Talven ja kevään taitteessa

Kuukausi kuukaudelta ymmärrän koko ajan paremmin, miksi vanhan talon ostajia suositellaan elämään talossaan vähintään vuoden ajan ennen suurempien remontti- yms. päätösten tekoa. Kulunut puoli vuotta on ollut mielenkiintoinen ja opettavainen matka läpi kolmen vuodenajan ja niiden mukanaan tuomien erilaisten olosuhteiden, joihin vanhuksemme reagoi omalla ainutlaatuisella tavallaan. Milloin on putket jäässä, milloin taas, kuten kuluneena viikonloppuna, vesi kyllä juoksee, mutta viemärit on tukossa. Milloin sähköt katkeaa tai sulakkeet poksahtaa. Kaikki asiat tulevat eteen ensimmäistä kertaa, sekä hyvässä että pahassa. Paljon olemme oppineet kantapään kautta. Varautumisen ja ennakoinnin merkitystä ei voi liikaa alleviivata.

Viemärit aukesivat lopulta rautakauppareissun, sulatussuolan ja kymmenen metrisen vaijerin avulla. Olimme kirjaimellisesti kädet syvällä siinä itsessään. Saunassakin oli ihan tunnelmallista istua pelkästään tuikkujen ja lyhtyjen valossa. Selvisipä samalla, mitkä sulakkeet kuuluvat mihinkin osaan tiluksia. Ja että imuria ei kannata laittaa kiinni samaan pistorasiaan vesipumpun kanssa. Ja että kannattaa tarkistaa, että ostetut sulakkeet ovat oikean mallisia.

Vaan olipa rentouttava viikonloppu. Kirpparointia, ruuan laittoa, lätkän kisakatsomo ja luvattoman monta jaksoa House of Cardsin 2.tuotantokautta, saunomista, päiväunia ja koirien kanssa ulkoilua, kaikkea sopivassa suhteessa toisiinsa. Ensimmäistä kertaa haistoin kevään ilmassa, siitäkin huolimatta, että perjantai-iltana edessä odotti satoja metrejä lapioitavaa, jotta saadaan ajettua auto pihalle saakka.

Aamut valkenevat jo aikaisin, valo pitenee nurkista ihan eri tavalla kuin ennen. Tänään ulkona tekemäni löytö vahvisti kevään tulon vainunneen nenäni olleen oikeassa: pihapensaat ovat jo nupullaan. Kevät on nurkan takana!