sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Sunnuntai, jolloin usva kietoi meidät syliinsä


Viime sunnuntaina lähdimme kävelylle ja meidät ympäröi vankka usva, jonka läpi katsottuna maisema näytti asettuvan kuin kerroksiin. 




Kävelimme lähistöllä sijaitsevalle pienelle metsäjärvelle, jonka rannalla tuntui, kuin olisimme saapuneet Avalonin portille. Melkein odotin puisen veneen lipuvan näkyviin hetkenä minä hyvänsä hiljaisten airon loiskeiden saattelemana. 


Tähän maisemaan olisi niin helppo hukata itsensä, siirtyä omien ääriviivojensa ulkopuolelle ja sulautua osaksi usvaista harsoa.


Pienellä kalastajia varten rakennetulla laiturilla seistessäni huimasi. Horisontti ja etäisyydet katosivat usvaan täysin. Tuntui, kun vedestä kauempana nouseva kivi olisi ainoa asia, johon tarttua katseella kiinni ja rauhoittaa itsensä paikoilleen. 


Tänään tuntuu, että sanat ovat hukassa ja ajatukset painautuneet sumun lailla painaviksi kerroksiksi pään sisälle. Ja ehkä juuri siksi tänään on oikea päivä julkaista nämä kuvat, joita olen viikon aikana katsellut läpi kerta toisensa jälkeen, lähes kyyneleet silmissä, yrittäen ymmärtää niiden viestiä. Miksi ja mitä kohtaa minussa ne koskettavat näin paljon? 


9 kommenttia:

  1. Kun meillä mökillä joskus pääsee kohtaamaan tuon saman sumun, koen aikalailla samoja tunnelmia kuin sinä. Minulla on sellainen olo, että yhtäkkiä sumun seasta voikin tulla rantautumaan jokin hiljainen vene hiljaisine matkustajineen, ja keulassa palaa ehkä pieni lyhty. On samaan aikaan vähän pelottavaa, haikeaa ja todella kiinnostavaa. Ei sanoja, ei puhetta, ei edes katseita. Minulla se on liittynyt myös jotenkin kummasti ajatuksiin tuonpuoleisesta ja siksi myös suruun. Silti rakastan sumua! Ihanat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnistan myös tuon häivähdyksen surua, en tosin sen kohdetta. Sumu on lähes parasta syksyssä!

      Poista
  2. Kyllä on niin kovin kaunista. Hienoja kuvia.

    VastaaPoista
  3. Ihan oli Avalonin portilta nuo kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama tuli itsellekin heti ensimmäisenä mieleen :)

      Poista
  4. Kaunista. Usva on seitti ja verho maailmoitten välissä, ikiaikaisten myyttien kertomana. Kenties jotain uskomatonta ja ihmeellistä liikkui sen usvan mukana, kuten Avalonissakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usvan äärellä on helpompi avautua itsekin, antaa asioiden ja tunteiden tulla ja mennä...

      Poista
  5. Kauniit - pysäyttävät - kuvat.
    Näistä voi kuulla sen hiljaisuuden ja rauhan.

    VastaaPoista