Torpan vuosikatsaus 2013

Vuosi 2013 toi mukanaan jotain sellaista, mistä en vielä keväällä uskaltanut juuri edes unelmoida. Niinpä rajaan vuosikatsaukseni alkamaan Torpan ostohetkestä, joka toden totta aloitti ihan uuden ajanjakson elämässämme. Samaan aikaan innostuin bloggaamaan taas aktiivisemmin, mikä olikin sitten vuoden toisiksi paras päätös! Nykyisin tämän blogin kirjoittaminen on jo rakas harrastus, jolle uhraan mieluusti tunteja vapaa-ajastani.

Ensimmäinen kuva Torpasta

Allekirjoitimme kauppakirjan heinäkuun viimeisenä päivänä ja ensimmäiset yöt Torpalla vietimme elokuun alussa. Niistä hetkistä kirjoittelin täällä. Jo kaupantekohetkellä oli tiedossa pari akuutimpaa korjauskohdetta, muiden remonttihommien kanssa päätimme edetä rauhassa ja tunnustellen. Kuvitelmissani toki näin lähes kaiken valmiina joulun saapuessa, ja kuinka väärässä ne kuvitelmat (onneksi) olivatkaan...

Kesäloma, eka viikonloppu Torpalla. "Selvästi hyvä päivä" luki tuolloin facebookissakin.

Ensimmäinen remonttikohde oli sauna, joka piti saada tulipalon jäljiltä niin sanotusti saunottavaan kuntoon. Sauna oli remontoitu kertaalleen alkukesästä, mutta ilmeisesti puutteellisesti tehty hormin eristys aiheutti tulipalon, jonka seurauksena kiukaan takaseinä oli palanut isoksi reiäksi. Timpuri-isäpuoli tuli apuun, ja ensimmäisistä löylyistä pääsimme nauttimaan elokuun lopussa.

Ainakin tuuletus toimii...

hupsis.

Elokuussa ajoin myös kolarin, jonka tulen taatusti muistamaan, kyseisellä tiellä kun ajan kuitenkin joka kerta Torpalla ollessamme. Kolarin myötä ovat monet asiat loksahtaneet uusiin kohtiin pääni sisällä. Lisäksi minusta on tullut ihan äärimmäisen tarkka kuski, joka edelleen joskus huomaa puristavansa rattia kädet hikisenä ja sydän pamppaillen. Tieltä suistumiseen johtaneen liikesarjan muistijälki on tiukasti kiinni selkärangassa.

Tyyli ennen kaikkea.

Syksyn ja talven aikana olemme keskittyneet pääasiassa puuhommiin ja taloteknisiin asioihin. Elokuussa nuohooja kävi putsaamassa hormit ja kolme tulipesää (puuhella, takka, leivinuuni) ja toteamassa ne käyttökuntoisiksi. Syyskuussa tyhjennettiin jätekaivot. Marraskuussa kaadettiin puita. Joulukuussa on paiskittu pöllitalkoita ja kasattu halkoja kuivumaan.

Kaupungissa vietetyt työviikot tuntuivat alkusyksyllä erityisen raskailta ja pitkiltä; olin Torpan suhteen kuin mustasukkainen keskittymiskykynsä menettänyt vastarakastunut, joka vaan kipeästi kaipasi rakkaansa luokse hempeilemään :)
Ikävä kalvaa edelleen poissaollessa, mutta elämään on löytynyt jo rytmi ja tasapaino, ja kaupunkikotiakin arvostaa nykyään ihan uusilla silmillä. Hiljalleen alan uskomaan siihen, ettei se Torppa mihinkään katoa.

Syksyn mittaan on urakoitu ison piha-alueen kanssa; on raivattu, lajiteltu ja siivottu. Haravoitu, poltettu risuja ja rakennettu komposti. On ostettu moottorisahaa ja sovittu naapuri-isännän kanssa pihatien aurauksesta. (Hah, sitä odotellessa...)

Sisätiloissa on tietenkin sisustettu raivokkaasti ja pyöritelty ladosta ja kirppareilta löytyneitä huonekaluja edestakaisin. Mitään isompaa remppaa ei tapetointi- ja maalaushommia lukuunottamatta ole tehty, koska talo oli onneksi heti asuttavassa kunnossa ja esim. lattiat on uudistettu pari vuotta sitten. Mutta ei hätää, kyllä niitä sisäremppoja varmasti riittää tulevaisuudessa!

Vuodelle 2014 onkin sitten paljon suunnitelmia. Ihan ensimmäisenä lumien sulaessa rakennamme ison piha-alueemme ympärille kahden koiran kestävän aidan. Koiria ei tällä hetkellä uskalla pitää vapaana koska ne saattavat jäljen perässä tiputtaa korvansa ja hävitä metsään kuin pieru saharaan.(Kokeiltu on.) Ison aitauksen suojissa voivat koiratkin sitten kirmailla siinä illuusiossa, että täällähän ollaan vapaita kuin taivaan linnut.

