tiistai 16. syyskuuta 2014

Romu-Ritvan tunnustuksia

("Kirjoita sinne sun blogiin, että ostit peräkärryllisen romua eikä sulla ole hajuakaan, mitä sillä teet.")

No kröhöm. Tapahtuipa eräänä päivänä niin, että lähisukulaiseni oli tekemässä muuttoa mummonmökistä, jossa hän oli asustellut vuokralla. Olin jo aiemmin ihaillut mökissä ja sen saunarakennuksessa majailleita vanhoja huonekaluja ja muita aarteita ("romuja", muistuttaa rakas siippani tähän väliin), kun sattumalta kävi ilmi, että omistaja olisi valmis tyhjennystä vastaan luopumaan niistä erittäin, erittäin sopuisaan hintaan. No niinhän siinä sitten kävi, että peräkärryllinen tavaraa ("romuja", kuuluu jälleen taustalta) vaihtoi omistajaa.

(Mun mielestä olisi ollut suorastaan tyhmää lähteä puolityhjän peräkärryn kanssa pois, kun se kärry kerta tätä varten lainattiin, ja kun täysinäisen sai ns. samaan sopuhintaan. Buuuut maybe it´s just me.)

Tässä tiivistyy jotain olennaista romuharakan vanhan tavaran rakastajan sielunelämästä. Mulla ei todella ole hajuakaan, mitä ostoksillani teen tai mihin ne laitan, mutta ne oli "pelastettava". Äiti Maa anna anteeksi ja aviomiehelle pitkää pinnaa.


Lastissa meille muutti muun muassa vanha turkoosinen allaskaappi, joka oli oikeastaan kuorman ainoa harkittu ja tarpeellinen ostos. Se mahtuu täydellisesti Torpan pikkuvessaan.

(Tai siis täydellisesti sen jälkeen, kun mies näyttää sille vähän sirkkeliä ja piikkisahaa.)


Vanha lipasto on kuuleman mukaan kanta-hämäläistynyt sodan jaloista Karjalasta 40-luvulla. 


Valkoinen puutuoli on vaan niin kauniin muotoinen. Ei muuta kun hiekkapaperia ja pellavaöljymaalia kehiin. Lipasto ja tuoli löysivät väliaikaisen sijoituspaikkansa saunan viereisestä "kesähuoneesta", vanhasta eläinsuojasta/navetasta jota joku päivä myös saunatuvaksi kutsutaan. (Heti kun saamme tehtyä seinään aukon, tasoitettua lattian ja maalattua seinät uudelleen...)


Samassa rytäkässä meille paluumuutti todiste allekirjoittaneen taiteellisesta lahjakkuudesta, eli  kissataulu, jonka olen aikoinaan edesmenneelle mummolleni maalannut. ("Haluisitsä tän takas, muistona mummosta?", kysyi äitini. "No enhelvetissä siis tottakai, ties millaista jälleenmyyntiarvoa tällä nykytaiteen helmellä vielä jonain päivänä on!")

Näiden yllämainittujen lisäksi kuormaan mahtui vanhoja, isoja ruskeita lääkelasipulloja, emalisia pesuvateja ja yksi hyvin säilynyt pieni palju. Ja ehkä jotain muutakin mitä en juuri nyt muista.

("Mainitsit kai myös ne parikymmentä juuttisäkkiä?")

No okei. JA parisenkymmentä juuttisäkkiä, joiden kohdalla myönnän itsekin, että homma saattoi lähteä vähän ns. lapasesta. Tässä kohtaa käytän avioliitollispoliittista veto-oikeuttani ja totean rauhaa rakentavasti, että itsepähän on vaimonsa valinnut.

Jos teillä olisi parisenkymmentä sinällään hyväkuntoista ja osin käyttämätöntäkin juuttisäkkiä, niin mitä niille/niistä tekisitte?

(Myös vinkit romuhamsterin vertaistukiryhmistä otetaan vastaan. Ehkä.)

33 kommenttia:

  1. Heh, niin tuttua. Naiset on keräilijöitä, ainakin hyvin suuri osa. Mullakin on varasto aivan tupaten täynnä tavaraa joka odottaa sitä unelmoimaani vanhaa taloa. Sitäpaitsi tuo tavara on oikeesti kaunista. Kyllä sä jotain keksit niistä juuttisäkeistäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enköhän mä jotain keksi, onneksi on pinterest :)

      Poista
  2. IHANA! :D Siinä ei oo mitään pahaa, jos nyt sattuu olemaan vähän "romuhamsteri" :) En kylläkään nähnyt noissa kuvissa yhtään mitään romua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No munkin mielestä kuvassa näkyy vaan aarteita! :D

      Poista
  3. Meillä myös mies on keräilijä. Voit kuvitella kokoelmamme. Olemme joskus eri mieltä, mitä säästetään. Minä säästän kaikki vanhat rikkinäiset huonekalut ja astiat. Mies sellaiset asiat, "joista joskus vielä voi tehdä jotain". Siis muka uutta. Juuttisäkit - hmm - saat miljoona joulukorttia, jos leikkelet säkit paloiksi ja liimaat kartongille :) Tai lahjapaketteja. Tyynyjä patiolle? Päällysteitä säilytyslaatikoille, seinäryijytaideteoksen? Voi - on lukemattomia vaihtoehtoja, ihminenhän on ihan kuin kynsille lyöty jos ei ole paljon juuttisäkkejä :) Ihana allaskaappi!!! (+ ja mitä kissataidetta!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kynsille lyöty, hahhahahhaha! :D

