sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Kaaos nimeltä kaupunkikoti &ajatuksia ostamisesta

Terveisiä kaaoksen keskeltä! Lauantai-aamuna heräsin ja muistelin nähneeni, että kaiken tämän sotkun ja rojun alla olisi joskus ollut meidän koti. (Tähän sunnuntai-iltaan mennessä, armottoman raivauksen ja imuroinnin jälkeen, olen löytänyt jo osia siitä.) Kahdessa kodissa asumisen varjopuoli on se, että toinen niistä jää aina väkisinkin paitsioon. Meillä se on kaupunkikoti, joka toki palvelee arjen kiintopisteenä, tankkaus-, lepo- ja huoltopaikkana, mutta samalla myös saapuvien ja lähtevien (ihmisten, koirien, pyykkien, ostosten, younameit) loputtomana vaihtoasemana ja maksullisena säilytyslokerona. Lähin sisustamista muistuttava asia on viime aikoina ollut se, kun kerään pyykkiin menossa olevat vaatteet lattialta matkalla makuuhuoneesta kylppäriin tai mies ehtii vihdoinkin avata viikkoja huonosti vetäneen kylpyhuoneen viemärin.

Siis KENEN ja MITÄ nämä roinat ovat ja MIKSI ne ovat päätyneet keittiön lipaston päälle?

Kuluneen syksyn ajan olen ahdistunut yhä enemmän tavaran määrästä ja uuden ostamisesta. Tuntuu, että minne tahansa katsonkin ympärilläni, kotona tai työpaikalla, näen vaan tavaraa, romua ja roinaa. Blogien ja lehtien selailu tarjoaa loputtomasti yllykkeitä ostaa ja hankkia lisää. (Eipä sillä, siivousrätti on heilunut myös lukulistan puolella.)


Ollaanpa nyt rehellisiä: todennäköisesti en tule seuraavan(kaan) vuoden aikana laihtumaan niin paljon, että mahtuisin pieneksi jääneisiin kesämekkoihin ja farkkuihin, joita kassit sisältävät. Ei jatkoon!

Olen viikonlopun aikana tietoisesti raivannut tilaa ympärilleni, kolunnut läpi vaateläjät ja lehtipinot, keittiön kaappien perimmäiset hyllyt ja ruokapurnukat. Meikkipussinkin, sillä kuka tarvitsee viisi vuotta vanhoja huulipunia? (Ei ainakaan ihminen, joka ei koskaan edes käytä huulipunaa.)
Olen kuskaillut pusseja, laatikoita ja kasseja UFF:n vaatekeräykseen, lahjoituksiin, lajitteluasemalle tai roskikseen, naputellut tavaraa myyntiin huuto.nettiin ja erinäisiin FB-ryhmiin. (Ja silti meillä näyttää edelleen tältä.)


JOKU sotkee työhuonetta meidän poissaollessa...

Olen yrittänyt miettiä käyttötarkoitusta, alkuperäistä tai uutta, jokaisen kaapissa pyörivän yksittäisen tavaran kohdalla ja tarkastella sitä ikään kuin uusin silmin; tarvitsenko tätä, tykkäänkö tästä todella? 

Olen yrittänyt piirtää esiin viivaa tarvitsemisen ja haluamisen välille. Kumman puolelle ostoskäyttäytymiseni kallistuu?

Epämääräisiä kasoja ja laatikoita pyörii nurkissa edelleen, mutta tavara tavaralta olo kuitenkin kevenee ja mieli kirkastuu. Ajattelukin sujuu sitä soljuvammin, mitä väljempää ympärillä on. Jospa jatkossa olisi haluamisen ja asioista haaveilun sijaan helpompi keskittyä kaikkeen siihen mitä ON, nyt ja tässä.

"Todellinen vauraus ei synny siitä, mitä olet hankkinut, vaan siitä, mitä olet antanut pois." - David Wolfe

19 kommenttia:

  1. Näyttää ja varmaan tuntuu kaaokselta mutta tavara kerrallaan paikalleen tai pois niin tosiaan olo kevenee. Voimia urakkaan! Hyvää adventtia!

    VastaaPoista
  2. Jep jep. Itselleni kaksi muuttoa puolen välein näytti aika hyvin mitä tavaroita oikeasti tarvitaan. Puolet omaisuudesta taisi lähteä. Myös akuutti vähävaraisuus on johdattanut perusasioiden äärelle. Vielä kun oppisi sanomaan ei ilmaisille tavaroille ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan asuttu kaupunkikodissa jo vuodesta 2007, joten tavaraa on vaivihkaa kertynyt. Tekisi yks muutto ihan hyvää täälläkin! (Eikä pelkästään sen tavaran takia...)

