torstai 26. helmikuuta 2015

Hortoillaan!

Olen jo pitkään lukenut kiinnostuneena kohdalle osuneita juttuja villivihanneksista ja luonnon tarjoamista ilmaisista voimaruuista. Villikasveissa väitetään olevan enemmän vitamiineja, hivenaineita ja antioksidantteja kuin viljellyissä kasveissa, ja minun logiikkaani tämä ajatus uppoaa helposti. Omat kokemukset eivät kuitenkaan ole vielä yltäneet metsästä ohimennen napsittuja kuusenkerkkiä (nam!) tai salaattiin silputtuja voikukanlehtiä syvemmälle. Pihalla ja metsissä rehottaa kesäisin monenmoista vihreää, mutta epäröin kokeilla, kun en tiedä ihan varmasti mitä olen suuhuni laittamassa. (Olisi ehkä kannattanut paneutua huolellisemmin siihen ala-asteella tehtyyn kasvistoon.)


Kuvassa kuusenkerkkiä viime toukokuulta. Nämä ovat mielestäni jo "ylikypsiä", 
parhaimmillaan kuusenkerkät ovat pieninä naperoina. 


Eräänä päivänä löysin itseni hortoilu.fi-sivustolta ja hetken päästä olinkin jo ilmoittautunut toukokuussa
pidettävälle hortakurssille.

Siis minne?

Horta on kreikkaa ja tarkoittaa kaikkea villiä, kasviperäistä syötävää. (Kerätä hortaa on luontevasti hortoilla kuten sieni/sienestää ja marja/marjastaa.) Villivihannesten keruu eli hortoilu tarkoittaa luonnossa villinä kasvavien syötävien kasvien keräämistä, kokkaamista, säilömistä ja syömistä.


Hortoilun alkeiskurssi pidetään kesän kynnyksellä toukokuussa, kun vastapuhjennut vihreys tarjoaa parastaan.
Kahden tunnin aikana olisi tarkoitus oppia siitä, mitä kannattaa kerätä, millaiset kasviyksilöt ovat hyviä, miten hortakasveja käsitellään ennen syömistä ja miten kasveja voi säilöä.


Olen tosi innoissani kurssista jo nyt! Aiheesta löytyy kyllä paljon hyvää kirjallisuutta, mutta itseni tuntien tiedän ettei kirjoista lukeminen riitä (oppimiseen), vaan mun täytyy päästä itse kokeilemaan, näkemään, tunnustelemaan ja maistelemaan. Haen kurssilta ikään kuin avaimet ihan uuteen, outoon mutta monipuoliseen ruokakellariin enkä malta odottaa, että pääsen hyödyntämään tiluksiemme voimaruokatarjontaa - vain keräämisen vaivan hinnalla.

Alimmat kuvat ovat Lähellä maata-kirjasta (Heikki Ahopelto, Jaani Vaahtera) joka "kertoo tarinoita hyvän ruuan tuottamisesta sekä ruuanlaittajan suhteesta valmistamaansa ruokaan. Kirja haastaa lukijansa ajattelemaan, mikä syömisessä ja herkuttelussa onkaan tärkeää." Kirjassa sivutaan yhden luvun verran myös villikasveja ja tarjolla on muutamia helposti toteutettavia reseptejä yleisimmin käytetyistä villikasveista. Todella mielenkiintoinen ja ajatuksia herättelevä teos, suosittelen!

Villivihannekset - löytyykö teiltä kiinnostusta ja/tai kokemuksia?

27 kommenttia:

  1. Erittäin mielenkiintoinen aine, ja kuinka paljon voidaankaan hyödyntää luonnossa olevaa, jota aiemmin ei ole noteerannut millään tavalla :) Nokkonen esim. on tosi ravintorikas luonnossa villinä kasvava. Äitini sitä on keräillyt aina toisinaan ja sopii pinaatin tapaan käytettäväksi moneen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oikein ymmärrä, miksi en ole kokeillut vielä nokkosta. Ehkä se kerääminen on tuntunut jotenkin liian pisteliäältä :)

      Poista
  2. Great minds think alike! Minäkin olen ilmoittautunut toukokuussa hortakurssille :)
    Hulluna Hortaan -kirja löytyy viime keväältä jo kirjahyllystä, mutta tänä vuonna vasta innostuin kurssista.

    Jonkun verran olen hortaillut (jo nimeä tietämättäni) lähes aina, kesäpaikan metsiköistä kannan aina mukanani kaikkea mahdollista yrttikaappiin ja ruuanvalmistukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä! Mille päivälle?

      Poista
    2. No siellä sitten nähdään! ;)

      Poista
    3. Katsos vaan, kiva juttu!

