tiistai 30. syyskuuta 2014

Uskomuksia & Entisöintiä

"If you can dream it, you can do it" -Walt Disney

Monia vuosia olin jumissa sellaisen uskomuksen kanssa, että minähän en ole käsityöihmisiä laisinkaan. Toki minua myös ulkopuolelta auliisti tästä asiasta muistutettiin. Kerran erehdyin kertomaan eräälle läheiselle (käsityö)ihmiselle haaveestani opiskella puusepäksi. Vastaukseksi sain alentuvaa naurua, ai sinäkö muka? Ethän sä saanut edes sitä yhtä pallogrilliä koottua vuonna 2008.

Tämä pinttynyt uskomus esti vuosien mittaan tekemästä kaikenlaista, oikeastaan se esti edes kokeilemasta kaikenlaista, koska pään sisäinen juontajani kertoi, että tota sä et nyt ainakaan osaa tai pysty tai opi. Jossain kohtaa (kiitos NLP-opintojen) minulle valkeni, että minä en ole sama asia kuin uskomukseni ja olettamukseni; Minä en ole se juontaja. Valkeni myös, että voin olla kaikkea sitä, mitä kuvittelen olevani. Enää en suostunut hyväksymään sitä, että yksi epäonninen pallogrilli tai joku sisäsyntyinen geenijono estäisi minua oppimasta erilaisia käden taitoja tai mitään muutakaan.

(Se, miten syvältä tai kaukaa menneisyydestä ne uskomukset usein kumpuavat, onkin sitten ihan oma tarinansa.)

Taidot, joihin tarvitaan (pelkästään) puhdasta lahjakkuutta, ovat lopultakin aika harvassa. Mitä tahansa voi oppia, jos oikeasti haluaa. Pitää vaan määritellä oikeat mittasuhteet asialle; motiivi, tarkoitus ja päämäärä. Paljonko on valmis panostamaan aikaa, rahaa ja vaivannäköä? Tarkistaa, että tekeminen, haluaminen ja tavoitetta kohti pyrkiminen on linjassa omien arvojen kanssa ja ottaa huomioon myös lähellä olevat ihmiset, esim. perheenjäsenet.

Viime lauantaina ravistelin viimeisetkin uskomuksenrippeet mielestäni ja aloitin huonekalujen entisöinti- ja verhoilukurssilla, kun sellainen sopivasti "kylillä" järjestettiin paikallisen kansalaisopiston toimesta.





Kuvittelin aloittavani "pehmeästi" ottamalla ensimmäiseksi työn alle valkoisen puutuolin, jonka pelastin romukuormasta ja esittelin teille tässä postauksessa. Jo pienen ajan päästä oli selvää, että tuoli ei valmistuisi ihan saman päivän aikana. Aluksi purin sen osiin ja aloitin pintojen käsittelyn. Teknisiä töitä olen tehnyt viimeksi ala-asteella, joten höyläpenkin ja siklin käyttö vaati hieman totuttelua. Hiljalleen oikea hiontatekniikka kuitenkin tarttui sormiin ja homma alkoi luistaa. Lopulta olin niin keskittynyt tekemiseen, että viisi tuntia kului ihan hujauksessa, enkä malttanut käydä välissä edes syömässä. Tuolin kunnostamiseen uppoaa taatusti vielä tunti jos toinenkin, mutta pääasia on, että saan oppia ja tehdä itse, ja lopulta sitten palkintona ihailla oman käden jälkeä.

Iltapäivällä puukässäluokasta käveli ulos onnellinen ja innostunut nainen tuolinrippeet sylissään. Melkein teki mieli laittaa sille pallogrillikyynikolle kuittaus kuvaviestillä: Kokeilepa itse tehdä perässä!

16 kommenttia:

  1. Tsemppiä! Itse tulen perheestä, jossa käsillä tekeminen on varmaan se ainoa asia mihin on kunnolla kannustettu, kaikkea on saanut tehdä sukista sahaamiseen ja muistan naulanneeni puupalikoista koiran alle kouluikäisenä hoitopaikassa. Olin niin poikamainen, ettei kiinnostuksen kohteitani paheksuttu sielläkään. Sen sijaan takaraivoon on jäänyt lääkärin sanat kolarin jälkeen, että susta ei kyllä missiä enää tule (järkky haava otsassa) tai rippipapin eväämä taivaspaikka, koska minulla on liikaa mielipiteitä. No, näistä en ole pahoillani :D Mahtavaa, että kyseenalaistit omia uskomuksiasi. Itse olen mm. oppinut pitämään yläastetraumojen jälkeen esimerkiksi juoksemisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Stella kommentista, oikein herkistyin kun tuntuu myös niin omakohtaiselta. Olin kakarana pieni ja heiveröinen, mikä teki minusta myös heikon, hitaan ja kömpelön - ja automaattisesti huonon liikunnassa. 90-luvun alun koululiikuntamaailma ei suoranaisesti tukenut erilaisuutta tässä asiassa. Nämä adjektiivit seurasivat mukana pitkälle aikuisuuteen, ja aika kovalla työllä niitä on käännetty päinvastaiseksi. Vasta yli 30-vuotiaana tajusin ekaa kertaa, että hitto urheiluhan voi olla myös kivaa ja nautinnollista!

