Timo Sarpanevan suunnittelemat (1957) Tsaikka-lasit vievät muistoissa vahvasti lapsuuteni mummolan jouluihin. Aikuiset joivat niistä aikuisten mehua, lapset katselivat uteliaina vierestä. Miten hienolta ja arvokkaalta se tuntuikaan, kun sai pidellä kuumaa tsaikka-lasia itsekin ensi kertaa käsissään!
Aikoinaan lahjaksi saatu tsaikka-lasipari on eletyn elämän varrella kadonnut jonnekin. Ehkä jäänyt eksän nurkkiin, kenties rikkoutunut jossain niistä yhdeksästä aikuisiän muutosta? Päätin vihdoinkin korjata vahingon ja hankkia meille huuto.netistä kuusi kappaletta kauan kaipaamiani Tsaikka-laseja hopeanvärisillä pidikeillä. Kaksi kaupunkiin, loput Torpalle.
Ne vanhan malliset, ne mummolan Tsaikat.
Tänään kohotettiin glögi-maljat marraskuulle, joka ei päättynyt hetkeäkään liian aikaisin. Jos kulunutta kuukautta voisi jotenkin ruokatermein kuvailla, niin se on ollut kylmää, tahmeaa ja klönttistä kaurapuuroa, sellaista lautasen reunoille jähmettynyttä. Ilman hilloa.
En jää kaipaamaan, joten tervetuloa Joulukuu!
Nämä on hienot! Kelpaa juoda lökiä.
VastaaPoistaNämä on hienot! Kelpaa juoda lökiä.
VastaaPoistaMeillä on näitä vanhemmilla. Just keksin, että pyytäisin nämä joululahjaksi :)
VastaaPoistaMe saatiin häälahjaksi tsaikka-laseja, olen aina tykännyt niistä <3 Ihana kaivaa ne syksyllä aina esille...
VastaaPoistaMinulla on noita "hopeisilla" ja "kultasilla" pidikkeillä 12 kpl....ensimmäiset sain äidiltä lahjaksi ja loput olen kirppareilta ostanut..:)
VastaaPoistaTsaikat kuuluvat minunkin lapsuuteeni. Meillä juotiin näitä aina glögiä jouluisin :) Anopillani on näitä luumunpunaisilla laseilla! Himoitsen ehkä vähän niitä.
VastaaPoistaTäällä myös lapsuuden glögit on hörpitty Tsaikoista, ihanat! Kelpaisi omankin astia-arsenaalin jatkoksi... Noista maistuu glögikin ihan eriltä!
VastaaPoistaOn ne kyllä upeat! Vanhempien luota löytyy myös, ja kovasti itsellenikin mieluilisin :)
VastaaPoista