En ole kadonnut mihinkään, vaikka sellaista kuitenkin salaa olette toivoneet. Elämä vie, elämä tuo ja viime aikoina se on tehnyt lähinnä tuota ensimmäistä. Työstressi, rahastressi, koulustressi ja terveysstressi. Koiranlopetusstressi. Enosaanauttiavehreästäkeväästästressi.
(Ja nyt kun kirjoitin ne tähän jonoksi, en enää ihmettele niin paljoa mistä kaikki epämääräiset kiputilat, kuristuksentunteet ja ihottumat johtuvat.)
Murhetarhasta puutarhaan, jossa projekti kasvihuone nytkähti vihdoinkin eteenpäin. Muistatte varmaan, miltä kasvihuoneessa näytti vielä kuukausi sitten?
Jep.
Aloitin urakan kiskomalla raksahanskat käteen ja tyhjentämällä surullisen näköisen kasvihuoneen kaikesta pjaskasta ja rikkaruohoista. Mylläsin pohjan lapiolla (mullan seasta löytyi mm. yksi tennissukka), tasoitus, päälle harsoa ja useampi kottikärryllinen soraa.
Olin jo pitkään haaveillut tiililattiasta. Kuin tilauksesta lähisukulaisen kätköistä löytyi pakettiautollinen raksamaalta purettua valkoista tiiltä joten ei muuta kuin latomaan kierrätyslattiaa paikoilleen. Pienen palikkatestin,
parin viinipullollisen ja ystäväni avustuksella lattia asettui paikoilleen ja viimeistelimme sen saumaushiekalla. Samaan aikaan syntyi todellinen kuningasidea:
Kasvihuoneesta tulee viinisalonki. Siis kyllähän sinne niitä rehujakin mahtuu, mutta viinisalonki! Kyltteineen, valoineen, lyhtyineen ja pitsiverhoineen päivineen. Pesin vielä seinät kauttaaltaan ja tältä siellä nyt näyttää.
Kyltti on ystäväni askartelema, nimi aukeaa heille, jotka osaavat sen oikein (tai väärin?) lukea. Vanha,
viime kesänä romukuormaan mahdutettu palju asettui pöydäksi paremmin kuin hyvin. Kannen alle saa piilotettua vaikka
viinipulloja vilttejä kylmempiä iltoja varten. Tuoleihin etsin uudet pyöreät istuintyynyt ja jotain muutakin pientä hienosäätöä vielä tehdään, mutta jo nyt olen lopputulokseen niin tyytyväinen! Maailman paras viinisalonki!
Lattian ja seinän välinen tila päällystettiin valkoisilla koristekivillä.
Ja ensimmäiset kasviasukkaatkin sinne jo muuttivat.
Kannattaa olla hyvissä väleissä paikallisen taimimyyjän kanssa; pelastin kahdeksan myyntiin liian pitkäksi venähtänyttä tomaatintaimea kaatopaikkakuormasta pilkkahinnalla.
Osaa seinistä kiertää aurinkokennolla toimiva valosarja, ja kun illan hämärtyessä sytyttää vielä kynttilät lyhtyihin niin viinisalonkimme näyttää ihan kerrassaan tunnelmalliselta. "Girls in action"-kuvia voi käydä ihailemassa (?)
instagram-tilini puolelta. Nyt vaan sateisia kesä-iltoja odottamaan!
Lisää juttuja pihamaalla tapahtuneista muutoksista tulossa pian, nyt palaan taas stressipesieni pariin. Adios!