Kattoremppa part. 1

Viikonlopppuna se alkoi; kauan suunniteltu, odotettu ja vähän pelättykin kattoremontti. Torpan jokseenkin alkuperäinen tiilikatto on, kuten kuntotarkastaja viime kesänä asian kauniisti ilmaisi, vahvasti teknisen käyttöikänsä loppusuoralla. Kattoremonttiin tiedettiin siis varautua ostohetkestä lähtien.

Käytännön syistä valitsimme materiaaliksi lompakkoystävällisemmän peltikaton. Tiilikatto on toki kaunis, ja hieman haikein mielin katselenkin nyt viimeisiä kertoja suloisesti sammaloitunutta kattoamme - muistaen, että juuri se sammal on syynä mm. keittiön ja kuistin nurkkauksen vuotokohtiin. (Runsaamman sadejakson aikana meillä tulee keittiöstä vedet katosta läpi ja nurkkaa onkin paikkailtu mitä mielikuvituksellisemmilla DIY-ratkaisuilla...) Emme halunneet muuttaa liikaa talon ilmettä, joten valintamme oli "peltinen tiilikatto", eli tiilijäljitelmäkuvioitu pelti.

Ennen varsinaisen katon asentamista joudumme uusimaan ainakin osan aluskatteista. Kattorempan työnjohtajana toimiva isäpuoleni kiipesi tekemään tilannearvion reunalautojen alta, ja pienen tarkastelun jälkeen kävi ilmi, että talon etupuolen aluskatteet ovat ok-kunnossa, mutta talon takana, metsän reunan varjossa, epäilyttävän pehmeitä ja osittain ihan lahonneita. Viime marraskuussa vaarallisen läheltä taloa kaadettu koivu on omalta osaltaan rasittanut katon rakenteita jokasyksyisellä lehtisateellaan. Rempan yhteydessä aiomme myös tilata peltisepältä aiemmin puuttuneet räystäät ja savupiipulle oman huppunsa.

Nyt sitten toivotaan sateettomia viikkoja jotta hommaa päästään edistämään aikataulussa ja saadaan valmista ennen syyssateita.