      Poista
  2. Mistähän tuommoinen verhoilukurssi löytyisi minullekin? Ostin nimittäin juuri halvalla vanhan rokokoo-nojatuolin, eikä mitään hajua mistä lähteä liikkeelle. Runko ja jousitus on kunnossa, mutta päälinen aika rähjä. Nämä on taas sarjassamme näitä toimi ensin, mieti sitten :)

    Inhoan myös kaikkea, jossa en ole heti hyvä, joten on suuri todennäköisyys että tuoli jää verhoilematta. Tai sitten yritän kasvattaa sitä kärsivällisyyttäni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näkisin, että tässä on just hyvä paikka kasvattaa kärsivällisyyttä ja omaa osaamistaan! :) Helsingin työväenopiston tarjonnassa oli myös jotain vastaavia kursseja, mutta ne olivat ainakin omaan aikatauluun epäsopivia. Olisikohan jotain muita kursseja järjestäviä tahoja? Tai sitten voit tuoda sen mulle harjoituskappaleeksi, kun joskus kurssin edetessä pääsen verhoiluun asti :D

      Poista
  3. Ihan mahtavaa ! Arvostan ♥

    Mä oon aina ollut vähän sellainen, että pitää jo valmiiksi osata. Jos en osaa jotain jo kurssille mennessäni, olen todellakin epämukavuusalueella. Silti olen ehdottomasti sitä mieltä, että monenlaista voi oppia. Mahtava asenne sulla ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epämukavuusalueella, todellakin! Siellä on ihan virkistävää vierailla toisinaan ;) Tosin alussa meinas paniikki iskeä, kun osa kurssilaisista oli jatkamassa viime vuodelta (ja tunsivat toisensa entuudestaan) ja tarttuivat heti hommiin ilman ohjausta. Onneksi meitä ensikertalaisia oli lisäkseni pari muutakin ja tekeminen vei niin mennessään, ettei sitä ehtinyt sen enempää miettiä :)

      Poista
  4. Samaa mieltä. Mitä tahansa oppii ja kuka tahansa jos vaan riittää omaa motivaatiota. Joillekin jonkun asian oppiminen voi olla nopeampaa mutta hyväksi tekijäksi voi tulla myös hitaammin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ja pitää vaan muistaa itse määritellä se "taso", mitä kohti pyrkiä.

      Poista
  5. Olen niiin ylpeä susta! Ihanasti ja rohkeasti lähdit kumoamaan typerää kädettömyysleimaa ja palkaksi sait onnistumisen tunteen. Ihan huippua!!!!!

    (Ai se onkin Disneyn suusta.... Petyin pienesti, sillä kuvittelin Cheekin keksineen itse "jos sä pystyt ajattelemaan, sä pystyt tekemään". )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulipa hyvä mieli tästä kommentista, kiitos Susanna!
      Ehkä Cheek on myös Disneyn elämänkertansa lukenut ;)

      Poista
  6. Entisöinti on yksi parhaimpia tapoja viettää vapaa-aikaa. Itselläni alkoi työväenopistossa jo ties kuinka mones vuosi, ainakin seitsemäs. Siihen jää koukkuun. Tuolisi on kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koukuttavaa, rentouttavaa, haastavaa ja luovaa! Varsinkin kun ei tarvitse tehdä minkään aikaraamin puitteissa vaan omaan tahtiin.

      Poista
  7. Mahtavaa! Tutustuin itse tuohon samaiseen juttuun nepsy valmentaja-koulutuksessa. Laittoi kyllä ajatukset rullaamaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen tutustumaan NLP:n laajemminkin :)

      Poista
  8. Juuri näin haluan itsekin ajatella!

    VastaaPoista
  9. Parasta ajanvietettä! Itsekin aloitin puuhasteluni huonekalujen kanssa juuri entisöintikurssilla valkoisen tuolin parissa. Siinä vierähtikin aika monta tuntia maaleja rapsutellen. Parasta on, että oman työn jäljen näkee niin konkreettisesti.

    VastaaPoista