Ja pääsiäisenä nousi aita.

Langoilla taas pienen tauon jälkeen. Ensin oli Hollannissa vietetty lomaviikko, jonka jälkeen päässä ei kerrassaan mitään blogattavaa. Sitten tuli pääsiäinen, ja nyt kun olisi taas pää täynnä ideoita niin kevään ehkä haastavin työviikko ei tahdo antaa minuuttiakaan niiden toteuttamiseen. The story of my life, it seems.

Vietimme pääsiäisen Torpalla aitatalkoiden merkeissä. Vastoin ennakkoluulojani piha-alueen ympärille nousi kuin nousikin n. 110 cm korkea ja likimain 70 metriä pitkä verkkoaita kolmella portilla. Kyllä kelpaa nyt koirien ulkoilla! Ja mikä parasta, aita on suunniteltu siten, että koirat voi päästää ulos suoraan eteisestä ja kesällä ne saavat oman tahtonsa mukaan vetäytyä viileään torppaan päiväunille.

Viisi päivää se otti enemmän tai vähemmän aktiivista rakentamista. Saatettiin me siinä välissä vähän syödä, saunoa ja juoda skumppaakin. Pelata korttia ja syödä taas vähän lisää. Nauraa vatsalihakset maitohapoille ja viljellä ihan hävyttömän huonoa huumoria ympäriinsä. (Mitään muuta meillä ei sitten vielä olekaan ehditty viljelemään, hitto soikoon) Joku hullu taisi käydä lammessakin talviturkkia heittämässä. (Se en ollut minä.) Ja millaiset raksakelit meille suotiin, en muista milloin olen viimeksi ennen vappua viettänyt päivät pitkät ulkona t-paidassa!

Ruokailuhommia. Pekonin kanssa ei vaan voi liioitella! Ihailkaa myös tätä kauniin harkittua ja viimeisteltyä pääsiäiskattausta. 

Torstaina naapurin isäntä kävi kippaamassa traktorilla pihamaalle kasan lautaa ja aidan tolppia, maanantaina pakkailimme jo kamoja takaisin autoon samalla kuin sitkeät aitamiehet sahasivat viimeisiä portteja paikoilleen. Seuraavalle kerralle jäi vielä ylä- ja alalautojen sekä aidan päälle tulevan "kaiteen" naputtelu ja aidan käsittely puuöljyllä. Mutta pääpiirteissään tuli valmista ja koiratkin saivat ennen lähtöä haistella kunniakierroksen uudessa aitauksessaan.