaSamaa mieltä!
PoistaNo on ihana!
VastaaPoistaKyllä, kiitos vaan!
PoistaIhanien asioiden top 2: miehet ja tuolit. Ehdottomasti.
VastaaPoistaAiniin nythän mä muistin että sulla taisi olla se... miten sen nyt sanois...tuoliaddiktio? :D
PoistaEn kestä tuota sun tuuria. Vai onko se taitoa? Olitko tänkin tilannut etukäteen ;)
VastaaPoistaSe on kaunis!
Tilaus oli toki tehty etukäteen koska, noh, se vaan toimii :D
PoistaSe on jotenkin pelottavaa. Ja niin totta.
PoistaMä menin yksi päivä hakemaan Koivukylän Kierrätyskeskuksesta takkia ja yhtä korttipeliä.
Olin päättänyt, että ostan ne sieltä. Ja siellähän ne oli :)
No toi on makee! Just sopivasti kulahtanu ja rähjäinen. Niin parhautta tollaset löydöt!
VastaaPoista