Hyppy tuntemattomaan

Pahoitteluni mikäli vuodenvaihteen aikaiset maalailevat ja muutoksesta vihjailevat postaukseni ovat alkaneet ärsyttää (muitakin kuin itseäni). Kaiken myllerryksen keskellä on hankala pukea asioita sanoiksi silloin, kun ei oikein itsekään tiedä mitä tuleman pitää. Ja silti tuntuu, että jonnekin ne fiilikset on purettava. Blogi tarjoaa tähän luontevan vaihtoehdon.

Kun kiivaasti toivoo muutosta elämäänsä, kannattaa varautua siihen, että se saattaa saapua rytinällä sisään. Niin kävi minullekin.

Jätin päivätyöni taakseni ja hyppäsin.
...

Monesti kuulee ihmisten toteavan, että "no sehän on vaan työtä." Toisille se epäilemättä on näin ja minulle tämä työ on ollut niin paljon enemmän. Kuluneet kolme vuotta ovat olleet merkittävin kasvupolku aikuiselämässäni, niin henkisesti kuin ammatillisestikin. Olen kiitollinen kaikesta kokemastani ja oppimastani, työ on sekä ottanut että antanut paljon. Olen kiitollinen niistä mahtavista tyypeistä, joiden kanssa olen saanut työskennellä ja joihin olen muuten tutustunut työni kautta. Olen kiitollinen tästä erityislaatuisesta työyhteisöstä, jossa sain olla mukana ja jonka tuella sain kasvaa parhaaksi versioksi itsestäni. Kaikessa on puolensa, ja kolmeen vuoteen mahtuu onnistumisten ja hyvien hetkien lisäksi toki myös päiviä ja asioita, joita en todellakaan jää kaipaamaan. Loppulaskussa viivan alle jää silti vahva plussa ja rima seuraavaa mahdollista työpaikkaa ajatellen on asetettu hyvin, hyvin korkealle.
...

Mitäs sitten?
Ihan ensiksi aion vetää syvään henkeä ja paikallistaa itseni taas tälle planeetalle.
Tarkastaa, että kartta ja maasto vastaavat toisiaan.
Sitten jatkan kesken jääneet journalismin opintoni loppuun.
Nyt olisi myös aikaa paneutua kotipuutarhurismin saloihin ihan huolella ja kerrankin ajoissa.
Aion puhaltaa pölyt kuntosalikortin pinnalta ja lukea vihdoinkin ne pari vuotta hyllyssä
oikeaa hetkeä odottaneet kirjat.

(Loppuvuodesta ajattelin julkaista yhden sellaisen itsekin.)

Fiilikset heittelevät euforiasta epätoivoon. Edessä odottava vapaus ja tyhjä tila on ihan kamalaa ja kamalan ihanaa. Tilanteen ratkettua pään sisältä lähti tulvimaan niin paljon ajatuksia ja ideoita, että muistivihossa on jo nyt enemmän tekstiä kuin koko viime vuodelta yhteensä. Paljon olisi kuitenkin vielä käytännön juttuja, selvittelyä ja byrokratiaa edessä, ennen kuin uskallan oikeasti huokaista.

Huoli toimeentulosta toki jyllää myös taustalla. Asuntolainat eivät ole hävinneet mihinkään ja syödäkin kai pitäisi. Aion opintojen ohessa jatkaa freelancerina toiminimeni kautta vapaan kirjoittajan/sisällöntuottajan/copywriterin/markkinointi- ja viestintäsuunnittelijan töitä, niitä samoja, mitä olen tehnyt tähänkin asti, sekä vakituisessa työsuhteessa että pienyrittäjänä.

Siispä käytänkin nyt blogiani julkeasti hyväkseni työnhakuilmoituksena, eli mikäli etsit tehokasta, kaikissa kanavissa luontevasti polskivaa sisällöntuottajaa, valokuvaustaitoista kirjoittajaa/toimittajaa tai apuaivoja esim. markkinointisuunnitelman rakentamiseen, niin minut tavoittaa osoitteesta casaxblogi@gmail.com. Lisätietoja ja työnäytteitä saa pyydettäessä. Myös laajemmat konseptointi- ja suunnitteluprojektit ovat tervetulleita.

Sattuneesta syystä olen tyhjentänyt työläppärini tiedostoja omalle kovalevylleni ja löysin kesällä tekemäni kuvauskokeilun, jota en koskaan julkaissut. Nämä kuvat sopivat häkellyttävän hyvin tähän tilanteeseen. Kenties jollain tasolla valmistauduin hyppäämään jo silloin?

Yksi...

kaksi...

kolme...

...hyppää!