Ystävä rakensi asetelman torpan edustalle. Itse en olisi osannut (nähdä), tai ehkä tajunnut. En kai koskaan lakkaa hämmästelemästä sitä, miten eri vinkkeleistä asioita voi tarkastella. Miten jotkut näkevät mahdollisuuksia siellä, missä toiset uhkakuvia. Jollekin maassa makaavat kattotiilenpalaset ovat ärsyttävää romua, toiselle taas juuri ne oleellisesti asetelmasta puuttuvat palaset. Molemmissa tapauksissa yhtä todellisia.
On myös virkistävää päästä näkemään tutut nurkat ikään kuin toisen silmin. Ehkä pitäisi joskus pyytää ystäviäni kuvaamaan torppaa, miltä meillä näyttää heidän silmiensä kautta?
Tämä kuva kiteyttää mielestäni jotain oleellista marraskuusta.
Kauniin asetelman on ystäväsi tehnyt. Kivaa alkavaa viikonloppua teille! :)
VastaaPoistaIhanalta näyttää ja toi talo on niin herkun värinen!
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua.
Kaunis...ihana ystävä..:)
VastaaPoistaAivan supermega ihana ja kuule just tuollasta haaveilin omalle etuovelle mut en löytynyt tuommosta penkkiä kun ihan liian kalliilla :D
VastaaPoistaBloggeriin pitäisi olla peukku-näppäin. Peukku siis sinne. Hei ja luin just teidän lehtijutun, se oli hyvä!
VastaaPoistaOnpa tunnelmallinen otos :)
VastaaPoistaKyselit tuossa sata postausta sitten, että mitä me lukijat tykättiin siitä lehtijutusta ja kommentoisin nyt suunnilleen kuukautta myöehmmin, että se oli ihana! Vaikka blogissa on nähnyt kuvia jos mistä vinkkelistä, lehdessä jotenkin kaikki aukeni laajemmin ja oli tosi kiva myös lukea itse tarina. Juttu oli kiva, hyvä ja ihana kaikin puolin!
Ihanaa tunnelmaa! Samaan aikaan rujoutta pinnoista ja herkkyyttä koristuksista. <3
VastaaPoistaT. http://kasituopuotimatilda.blogspot.fi/