perjantai 22. toukokuuta 2015

The Barbeque Song






Jos koiramme saisivat sanoittaa uusiksi Stingin biisin, se menisi taatusti näin:

Hauhon Huutajakoirat - We´ll be watching you

"Every bite you take
and every food you make
every egg you brake
every snack you take
we´ll be watching you..."

Every single day
Every cake you bake
even the dates
Every steak you flame
 we´ll be watching you...

O can't you see
The sausage belongs to me
How my poor heart aches with every bite you take!"

(lauletaan Stingin I´ll be watching you melodiaa mukaillen)

Me dare not look.

tiistai 19. toukokuuta 2015

Kasvihuoneesta viinisalongiksi


En ole kadonnut mihinkään, vaikka sellaista kuitenkin salaa olette toivoneet. Elämä vie, elämä tuo ja viime aikoina se on tehnyt lähinnä tuota ensimmäistä. Työstressi, rahastressi, koulustressi ja terveysstressi. Koiranlopetusstressi. Enosaanauttiavehreästäkeväästästressi.

(Ja nyt kun kirjoitin ne tähän jonoksi, en enää ihmettele niin paljoa mistä kaikki epämääräiset kiputilat, kuristuksentunteet ja ihottumat johtuvat.)

Murhetarhasta puutarhaan, jossa projekti kasvihuone nytkähti vihdoinkin eteenpäin. Muistatte varmaan, miltä kasvihuoneessa näytti vielä kuukausi sitten?

 Jep.
Aloitin urakan kiskomalla raksahanskat käteen ja tyhjentämällä surullisen näköisen kasvihuoneen kaikesta pjaskasta ja rikkaruohoista. Mylläsin pohjan lapiolla (mullan seasta löytyi mm. yksi tennissukka), tasoitus, päälle harsoa ja useampi kottikärryllinen soraa.

Olin jo pitkään haaveillut tiililattiasta. Kuin tilauksesta lähisukulaisen kätköistä löytyi pakettiautollinen raksamaalta purettua valkoista tiiltä joten ei muuta kuin latomaan kierrätyslattiaa paikoilleen. Pienen palikkatestin, parin viinipullollisen ja ystäväni avustuksella lattia asettui paikoilleen ja viimeistelimme sen saumaushiekalla. Samaan aikaan syntyi todellinen kuningasidea:

Kasvihuoneesta tulee viinisalonki. Siis kyllähän sinne niitä rehujakin mahtuu, mutta viinisalonki! Kyltteineen, valoineen, lyhtyineen ja pitsiverhoineen päivineen. Pesin vielä seinät kauttaaltaan ja tältä siellä nyt näyttää.


Kyltti on ystäväni askartelema, nimi aukeaa heille, jotka osaavat sen oikein (tai väärin?) lukea. Vanha, viime kesänä romukuormaan mahdutettu palju asettui pöydäksi paremmin kuin hyvin. Kannen alle saa piilotettua vaikka viinipulloja vilttejä kylmempiä iltoja varten. Tuoleihin etsin uudet pyöreät istuintyynyt ja jotain muutakin pientä hienosäätöä vielä tehdään, mutta jo nyt olen lopputulokseen niin tyytyväinen! Maailman paras viinisalonki!


Lattian ja seinän välinen tila päällystettiin valkoisilla koristekivillä.


Ja ensimmäiset kasviasukkaatkin sinne jo muuttivat. 
Kannattaa olla hyvissä väleissä paikallisen taimimyyjän kanssa; pelastin kahdeksan myyntiin liian pitkäksi venähtänyttä tomaatintaimea kaatopaikkakuormasta pilkkahinnalla.


Osaa seinistä kiertää aurinkokennolla toimiva valosarja, ja kun illan hämärtyessä sytyttää vielä kynttilät lyhtyihin niin viinisalonkimme näyttää ihan kerrassaan tunnelmalliselta. "Girls in action"-kuvia voi käydä ihailemassa (?) instagram-tilini puolelta. Nyt vaan sateisia kesä-iltoja odottamaan!

Lisää juttuja pihamaalla tapahtuneista muutoksista tulossa pian, nyt palaan taas stressipesieni pariin. Adios!



keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Luutarhassa



Vuohen kallo taitaa olla tämän kevään ainoita sisutushankintoja, josta en vaan voinut kieltäytyä.
Minä ja mun kallot. En osaa edes selittää, mikä niissä niin kovin kiehtoo. On aina kiehtonut.
Tarvitsen näille kohta oman erillisen huoneen tai puutarhan. Vai pitäisikö puhua luutarhasta?

(Mielenkiintoista muuten huomata, että on asioita, joita pidän ihan itsestäänselvänä ja itselleni hyvin tyypillisenä ja merkitsevänä piirteenä kuten nyt esimerkiksi tämä kallorakkauteni, mutta kun selaan blogia taaksepäin, huomaan niiden puuttuvan täältä tyystin. Ja sitten vielä joskus ihmettelen, mistä seuraavaksi kirjoittaisin.)

(Lähes yhtä mielenkiintoista on se, miksi blogin kirjoittaminen tuntuu ihan hirmuisen tärkeältä ja ajankohtaiselta juuri silloin, kuin taistelee muiden kirjoitushommien kanssa kohti juoksevia deadlineja vastaan?)

Olen tällä viikolla haravoinut kirjaimia kokoon ja kasaan niin hengästyttävällä vauhdilla, että sanoja ei ole riittänyt enää omaan blogiin asti. Lainataan siis muualta, ihastuneena ja hieman kateellisena siitä, että joku saakin ne noin kauniiseen järjestykseen. Tämä tekstinpätkä pyöri päässä kallokuvia ottaessani, rakastan joka ikistä riviä siinä. 

" I am a Gatherer
of stories & bones
filling my nest
with sticks & stones
My language is Nature
my map the stars
My journey a river
flowing near & far "

(Laura Mazurek/www.rootsandfeathers.com)