perjantai 17. huhtikuuta 2015

Taikoja keittiössä: Vihreämpi Viettelys -salaatti

Lämmin kiitos teille edelliseen postaukseeni jättämistänne kauniista ja lohdullisista kommenteista. Jouduin jo hieman säännöstelemään niiden lukemista kun huomasin itkeväni ihan jokaisen kohdalla. Junassa, koulussa, kadulla.

Palataan astetta kevyempään aiheeseen, ihan kirjaimellisesti. Kuten viime postauksessakin mainitsin, vietimme viime viikonlopun Hollannissa festareilla, joissa olemme käyneet enemmän tai vähemmän samalla porukalla jo kolme vuotta putkeen. Majoituimme yhteiseen isoon bungalowiin ja ruuanlaittomahdollisuuksista huolimatta eväät koostuivat lähinnä mukaan napatuista falafeleista, burgereista ja vaaleista höttöleivistä. Oluella alas huuhdottuna. Tiedättehän, kun on liian hyvää seuraa & musiikkia ja paljon hälinää ympärillä, ei oikein malta keskittyä syömishommiin laisinkaan. (Oluella ei tietenkään ole mitään tekemistä asian kanssa.)

Tällä viikolla elimistö on vaatinut jotain kevyttä, vihreää ja elvyttävää. Kehittelin salaatin, joka kiilasi välittömästi salaattilistani kärkeen.



Ennen Vihreämpi Viettelys -salaatti

muutama kourallinen vuonankaalia
n. 1 dl kvinoaa
1 parsakaali
kurkkua
fetaa
seasamöljyä
auringonkukansiemeniä
kanaa/kikherneitä
sipulia
sitruunamehua, sulaa ja pippuria

Olen kokkaillut kvinoaa ennenkin, tuskastuen joka kerralla sen puuroutumiseen. Kevätmessuilla sain Rainingon luomutilan edustajalta hyvän vinkin paahtaa kvinoaa (runsaan huuhtelun jälkeen) rasvattomalla kuumalla pannulla, ja lisätä nestettä tarpeen mukaan vasta tämän jälkeen. Kappas, sehän toimii! Kvinoasta tulee irtonaista ja paahtaminen saa sen pähkinäisen maun vielä paremmin esiin. Loraus seasamöljyä tekee siitä täydellistä. 

Täyteläisen vihreän parsakaalin salaisuus on nopea höyryttäminen, joka jättää parsan mukavan kiinteäksi ja on armollinen myös sen sisältämiä ravintoaineita kohtaan.

Jos syöjiä on useampi, tykkään tehdä vihreän salaattipohjan erikseen ja tarjoilla täytteet omista astioistaan. Sekoitin kvinoan pilkotun parsakaalin ja auringonkukansiemenien kanssa ja murustelin joukkoon fetaa. Tämä sekoitus toimisi varmasti sellaisenaan myös vaikkapa pihvin lisukkeena.

Tähän salaattiin paistoin seuraksi kanaa ja sipulia, seuraavalla kerralla ajattelin kokeilla proteiininlähteenä lempiruokaani kikherneitä. Niiden kanssa ei vaan voi mennä pieleen. Ikinä. Mikään ruoka.

Tässähän tuli taas nälkä. Parempaa perjantaita teille ja meille!

4 kommenttia:

  1. Mulla jäi kvinoat kerran tai parin kokeiluun juuri tuon paakkuuntumisen vuoksi. Nytpä täytynee kokeilla vielä uudemman kerran kun näin hyvän vinkin jaoit. Kiitos! :)

    Kikherneet, nam! Itse teen usein niistä paistosta valkosipulin ja krutonkien kanssa (tuoreiden, ei valmiiden leipäkuutioiden kanssa, jotka sitten rapsaantuvat siinä pannulla samaan aikaan). On muuten hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa herkulliselta, kokeiluun!

      Poista
  2. Taidan kokeilla. Meillä on kvinoaa ollut kaapissa viisi vuotta koskematta. Kai se vielä syötävää on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän sama vika, kaapeissa liikaakin kaikkea käyttämättä jäänyttä.

      Poista