      Poista
  3. Ihanaa kaaoksen keskyttämistä! Hetken kun vielä jaksat sitä viivaa tutkailla (ja päädyt sille oikealle puolelle - luovutaan osastolle), niin sinulla on paikat järjestyksessä ja olo ihan zen! Eikös olekin terapeuttista hommaa :)
    Mukavaa viikkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonkinasteista zenimäisyyttä tavoitellaan, kiitos Anu! :)

      Poista
  4. Kuulostaa niin tutulta tuo kahden asunnon loukossa eläminen, aarggh: myös meillä arjen tukikohta on todellakin kuin kääntöasema.

    Samaa vähentämistä olen toteuttanut jo muutaman vuoden, mutta viimeksi kun tein inventaariota, jouduin toteamaan, että edelleenkin ilmeisen huonolla menestyksellä. Enää en osta mitään vain haluamisen perusteella, mutta mietin juuri, että tarvitsemisen kategorianikin kaipaa selvästi tiukennusta, jos tavaran oikeasti haluaa saada vähenemään eikä vain kiertämään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kun usein se menee niin, että halu synnyttää tarpeen tai päinvastoin, raja on epäselvä.

      Poista
  5. Kuvat vois olla meiltä! Tänään mulla on arkivapaa ja sen nimi on UFF. Kunhan olen ensin lukenut blogeja ;)
    Tsemppiä urakkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohdullista kuulla, että muutkin painivat saman asian äärellä :) Toivottavasti sait arkivapaasi hyödynnettyä haluamallasi tavalla!

      Poista
  6. Voi, kun tuli noista kuvista sellainen tuttuuden tunne! Jos saat sen työhuoneenne sotkijan kiinni, niin kysäise, käykö se meilläkin ruokailuhuonetta sotkemassa. Joku sinne nimittäin pinoaa kaikenlaista sälää kuolleista viherkasveista puolikuolleisiin koiranleluihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mäpäs kysäsen :D JOKU on aika nopea liikkeissään...

      Poista
    2. Ahahahha, nyt vasta tajusin työhuoneen kuvaa katsoessani, että työpöydän reunalla on mun miehen maihari. Siis kenkä! Keskellä pöytää! Mitä helvettiä... :D

      Poista
  7. Kuvat ja ajatukset on niin tuttuja, vaikka meillä onkin vain tämä yksi koti. Etenkin tämä syksy on ollut kaamea, kun miehen tehdessä ylitöitä minä olen yrittänyt pitää taloa pystyssä kahden työni ja opiskelujen ohessa. Onneksi alkusyksystä raivasimme kotia siivousvimmassa aika hyvin ja teimme myös komeroon paremmat säilytysjärjestelmät. Järjestelmällisyys ja harkinta. Niistä on tullut aika tärkeitä kodin kunnossapitoon liittyen. Myös huonekaluja aiomme jatkossa hankkia vain sillä ajatuksella, ettemme enää haluaisi niistä luopua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Säilytysjärjestelmien puute on nimenomaan meilläkin yksi suurimpia syitä jatkuvaan kaaokseen. Ajan puute toinen :)

      Poista
  8. Samoissa tunnelmissa tavaran haluamisen ja karsimisen suhteen. Ja kahden kodin. Tosin mä oon niin kotityranni, että meillä se kaikki kerätty määrä on kaapeissa piilossa / kierrätetty jo. Mutta tuohon ostamiseen mä oon alkanut kiinnittää enemmän huomiota. Mä meinaan olin ennen se, joka varasi kerran vuodessa kirppispöydän ja sai siitä muka jotain hyvää omaatuntoa, että oli hoitanut tavarat eteenpäin. En kyennyt ajattelemaan niin pitkälle, etten olisi ostanut.

    Nyt syyskuussa pistin kokeen alulle : katson kauanko pärjään tällä tavara määrällä. Tää koskee lähinnä vaatteita, jotka on ennen olleet mulle se mitä ostetaan piristykseski. Nyt jos jotain haluan, etsin sen käytettynä. Jos jotain tarvitsen, voin ostaa kaupasta. Katsotaan millaisia fiiliksiä löytyy matkan varrella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvälle! Raportoi ihmeessä tunnelmia matkan varrelta :)

      Poista
  9. Meillä on kyllä ihan vastaava kaaos vaikka ihan vaan tässä yhdessä kämpässä asustellaan. Haluaisin kovasti vierittää syyn tuon naperon niskoille, mutta kyllä se taitaa olla tämä mama joka vaan hamstraa liikaa tavaraa. Joulun lomien yhteydessä on kyllä ihan pakko aloittaa jonkun sortin karsinta. Vielä ehtii henkisesti hyvin valmistautua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt vaan kynä ja ruutupaperia (tai excel) kehiin, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! (Tai sitten ei.) ;) Meillä ei ole edes ketään, kenen niskoille voisi sotkut nakittaa, ihan peiliin joutuu tässä asiassa katsomaan...

      Poista