sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Meet the Lanterns

Viime viikot ovat olleet stressaavaa ja kiireistä aikaa, ja nukkumatti on ilmeisesti unohtanut olemassaoloni kokonaan, kiitos vaan hyvin valvotuista öistä. Blogissakin on ollut hiljaisempaa: olen kulkenut väsymyksestä niin sumussa, että hyvä kun olen muistanut edes oman nimeni. Tästä syystä olen karsinut kaiken ylimääräisen ja keskittynyt lähinnä hengittämiseen (ja hengissä pysymiseen).

Kekriviikonloppu oli juuri sitä mitä perjantaina väsymyksestä itkua vääntäessäni kaipasinkin; rauhaa ja unta, skumppaa ja suunnittelemattomuutta, paljon yhdessä valmistettua hyvää ruokaa ja lauantain huikaisevassa auringonpaisteessa tehty muutaman tunnin metsälenkki. Saunan pehmeitä löylyjä, joiden jälkeen nukutti pitkään ja sikeästi, vihdoinkin!



Wanhan kalenterin mukaan Kekri on käännekohta, vuodenvaihde, uuden ajan alku. Kekrin molemmille puolille sijoittuu jakoaika, jolloin tehtiin vanhan vuoden asiat viimeistä ja uuden vuoden asiat ensimmäistä kertaa. Jakoaika onkin hyvä hetki tutkailla ja kirjata ylös omaa elämäänsä; mitä kaipaan lisää, mistä haluaisin irti ja eroon? (Omalle listalle päätyi jatkuva kiireen tuntu, jonka mieluusti jättäisin nyt vanhan vuoden puolelle. Hyvin nukuttuja tunteja voisin puolestaan ottaa rutkasti lisää. Rahakin kelpais.)




Lainailen elementtejä suruttomasti Kekristä Samhainin kautta Halloweeniin, ja viikonlopun suurin älyllinen haaste olikin kurpitsalyhdyn kaivertaminen. Onnistuimme varsin erilaisilla toteutuksilla ja sormetkin säästyivät naarmuitta mattoveitsen hellältä kosketukselta. Sisälmyksistä tehtiin tietenkin taivaallisen hyvää kurpitsapiirakkaa, jota riitti onneksi myös aamiaiselle. Unohtakaa se terveellisyys, elämä on liian lyhyt kuolemalle maistuvien vihersmoothieiden juomiseen silloin kun aamiaiseksi voi syödä myös kurpitsapiirakkaa vanilijakastikkeella.


Saanko esitellä viikonloppuvieraamme; The Lanterns! 

(Olen salaa vähän kateellinen ystäväni upealle Amityville-lyhdylle, selvästikin ensikertalaisen tuuria!)


10 kommenttia:

  1. Mä olin niin laiska että tein mandariineista kurpitsat. :D Haha vähän huippuja noi tein viikonloppuvieraat. Komppaan muutes sua tos sun listassa!!!

    VastaaPoista
  2. Hei, hienot! Mä en jaksanut yrittää tänäkään vuonna lyhtyjen kovertamista - eikä meillä mitään jättikurpitoja ollutkaan.

    Ja emppistä täältä unettomuuteen. Mä en ole nukkunut elokuun jälkeen. Tai nukahdan kyllä helposti, mutta herään muutaman tunnin päästä pyörimään valveilla. Täytyy sanoa, että unettomuus ei ainakaan korosta ihmisen hyviä puolia. Unettomuus on paskaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu, nukahtamisessa ei ongelmaa, mutta heräilen aamuyöstä sänkyyn pyörimään. Huolilista ei jätä rauhaan ja aamuyön pimeinä tunteina ne huoletkin kasvavat ihan kohtuuttomiin mittasuhteisiin... Kuluttavaa!

      Poista
  3. Unettomuus on tylsää. Ajoittain siitä itsekin kärsin. Itellä toiminut tuo elämän "kiireiden" karsiminen minimiin, somet kiinni ajoissa ja ulkoilua enemmän. Tsemppiä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sike <3 Kokeiltu on rauhoittavaa teetä, magnesiumia, meditointia ja ties mitä. Elimistön stressihormonit vaan pysyvät sitkeästi kohollaan, mikä aiheuttaa just tuota aamuyön valvomista.

      Poista
  4. "Kuolemalle maistuvat vihersmoothiet". :D
    Kiitos, päivän makeimmat naurut.

    Paula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuka oikeasti voi kirkkain silmin väittää, että vihersmoothiet maistuvat hyvältä, kysynpähän vaan?! :D

      Poista
  5. Niin se vain on, että kun on tarpeeksi väsynyt, ei se uni tule senkään vertaa. Ja siitä syntyy kierre, jota on vaikea katkaista. Mutta juuri tuollaiset viikonloput, jolloin ei ole pakko tehdä mitään, ovat parasta lääkettä. Ja kyllä: jatkuvan kiireen tunnun ja hyvin nukutut yöt ottaisin minäkin - ja ehkä nyt 8 viikon sairaslomalla jalkaleikkauksen jälkeen saankin - edes hetkeksi;)
    Kiireetöntä uutta viikkoa ja kuukautta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää ilmeisesti ottaa oma alitajunta puhutteluun aina iltaisin: "sovitaanko, että nyt nukutaan aamuun saakka ja vatvotaan niitä asioita vasta sitten?" Kyllä mä uskon, että tää tästä helpottaa kun saa pari asiaa hoidettua päiväjärjestyksestä. Olen vaan aika stressaajaluonne, ja yöunet kärsii siitä aina ensimmäisenä.

      Poista