      Poista
  4. Se olisi ollut suorastaan rikos jättää nämä kuormasta pois :D Kuulostaa niin samalta kuin meidän keskustelut vanhan "romun" tärkeellisyydestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin siis käytännössähän hoidin velvollisuuteni nämä pelastaessani, miehet ei vaan tajuuuuuu :D

      Poista
  5. Jos lipastolle ei löydy paikkaa niin vinkvink! ;) täällä yksi joka kuumeisesti etsii lipastoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidan pitää tästä yksilöstä kiinni kynsin ja hampain. Meillä kyl saattais olla pari muuta jemmassa... ;)

      Poista
    2. Jos niistä tohdit luopua niin laitahan viestiä laura.charlottta (at) gmail.com ;)

      Poista
  6. Unohditko laittaa kuvat niistä romuista?

    Siis ei mitään romuja! Aarteita nuo ovat! :D Rakastan kerätä kaikkea vanhaa ja "kyllä tälle vielä voi olla käyttöä" -tavaraa, mutta toisiaan vihaan piirrettä, koska meillä on ehkä sentin kerros pölyä niiden mun aarteideni päällä... Mies kerää romunsa, anteeksi, aarteensa onneksi ulos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! Hitto kun olisi vielä vähän lisää tuota säilytystilaa! ;)

      Poista
  7. :D :D Kiitos, tää oli hauska. Hekottelin itsekseni ääneen! Voi kissataulua, ihan mahtava. Kyllä ehdottomasti säilytät sen muistona mummosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, eihän tällaista kansallisaarretta tohdi hävittääkään... :D

      Poista
  8. Niin joskus toivoisin, että toinen vähän rauhoittelisi tavaran hamstraamista, mutta ei. K vaan yllyttää että joo joo meille vaan. Varmaan sen takia, että joudun olemaan sitten hiljaa kun hän pelastaa taloon kolmannen kontrabasson, viidennet hifit ja sitä rataa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Muistan tämän kun miehen bassokokoelma seuraavan kerran on täyttymässä...

      Poista
  9. Hienoja pelastuksia! Olisipa mulla edes kolme ehjää juuttisäkkiä :D niitä meinaan tarvitsee jos jauhaa possuille jauhot vanhalla junkkarin myllyllä (paperisäkkejä ei saa myllyn piikkeihin tiiviisti kiinni). Suosittelen muuten että säilytät säkkisi hiirivapaassa tilassa, varsinkin jos niitä on käytetty viljan/jauhojen yms säilömiseen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ni hitto, voisin kyllä lahjoittaa sun possuille muutaman säkin jos vaan saadaan niiden logistiikka jotenkin sovittua :)

      Poista
  10. Eikä mitään romuja, vaan ihania aarteita! Minäkin olisin aina pelastamassa milloin mitäkin "romuja", mutta tämä kerrostaloasunto + pieni kellarikomero vähän rajoittaa hamstraamista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän, mullakin tää touhu on nyt Torpan oston jälkeen lähtenyt vähän käsistä kun tilaa on huomattavasti enemmän kuin paritalokolmiossa ja sen pienessä varastohuoneessa...

      Poista
  11. Mahtava postaus ja mahtavat aarteet :D Mä tekisin säkeistä varmaan sellaisia säilytys koreja tyyliin: http://1.bp.blogspot.com/-4aita6gn2p0/UYkG6w08f1I/AAAAAAAACgo/9yx1mUolJRw/s1600/MAND_koffie_1.jpg

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei loistavaa, kiitos vinkistä!

      Poista
  12. Todella mahtava postaus! :D Kiitos siitä. :) Ja super-upeita löytöjä!

    Olen nähnyt juuttisäkkeihin tehtyjä istutuksia. Kukat näyttävät tosi kauniilta säkeissä! Tosin pitänee ehkä odottaa ensi kevääseen.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maru, pistetään vinkki talteen!

      Poista
  13. Mageet aarteet (romut), meilläkin minä kantaisin selkä vääränä aarteita (romuja) kotiin mutta mies ei oikein tykkää... Mutta olen myös treenannut aarteiden (romujen) piilottelua :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aarteiden piilotus kuulostaa just hyvältä harrastukselta :D

      Poista
  14. Ahahahahaaaaaa :D

    Kiitos tästä ihana ! Sä nainen piristit taas mun päivää !

    En ymmärrä mistä romuista siippasi puhui.
    Aarteita. Aarteita.

    Mulle tuli kans juuttisäkeistä ekana mieleen tyynyt (tai säkkituoli - siis kirjaimellisesti säkkituoli) patiolle.
    Tarkoitan tällaista : http://neovias.blogspot.fi/2014/06/my-bean-bag.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kiva, että jotain toistakin naurattaa :D Tämä on loistava vinkki myös, talteen!

      Poista
  15. Siis eihän tuollaisia aarteita kertakaikkiaan, kertakaikkiaan voi jättää ottamatta <3 Kyyyllä aina kaunis tavara paikkansa löytää terkuin toinen hamsteri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jess, arvostan tällaisia kannustuksen sanoja! :D

      Poista