keskiviikko 16. syyskuuta 2015

IHAN KATOLLA(AN)

Osa teistä ehkä muistaakin, että meillä aloitettiin mittava kattoremppa viime syksynä. Torppamme katto on suloinen hannujakerttu-tiilikatto, sillä eroavaisuudella, että lähes alkuperäiskunnossaan olevassa tiilikatossa ei ole juurikaan mitään suloista kun miettii vedeneristävyyttä ja vuotokohtia.


Noh, asiat harvoin menevät niin kuin on suunniteltu, ja vielä vähemmän ne tekevät niin kattoremontin yhteydessä. Kävi ilmi, että katto on paikoitellen notkollaan useita senttejä. Niitä sitten korjaamaan. Tuli sateet, tuli remppamestarin (lähisukulainen) käsivamma, tuli talvi. Ajateltiin, että ehkä se vielä yhden talven, kun jo kerta 85 edellistä.

Tuli kevät, tuli uusi optimismi ja uudet suunnitelmat. Jos vaikka syksyksi.

(Mainitsinko jo, että asiat harvoin menevät niin kuin on suunniteltu?)

Ajattelimme kattomestarimme olevan ns. poissa pelistä ja pyysimme erään paikallisen tekijän mukaan projektiin. Hetken näytti jo hyvältä, kunnes hän ilmoitti (siinä vaiheessa, kun mitään ei ollut kuulunut_moneen_viikkoon_ja soittelimme perään) ettei ehdikään työmaalle enää tänä syksynä. Oli unohtanut ilmoittaa.

Niiiice.

Pyysimme myös tarjouksen eräältä paikalliselta rakennusfirmalta, mutta se ylitti budjettimme niin korkealentoisesti, ettei eteneminen heidän kanssaan tullut kysymykseenkään.

(Kaikki vähäänkään rakennushommista mitään tietävät tuttavamme ovat tukehtuneet nauruunsa hinnan kuullessaan, joten tämä ylihinnoittelu ei ole pelkästään oma tulkinta asiasta.)


Mutta nyt: siellä se käsi- ja selkävammainen lähisukulainen paiskoo oikomishommia menemään. Kunhan rimoitus on saatu oiottua ja aluskatteet kohdalleen, saamme ehkä peltityöt teetettyä eräällä toisella paikallisella toimijalla. (Siis ehkä ennen kuin sataa koko ajan vettä ja ihan saatanasti.)



Ystäväni, elämme jännittäviä aikoja.  

 Täältä määä tuun ja tonne pitäis päästä.

Samaan aikaan toisaalla: en saanut kyselyistäni huolimatta olla hyödyllinen kattorempan edistymisessä, joten purin turhautuneisuuteni torpan takaseinään. Ystäväni repi sieltä viidakoksi kasvaneet rikkaruohot ja käänsi maan ympäri jo aiemmin kesällä (<3) joten tehtäväkseni jäi tasoittaa maa, laittaa alusharsot paikoilleen ja kärrätä päälle soraa. Ja hitto, kyllähän sitä saikin kärrätä.



Hetkittäin teki mieli lyödä hanskat ns. tiskiin. (Ja myydä koko paska polttopuuksi jollekin hyväuskoiselle.)



Vaan valmista tuli, jumalaare. Nyt ei kuulkaa rikkaruohot enää mädätä meidän torpan takaseinää.

(Vaikka katto vuotaiskin, yyteet veisivät perheen toiselta aikuiselta työt ja maailma heittäis ihan perspyllyä, mitä se näyttää parhaillaan vahvasti tekevän.)


10 kommenttia:

  1. Kaikki peukut pystyyn että saatte katon valmiiksi ennen talvea. Nämä Suomen talvethan on olleet nyt vähän mitä sattuu. Jostain luin, että katto on vanhan talon tärkein osa. Jos se on ehkä niin on toivoa ja se pitäisi aina myös fiksata ensimmäiseksi.

    VastaaPoista
  2. Ihan hengästyin tätä lukiessa. Todella toivon teille kaikkea hyvää. Niin kattoremontin kuin kaiken muunkin osalta.

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa niiiin tutulta että! Mutta ihanaa, että vammoista huolimatta sukulainen urakoi katolla. Sadetonta syksyä toivottaen!

    VastaaPoista
  4. Kyllä ne siitä, ihan varmasti jollain tavalla!

    VastaaPoista
  5. Välillä asiat ei vaan tunnu menevän niin, kuin haluaisi...tai aika useasti. Tsemppiä teille!

    VastaaPoista
  6. Raivostuttavaa. Olen joskus miettinyt, että missä helkkarin asennossa niitä suunnitelmia oikein pitäisi tehdä, että menisivät edes sinnepäin. Alasti päällään seisten..? Ehkä pitäisi kokeilla :)

    Eikös olekin toisinaan riemastuttavaa uhkailla itselleen noita "koko paska polttopuuksi" -vaihtoehtoja. Me ollaan ajateltu jättää koko paska lahoamaan, hommata puolijoukkueteltta ja kadota maailmankartalta lopullisesti. Sama se miten siellä metsässä oikein selvittäisiin, who cares, pääsisi edes yhdestä taakasta. Positivia on joskus niiiin persiistä ;))

    VastaaPoista
  7. Samaa paskaa (pahoittelut voimasanasta) koettiin mekin kattorempan kohdalla. Ei vaan voinut työmies ilmoittaa missään vaiheessa, ettei kerkeä remonttia tekemään sovittuun aikatauluun mennessä. Pakko oli itse puhaltaa homma poikki, ja tehdä uusi kilpailutus. Sen voin sanoa, että puskaradio ei ole meidän osalta hyvällä laulanut tälle tyypille. Käsittämätöntä asiakaspalvelua tuollainen vetkuttelu! Oikein vihaksi pistää, kun alkaa miettimään taas koko juttua. Mutta nyt on uusi katto pään päällä ja ei ikinä enää :D

    VastaaPoista
  8. Mikähän siinä onkin, että kattorempat on aina täyttä jännitysnäytelmää alusta loppuun? Kyllä se siitä! Kohta on ehyt katto pään päällä!

    VastaaPoista
  9. No voi perskeles. Mahdoton kärsimysten tie. Tsemppiä teille ja remonttitaitoiselle lähisukulaiselle. Melko sissejä ootte <3

    Persiistä noi kattohommat ja yyteet. Toivon teille parasta!!

    VastaaPoista