Hellettä & viipyilevää vihreää

Kesä saapui myös Torpalle niin aurinkoisena ja helteisenä (+ 26 C), että tuntui suorastaan rikolliselta istua hetkeäkään sisällä koneen ääressä. Suurin osa viikonlopuksi suunnitelluista hommista jäi (taas) tekemättä mutta mitäpä se haittaa; kesä on täällä! Lauantain vietin lähitallilla hevosteluhommissa, joten ei tässä ihan toimettomana olla maattu.

Erehdyin avaamaan kasvihuoneen oven ensimmäistä kertaa sitten viime syksyn. Kummasti se aurinkotuolin, kirjan ja kylmän oluen kombinaatio alkoi sillä hetkellä tuntumaan ihan vastustamattoman houkuttelevalta vaihtoehdolta. Arvaattekin varmaan, että ovi sulkeutui yhtä nopeasti ja kitkemättähän se jäi. Kasvihuoneen asukkaiksi hankitut kurkun- ja kirsikkatomaatin taimet ovat siis toistaiseksi vailla asuntoa ja jäivät pihamaalle orpoina nököttämään ruukuissaan. Ehkä ne selviävät siellä ukkosmyrskyjen ohi viikonloppuun.

(Mistä tuli mieleen että Helsinki on niii-in boooring. Parhaat ukonilmat kiertävät aina toisaalla.)

 Ei liikkuneet kottikärryt viikonloppuna... 

... ja haravakin sai ihan kaikessa rauhassa nojailla koirankoppia vasten...

Sorrun usein olemaan aika suorittajatyyppi, joten joutilaisuuden tietoinen opettelu on ollut ihan tervetullut kotiläksy elämän pitkässä oppimäärässä. Ei oo muuten heleppoo!

Paluumatkalla Helsinkiin huomasin jotain aika yllättävää. Tai siis, minulle yllättävää. Luonto on räjähtänyt pääkaupunkiseudulla ihan täyteen kukoistukseensa verrattuna Kanta-Hämeen vielä hieman ujoon ja viipyilevään vihreään. Totta tosiaan, Torppa seisoo 130 km kaupunkikotia pohjoisempana. Hassua, miten eri tavalla sitä nykyisin tulee tarkkailtua ympäristöään ja luonnon kulkua vuodenajasta toiseen. Ihan kuin olisi kokonaan uudet linssit päässä.