Joulun tunnelmia

Olemme viettäneet joulun kahdestaan (tai siis nelistään koirien kanssa) Torpalla. Mikä ihana rauha ja kiireettömyys! Päivät ovat kuluneet lähinnä ruokaa laittaessa ja syödessä, koirien kanssa lenkkeillessä, puuhommia tehden (mietin myös haravointia toisena vaihtoehtona) ja saunoen. Näiden suurten ponnistusten ja päätösten (Hmm, hakisinko vielä pari palaa kinkkua?) välissä on voinut käydä sohvalla ottamassa pienet tirsat ja ne muutamat katsotut elokuvatkin ovat lipuneet ohi peittokasan alla unen ja valveen rajamailla hortoillessa, koirapuustien kuorsatessa tiiviisti polvitaipeessa. Niin mikäs päivä tänään olikaan?

Torpalle on koristeltu joulua hyvin maltillisesti. Kirpparilta löytyi olkinen valotähti kammarin ikkunaan ja pieniä kuusenpalloja, joista askartelin kuistille koristenauhan.

Leivinuuni on ollut kovassa käytössä seka ruuanlaitossa että tunnelman luojana.

Aattoaamun riisipuuro ja luumukiisseli. Lumiukon kanssa nautittuna.

Meillä on tänä jouluna ensimmäinen oma joulukuusi. Se piti tietenkin uusia perinteitä luoden käydä pöllimässä hakemassa naapuritontin puolelta, vesisateessa. Tiimarin alesta löytyi kivat olkiset kuusenkoristeet.

Rakas vaarini saapui tänään isäni kanssa joululounaalle. 93-vuotias harmitteli, kun ei enää tapaninpäivän tansseihin polvi taivu (eikä siitä ole kuin muutama vuosi, kun vielä taipui). Tuntui hyvältä saada vaari kylään ja tiluksia katsastamaan, koskaan ei kuitenkaan voi tietää, milloin taas nähdään ja nähdäänkö enää. Maalla koko ikänsä viettänyt ja kartanon tilanhoitajana työuransa tehnyt vaari tuntui olevan mielissään, että maaseuturakkaus jatkuu sukupolvesta toiseen. Sain isältäni kovasti toivotun ja tunnearvoa täynnä olevan joululahjan, vaarini ja jo edesmenneen mummoni kihlakuvan suurennettuna. <3

Koirat saivat omat herkkuluupakettinsa, mutta muita lahjoja meillä ei sitten yhteisestä sopimuksesta jaettu. Eilen buukattiin parin viikon päähän äkkilähtö lämpimään, joten siinä lienee lahjaa ihan tarpeeksi molemmille!

Nyt vielä yksi palanen fazerin sinistä ja selailemaan blogituttujen kuulumisia ja päivityksiä. Sitten voisikin jo könytä itsensä tuonne alkoviin, jossa näyttää olevan hyvin leppoisa meno kirjan ja noin viidensien päiväunien merkeissä.(Miten koira voikin nauraa ja kuorsata samaan aikaan, kysynpähän vaan...?)

Raukean mukavaa Tapanin iltaa!