      Poista
  3. Ei kun hortoillut. Vai kuinka se nyt onkaan :)

    VastaaPoista
  4. Kokeilin viime keväänä ja kesänä hiukan joitakin kasveja, mutta vaikka pitkän linjan kasvissyöjänä olen tottunut jos jonkinlaiseen rehumaiseen makuun, myönnän etten ihan lämmennyt kaikille makuelämyksille. En aio kuitenkaan luovuttaa vaan jatkan opettelua. Itsekin katselin kursseja, mutta olen jo ilmoittautunut kevääksi puutarhakursseille, joten kaipa pitää päiviä jättää myös rempalle. Hortoilu on kyllä asia, jota olisi mukavampi tehdä seurassa. Jos useampi ihminen tunnistaa saman kasvin, on se ehkä turvallista syödä :D Ensi kesänä ajattelin erityisesti satsata teeaineisten ja lääkeyrttien keräilyyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 20.5. kurssilla on vielä tilaa, sinne vaan! Kurssi kestää 2 h joten ei ole pahasti remppahommista pois :)

      Poista
  5. Ihan alkeistasolla olen, nokkosta ja vuohenputkea ja sensellaista. Lapsena oltiin kesät saaressa ja syötiin mitä kalastettiin, ja silloin jo opin syömään myös ketunleipää ja suolaheinää. Kalasopan päälle saksittiin villiä ruohosipulia rannasta. Lapsena yritin syödä myös tammenterhoja, mutta en keksinyt millä niistä saisi kitkeryyden pois. Lasketaankos muuten marjastus hortoiluksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan kanssa syöneeni ketunleipää lapsena. Ja mummon kertomukset siitä, kuinka sitä syötiin pula-aikana ihan päivittäin. Kai marjastuskin on tietynlaista hortoilua, ja sienestys erityisesti sanan varsinaisessa merkityksessä ;)

      Poista
  6. Monta vuotta olen tätä aihetta ajattelut, mutta en ole ottanut asiaa vielä tarkempaan tutkintaan!!! Viime syksynä löysin pari vanhaa kirjaa josta löytyy tästä aiheesta.. Ai mikä se oli, hortoilu?? Hihih. Ehkä olisi myös aika perehtyä asiaan tarkemmin, joten mielenkiinnolla jäänkin odottamaan josko kirjoittaisit aiheesta lisää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitan varmasti lisää kunhan pääsen kokeilemaan enemmän :)

      Poista
    2. Löysin eilen Hortoilun sivuille ja meinasin tohkeissani siitä tulla sulle kertoon, mut sähän olitki linkittäny sen tohon jo!! Vähäks oon puusilimä. ;) Ihan selvästi on nyt hortoilulle kiinnostusta enemmänki.

      Poista
  7. Ketunleipää ja suolaheinää olen minäkin muksusta saakka suuhuni tunkenut, mutta ne kuuluu mun mielestä samaan kastiin, kun muurahaisten pissin imeskely ruohon korresta. Eli ei siitä sen suurempaa hyötyä keholle varmaankaan ole ollut :D Viime kesänä aloin miettiä vuohenputken käyttöön ottoa, kun sitä on alkanut punkea tähän pihapiiriin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muurahaisen pissin imeskelystä en ole kuullutkaan :D Vuohenputki menee ehdottomasti kokeiluun!

      Poista
    2. Ens kesänä koitat :D Sohitaan vähän heinän korrella muurahaispesää niin ne ruikkii sen korren kirpakaksi :D

      Poista
    3. Ens kesänä koitat :D Sohitaan vähän heinän korrella muurahaispesää niin ne ruikkii sen korren kirpakaksi :D

      Poista
  8. Kiintoisa aihepiiri ja varmasti kiehtova kurssi! Luonnosta löytyy kaikki mitä voi tarvita ja enemmänkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Ihmiset tuntuvat vaan olevan nykyään niin vieraantuneita tästä ajattelusta ja joka vuosi metsiin jää niin paljon marjoja ja sieniä, villiruuasta puhumattakaan. Metsäneläimillä on jatkuvat feastit :)

      Poista
  9. Todella mielenkiintoinen aihe, kiva kuulla, että siitä järkätään oikein kurssejakin! Hortoilun alkeisiin aloin itsekin viime keväänä syventymään, ja kyllä se vaan vie mennessään. Pinaatin jätän tänä kesänä kokonaan viljelemättä, sillä nokkonen on paitsi ravinnerikkaampaa, rehottaa sitä joka nurkalla valmiina poimittavaksi. Smoothiessa ihan ehdoton lemppari.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon myös, että tänä vuonna näen nokkospuskat ihan uusin silmin! :)

      Poista
  10. Kiinnostusta hirmuisesti, kokemusta vähän vähemmän mutta jonkin verran sentään. Toissakesänä keräsin ihan kamalasti kaikkea, viime kesä meni ihan ohi kun tein vaan töitä, mutta nyt osallistun villiruokavuoteen netin kautta ja sen myötä on kovat odotukset ensi kesälle. Sekin auttaa kun paras ystävä on ammattilainen ja äitee ja velipoikakin on hurahtaneet, ni ei tarvi ihan orpona opetella. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on varmasti sellainen "laji", että jonkun kokeneemman hortoilijan kisällinä oppii parhaiten.

      Poista
  11. Naminaminami@ kerkkä! Viime vuonna kävi surkeasti, pitkän odottelun jälkeen hurahtivat liian pitkiksi, mutta tänä vuonna vaikka köytän itseni kuuseen, jotta saan kerkkää kuusenkerkkävoita ja kerkkäjuomaa varten.

    Kerro sitten kurssin annista täällä. Asia jaksaa kiinnostaa kovasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama vika, kerkät meinas venähtää ylipitkiksi ennen kuin havahduin. Tänä vuonna ollaan tarkkana! Ja aiheesta tulee taatusti lisää tekstiä blogiin :)

      Poista