Joskus silloin, kun sanat ovat hukassa, haen merkityksiä ja inspiraatiota muiden jo kirjoittamista ajatuksista, makustelen ja heijastan niitä omaa mieltäni ja huuliani vasten. Ja aika usein juuri ne siihen hetkeen oikeat oivallukset löytävät luokseni.
En muista mistä tämän ajatuksen aikoinaan löysin, mutta tällä viikolla se on puhutellut niin voimakkaasti, että kirjoitin sen ylös keittiön ovessa olevaan liitutauluun.
Jotta muistaisin. Jotta uskaltaisin. Jotta muistaisin, että minähän uskallan!
Tympeetä pitää toisia jännityksessä. Lentävä poni?
VastaaPoistaTarkoitus ei ole pitää ketään jännityksessä, pahoittelut jos siltä tuntuu. Vaikea sanoa mitään silloin, kun ei itsekään oikein tiedä mitä tuleman pitää ja silti jonnekin nämä fiilikset on purettava.
VastaaPoistaJoskus ajatuksen vain pitää antaa lentää pois. Kyllä se sieltä palaa ja entistä selkeämpänä :)
VastaaPoistaJotenkin näin se varmasti ja toivottavasti menee! :)
PoistaNo nyt päässäni soi "One Day I'll Fly Away"!
VastaaPoistaTaidat mennä lentäjäkouluun? :D
Hahhaha! No miksei, jos sinne puolisokean 158-senttisen hukkapätkän huolisivat :D Enhän mä ylettäis ees näkemään sieltä ohjaamosta mitään. "Jaa mikä hävittäjä? Missä muka?!"
PoistaLupaan, että tälle salamyhkäiselle naistenlehti-dramatiikalle tulee kyllä selitys aikanaan ja että seuraavassa postauksessa palataan taas astetta maallisempien asioiden pariin ;)
Peukkuja paljon! Muistankin joskus nähneeni tuon iskulauseen, aivan loistava :)
VastaaPoistaHmm. Saiskohan jostain sellaiset siivet, joilla voisi lentää vaikka kauas Plutoon..? Olis käyttöä :D
Kiitos Taru! Ja jos sellaiset siivet tulee vastaan, niin vinkkaa toki tännekin! :)
Poista