tiistai 7. lokakuuta 2014

Ajastaika

Olen toisinaan miettinyt, miksi juuri maalla koen olevani niin kokonainen ja läsnä. Vastaus on aika ilmeinen: siellä olen lähellä luontoa, lähellä juuriani. Enkä pelkästään lähellä, vaan luonnossa, sen keskellä, juuret tiukasti maassa.

Kristillisyys tai uskonnollisuus ylipäänsä on aina tuntunut vieraalta ja etäiseltä, epätodelta. Kävin rippikoulun, mutta erosin kirkosta heti, kun se täysikäisenä oli mahdollista. Olen elämäni aikana lukenut paljon pakanuudesta, wiccalaisuudesta ja sen eri "tyylilajeista" ja tullut siihen tulokseen, että minun maailmassani uskon tai henkisyyden (tai millä termillä kukin sitä haluaa kutsua, jokaisella on kai pohjimmiltaan tarve olla osa jotain suurempaa kokonaisuutta) tulee olla jotain konkreettista ja yksinkertaista, läsnä jokapäiväisessä elämässä. Maailmankatsomustani heijastaa parhaiten vanha suomalainen luonnonusko, joka pohjautuu luonnon kunnioittamiseen, sen vuotuisen kierron seuraamiseen sekä tasapainoon ja vuorovaikutukseen ihmisen ja luonnon välillä. Myös monet edelleen voimissaan olevat tavat ja uskomukset, vanhan kansan perinne, ovat muovautuneet tältä pohjalta. Niitä olen erityisesti vanhemmiten oppinut arvostamaan ja kunnioittamaan.

Vierastan käyttää sanoja usko tai uskonto, puhun mielummin elämänkatsomuksesta, josta minulle maalaiselämän myötä on tullut myös konkreettisempi osa varsinaista elämäntapaa. Jotain olennaista on loksahtanut paikoilleen. Ympyrä on tullut täydeksi.

Olemme viettäneet elämää Torpalla nyt yhden vuodenkierron, Ajastaian, verran.


Siellä metsä on minun kirkkoni.


Lehvistössä asuu hiljaisuus, johon vain tuuli kuiskailee kauniita virsiään.


Korkealle taivaalle kurkottavat puut, kuin katedraalit.


Ympärillä rauha, joka yltää sieluun saakka. 

17 kommenttia:

  1. Aivan ihanat kuva ja paikka. Kovasti olen myös samoilla linjoilla, mitä elämänkatsomukseen ja luontoon tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin vähän salaa arvelinkin, että blogini lukijoista saattaa löytyä keskimääräistä enemmän "sielunsiskoja" tässä asiassa :)

      Poista
  2. Kivasti oot kuvannut vuoden kierron !

    Samaa mieltä metsästä ja luonnosta. Siellä ajatus juoksee ja puita tuijotellessa täyttyy hyvällä energialla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja metsissä voi hengittää! Tai olla hiljaa paikoillaan, jos siltä tuntuu...

      Poista
  3. Upea kuvasarja ja hienoja ajatuksia :) Lämmittää tällaisen eklektisen pakanan sydäntä.

    VastaaPoista
  4. Toi teidän torppa on aivan ihana. Jonkin sortin mystisyys aina välittyy näistä sun torppakuvista. Hienot kuvat nyt taas. Ajattelen aika pitkälle kanssasi samoin, noin niin kuin elämänkatsomuksellisesti. Musta on tullut paljon hengellisempi täällä maalla asuessa. Ehkä täällä on vaan lähempänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua, monet Torpalla vierailleet sanovat samoin. Paikassa on kieltämättä erityinen henki; vanha, viisas, kaunis, voimakas.

      Poista
  5. Maailmankatsomuksesi kuulostaa hyvin lähellä omaani! En ole oikein ikinä osannut sille antaa mitään "labelia", ehkä eklektinen pakana voisi olla lähimpänä. Noitakin joo, mutta ei wicca. Vanhan kansan uskomaton viisaus, perinteet ja perimätieto, luonnon kiertokulku ja uskomaton monimuotoisuus - näistä tämä minun uskontoni/elämänkatsomukseni koostuu.

    Upean voimaannuttavat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Caelia! Hyvin muotoiltu "label" , allekirjoitan täysin.

      Poista
  6. Hieno kuvasarja! Kyllä suomalaiselle metsä on se juttu. Sanotaan nyt sitten vaikka kirkoksi sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja silti niin moni on vieraantunut metsistä, niissä liikkumisesta ja kaikista antimista, joita metsät ovat syksyisin pullollaan :(

      Poista
  7. Erittäin koskettavat kuvat ja sanat, samoilla linjoilla ollaan. Myös intiaanien tavat ja suhtautuminen luontoon vaikuttaa mun mielestä hyvältä. Peace, sister!

    VastaaPoista
  8. Oi kauniit ovat kuvat. Mulle henkisyys on jotain hyvin luonnollista, joka on päivittäin läsnä monessa asiassa. Myös minulle uskonnot ovat ikään kuin kiertotie hyvin yksinkertaiseen asiaan, joka luonnossa löytyy helpommin.

    VastaaPoista
  9. Oih. Aivan kuin minun suustani (tai näppäimistöltäni) nuo tässä jakamasi ajatukset, sanasta sanaan. Ja mikä ihana, ihana kuvasarja!

    VastaaPoista