Kattoremontti, ja sen yhteydessä kunnostettava vintti, on kevään isoin urakka. Kuten kuntoarvioitsija heinäkuussa totesi, nykyinen katto on hyvin vahvasti teknisen käyttöikänsä loppusuoralla. Kattorempan kanssa päätettiin odottaa kevääseen sen ajatuksen varassa, että jos se on pysynyt kasassa jo 83 talvea, niin ehkä se kestää vielä yhden lisää. Just wait and see. Uusi tiilikatto olisi ihana, mutta todennäköisesti tulemme päätymään (lue: lompakko sanoo) peltikattoon. Harmi sinänsä, koska mielestäni nykyinen tiilikatto on vaan niin piparkakkutalomaisen suloinen ja tunnelmallinen.

Vintille tehdään kesähuone, varasto ja harjakaton alle avointa tilaa, jonne voi tarpeen vaatiessa kasata vaikkapa siskonpedit juhannusvieraille. Vintin kohdalla isoin kysymys on tietenkin sisäänkäynti ja portaat, joita ei tällä hetkellä ole. Erilaisia vaihtoehtoja on puntaroitu, ja olemme kallistumassa siihen, että portaat vintille rakennetaan kulkemaan ulkokautta talon seinustaa pitkin.

Edellisten lisäksi Vuoden 2014 To Do-listalla on mm. seuraavat:

Sisällä:

• Tuvan ja keittiön katon maalaus
• Katto- ja jalkalistojen etsintä/teetätys ja asennus
• Sähkövetojen ja katkaisimien uusiminen
• Kaikkien tulipesien "kaunistaminen" (maalaus ja/tai rappaus)
• Keittiön astianpesukoneen korjaus (tai selvitys, voidaanko se ylipäänsä korjata)
• Isomman pesualtaan asennus keittiöön (varsinkin, jos astianpesukonetta ei saada kuntoon. Nykyisessä minialtaassa on niin ärsyttävä tiskata, koska vesi on ihan kaikkialla muualla paitsi siellä altaassa...)
• Kaakelin asennus altaan takaseinään ( kts.edellinen kohta)
• Kuistin kunnostaminen (tällä hetkellä sieltä löytyy ainakin kolmea eri maalisävyä kolmessa eri aikakerrostumassa, ja puoliksi pinkopahvin alta auki revitty hirsiseinä.)
• Pikkueteisen katon ja väliseinän purku; valuma- ja kosteusjäljet eivät lupaile mitään hyvää

Ulkona:

• Villiintynyt puutarha pitää käytännössä suunnitella kokonaan uudelleen, tai ainakin selvittää, mitä siellä kasvaa ja missä
• Omenapuiden ja marjapensaiden leikkaus
• Kasvihuoneen siivoaminen, pesu ja tiililattian rakentaminen
• Kasvihuoneen istutukset
• Grillipation rakentaminen
• Lammen rantojen ja pohjan siivoaminen ja ruoppaaminen
• Aurinkoterassin ja laiturin rakentaminen lammelle

(Jäin miettimään, olenko aiemmin edes maininnut, että tontillamme tosiaan on oma lähdepohjainen lampi n. 30 metrin päässä saunan ovelta. Pikkanen, mutta uimakelpoinen. Keskeltä 4 metriä syvä. Pienen niityn vieressä metsän reunalla paikassa, johon paistaa aurinko läpi päivän. Yksi syy siihen, miksi kaupantekoa ei kauaa mietitty kun rantatontista on näillä tuloilla turha edes haaveilla. Lampi tekee tilastamme todella uniikin!)

Kysymys kuuluu, että mistä ihmeestä tuo soutuvene on rantaan ilmaantunut? 

Tässä tehtävälistaa pääpiirteissään, varmasti listasta uupuu vielä kymmeniä pienempiä juttuja. Ollakseni rehellinen, en usko että edes puolet tästä kaikesta tulee toteutumaan ensi vuoden aikana, mutta ehkä tämä pitää vaan ottaa hyvänä tilaisuutena kasvattaa omaa sinnikkyyttään ja pitkäjänteisyyttään, minä kun en tainnut olla ihan ensimmäisenä jonossa, kun näitä hyveellisiä luonteenpiirteitä jaettiin...

En malta odottaa, että pääsen elämään ja näkemään koko vuodenaikojen syklin Torppamme kanssa.

Ja Hitto, en ole koskaan aiemmin tainnut olla näin kokonaisvaltaisen onnellinen kuin tällä hetkellä! 

Kiitos 2013!

Vilpitön kiitos kaikille lukijoille ja kommentin jättäneille, sekä kanssabloggareille, joiden ainutlaatuisiin, ihaniin, inspiroiviin, hauskoihin ja viihdyttäviin blogeihin olen saanut vuoden aikana tutustua. Keep on bloggin!