keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Puutarha part 1: tästä se alkaa


Pientä yhteenvetoa pääsiäisen pihahommista. Ruopsuttelin haravalla (lehtien haravoiminen syksyisin on ihan yliarvostettua), keräilin talven taittamia oksia ja siivosin erinäisiä kasoja epämääräistä tavaraa (käsite pitää sisällään myös koiranpa*kan.) Muutama läntti lunta jäi vielä, en kuitenkaan lähtenyt niitä sulattamaan vaikka mieli teki.


Jotain sieltä on tulossa.


Epäilen, että grillillä istuimina toimineet koivupöllit kaipaavat hieman hiekkapaperia ja lakkaa pintaansa. 
Tai sitten ihan vaan kirveen hellää kosketusta.


En oikeasti tiedä mitään marjapensaiden leikkaamisesta, mutta leikkasin ne silti. Villiintyneet, maahan saakka retkottavat mustaherukkapensaat eivät ole tuottaneet juurikaan satoa, joten jotainhan niille oli tehtävä. Viime vuonna tein saman punaherukalle, ja ilmeisesti en onnistunut niitä tappamaan, koska puskivat loppukesästä vahvaa, tummanvihreää lehteä. Nyt ovat ilahduttavasti nupuillaan, josko tänä vuonna marjoja.

Kasvihuoneen ovella kävin vaan kääntymässä. Palataan asiaan toisessa elämässä toukokuussa.

Pihapiirin seuraamisessa eri vuodenaikojen läpi on jotain maagista. Pitkäperjantain räntäkuurojen aikana pidättelimme vielä henkeä, minä ja piha. Sunnuntain aurinkokylpy herätti sen talviunesta, tuntui kuin se olisi haukotellut, maiskutellut ja oikonut jäseniään ympärilläni. Raukeana hyvin nukutun talven jäljiltä. Well hello there!

14 kommenttia:

  1. Teit varmasti ihan oikein marjapuskille mutta joka vuosi ne eivät kaipaa samaa käsittelyä. Nyt voi ruveta suunnittelemaan mehun ja hillon sekä vispipuuron tekoa. Hommathan ovat hyvin lähteneet käyntiin. Hyvä siitä tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epäilen, että näihin marjapuskiin ei oltu koskettu vuosiin :)

      Poista
  2. Kyllä tuossa hommaa riittää, mutta on se sitten varmasti myös niin palkitsevaa! Tsemppiä urakkaan, minä voin tulla olutpalkalla joku viikonloppu apukäsiksi huhkimaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistava idea, ei muuta kun sovitaan ajankohta! :)

      Poista
  3. Meillä on vanhaa rääppäytynyttä puutarhaa jossain kohtaa yrtetty myös elvytellä, mutta aika on loppunut vaan kertakaikkisesti kesken. Onnettomat marjapuskan kräkit kyllä tykkäs leikkauksesta ja moottorisahalla alas leikatut karviaisetkin elpyivät ja alkoivat tuottaa satoa. Nyt ne on taas heinän keskellä ränsistymässä, kun muu pihan hoito vie kaiken ajan.. meillö kasvihuone näyttää lähes samalta.. olen vaan kareillut siinä kulmilla, enkä edes ole ovea viitsinyt avata...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän pihahan on nykyisin suorastaan priimakunnossa verrattuna siihen, millainen se ostettaessa oli ;)

      Poista
  4. Mustaviinimarjapuskanleikkausvinkki:

    Leikkaa muutama vanhin (tai väärin kasvava) oksa joka vuosi maanpinnasta poikki, älä jätä tynkiä. Saat satoa joka vuosi, ja puska nuortuu. Lempein ohje: leikkaa kolme oksaa per puska - ankarin ohje: jätä seitsemän oksaa per puska.

    Punainen viinimarja ei tarvitse niin paljon leikkaamista. Katkaise vanhimmat oksat tyvestä, ei tarvitse toistaa vuosittain.

    Tosin jos puskat ovat karaistuneita ja sopeutuneita, ne kestävät monenlaista käsittelyä. Itse leikkaan tyrnejä mutu-menetelmällä, milloin maan tasalle, milloin silmän korkeudelta, koska ammattiviljelijän ainoa ohje on ostaa heiltä uudet taimet kymmenen vuoden välein.

    Hauskaa kevätpuutarhurointia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kokeilen viikonloppuna! :)

      Poista
  5. Minä tykkään näistä "Part I" -vaiheista melkein enemmän kuin itse kukoistuksesta - tai siis meillä puhutaan "kukoistuksesta", oli se sitten mitä hyvänsä kituliasta raatoa ja rehottavaa rikkaruohoa. Odottelu ja suunnittelu ja vähittäinen pihatyövälineisiin tarttuminen - patsastelu - ja kaikki se on ihanaa. Ja sitten se maasta nousevien asioiden tuijottelu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä ja jokaisessa vaiheessa on puolensa. Tämä hetki tuntuu vaan niin voimakkaalta kun maa heräilee henkiin talven alta.

      Poista
  6. Kummalla se Sirpa-Leena hiljeni? Punaviinillä vai puutarhatyökaluilla? :D Joo, luin useamman postauksen putkeen kun en ole ehtinyt lukuretkille blogeihin. Oikeastaan hauskaakin tällä tavalla. Yhtenä hetkenä iloitaan uudesta lavuaarista ja sitten tapellaan omaa Sirpa-Leenaa vastaan, joka meinaa, ettei mitään ole saatu aikaisieksi ;D Sellaistahan se just on, just tuollaista, tällaista. Ihan sama mitä on saanut tehdyksi tai on tekemättä, aina välillä tulee se nollaolo, ettei ole mistään kotoisin. Mä olen ajatellut, että se voisi olla sen hiljaisemman minän kettuilua, että jotain vois tapahtua, pikkasen tylsistynyt täällä olen ;D

    Ja kyllä! Välimerkeillä on oudon suuri merkitys. Syö, lapsi. ;D

    Tuo kasvihuone :D Saako nauraa ääneen? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna riemastuttavasta kommentista <3 Just tuollaista, ja tällaista, se on!

      Poista
  7. Syksyisin haravoiminen on ihan hölmöä hommaa. Keväällä se on ihanaa! Minusta on mahtava haravoida aina sitä mukaa, kun maa paljastuu lumen alta. Sitten niistä lehtien valtaamista laikuista aina näkee niin hyvin, miten paljon lumi on päivän aikana sulanut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä aattelen niin, että lehdet ovat ikäänkuin maan kirjava peitto talviunia varten. Eikait kukaan paljaaltaan halua nukkua? :D

      Poista