Arki on asettunut taas uomiinsa ja paluu siihen on ollut yllättävän kivuton; muiden lomaillessa olen saanut olla yksin toimistolla, kipaista mansikoita lounaaksi, kerätä rauhassa ajatuksiani ja työlistojani ja venyttää päiviin lomalta tuttua tilan ja hiljaisuuden tunnelmaa, harvinaista herkkua toimistoympäristössä. Blogihiljaisuus ei ollut varsinaisesti suunniteltua, viimeisellä lomaviikolla en vaan halunnut avata läppäriä kertaakaan. Nyt olenkin jopa yllättynyt siitä tahdista, millä luonnosvihkoni sivut täyttyvät erilaisista ideoista, lauseista ja pilkahduksista, blogiin ja vähän muuhunkin liittyen. Loma teki selvästikin tehtävänsä.
Ja millaisen kirppariharakan paratiisiloman olenkaan viettänyt! Ollaan kierretty lähipitäjiä ja maalaiskirppareita ja parkkipaikkakirppareita ja ehdittiin kertaalleen myös Hämeenlinnaan Hämeentien kirpparille. Paljon löytöjä, jotka eivät mahdu yhteen postaukseen (eivätkä aina yhteen autokuormaankaan), hauskoja kohtaamisia ja hyväntuulista rupattelua (nyt tiedän, miten valurautapannua tulee oikeaoppisesti hoitaa ja miten tehdään maailman paras lettutaikina) myyjien kanssa.
Hieman hämmentävää myös huomata, kuinka mielenkiintoisia ja kauniita paikkoja löytyy ihan läheltäkin kun vaan jaksaa katsoa ympärilleen avoimin silmin. Olen reissannut maapalloa ristiin rastiin mutta nuoruuteni kotiseudun lähipitäjät nähtävyyksineen ovat minulle ihan vieraita. Saatika että olisin koskaan matkustanut Suomessa Oulua korkeammalle. Olisiko nyt aika korjata tilanne?
|
Ja tässä kohtaa ratin takaa kuuluu syvä huokaisu ja auto kaartaa tien pientareelle kuin itsestään... |
(Puolustuksen puheenvuorona todettakoon, että olen pitänyt lähikirpparilla omaa myyntipöytää, josta tavaraa on menestyksekkäästi kulkeutunut myös poispäin.)
|
Ja taas jaksaa kierrellä... |
Yksi parhaista löydöistä oli pienen maalaispitäjän pihakirpparilta bongattu rottinkinen terassiryhmä, kaksi nojatuolia ja yksi sohva pehmusteineen. Hintakin neuvoteltiin sopuisasti 50 € kohdille. Torpalle on lähtenyt muodostumaan useampikin oleskelualue, joten pihakalusteille on aina tarvetta, varsinkin jos ne ovat rottinkisia. Tarkempaa esittelyä seuraa heti, kun saan perheen nelijalkaiset häädettyä pehmeältä ja
ihan heitä varten hankitulta sohvalta pois.
|
Dogapproved. |
Itsellänikin on viikon päästä edessä viikon pyrähdys töihin, jossa tulee olemaan hyvinkin samanlainen tunnelma kuin sinulla. Saa rauhassa tehdä kaikenlaisia rästihommia eivätkä puhelimet vielä soi samaan tahtiin kuin normiaikaan.
VastaaPoistaJa samaa mietin myös tuon lähiseutu- ja kotimaanmatkailun suhteen, kun tuhatta ja sataa ajelimme Pohjois-Karjalan mökille - välillä olisi ollut vaikka mitä kiinnostavaa vaan ei aika riittänyt kiertelyihin.
Hienoja löytöjä olet tehnyt taas kerran - ja ainakin koirat tyytyväisiä!
Kivaa viikonloppua!
Kiitokset! Ja Pohjois-Karjala, siellä(kään) en ole ollut tietääkseni kertaakaan! (Vai lasketaanko festariviikonloppu Joensuussa?)
VastaaPoistaTerveisiä Oulusta. Suomimatkailu on tosi jees. Taas on löydetty ihan loistavia paikkoja. Harkinnassa on, että ajeltaisiin Ruotsin kautta kotiin, vaikka mua kiinnostais kerrakin Lappi kesällä. Vois olla hiukka toinen tunnelma, kun hiihtolomaryysiksessä.
VastaaPoistaKiva kuulla, että paluu arkeen on ollut ok.
Voikaa hyvin!
Mä unelmoin Lapin reissusta syksyllä ruska-aikaan. Mitä parhainta "paluumatkaa" teille!
Poista