Lauantaina lähimetsästä kuului laukauksia ja rytinää siihen malliin, että maanomistajina voinemme kai odotella kutsua hirvipeijaisiin. Ja tuli kutsua tai ei, aion kerätä rohkeuteni ja kysellä paikalliselta metsästysyhdistykseltä mahdollisuutta ostaa hirvenlihaa. Hirvenpaisti ja leivinuuni ne yhteen soppii!
Metsässä rytisi sunnuntainakin, tällä kertaa hieman eri syystä. Torpalla vietettiin aikaa hyvin autenttisissa tunnelmissa, kun Eino tuli ja puhalsi meiltä sähköt nurin.
Allekirjoittaneen statuspäivitys facebookissa (hetkeä ennen kuin Eino vei myös puhelin- ja nettiyhteydet):
"Metsä ympärillä heiluu ja nojailee päälle kuin kolmen promillen humalassa oleva lähentelijä baarissa. Sillä erotuksella, että tähän ei taida napakka litsari auttaa. Vähän pelottavaa."
Hetken neuvottelun jälkeen päätimme olla uhmaamatta myrskytuulia maanteillä ja jäädä Torpalle vielä yhdeksi yöksi odottelemaan, josko sähköt palaisivat ja saisimme ylläpitosähkön ja vesipumpun tilanteen tarkastettua. Sähkökatkon mahdollisuutta emme rehellisesti sanottuna olleet edes ajatelleet kuin kevyenä heittona kesä-yössä, joten tilanne tuli jokseenkin puskista.
Aluksi haimme pari ämpärillistä vettä kaivolta (josta siis normaalisti tulee vesi sisään vesipumpun avulla) ruuanlaittoa, vessan huuhtelua ja käsienpesua varten. Valoa riitti tässä vaiheessa vielä parin tunnin verran, joten haimme myös tuvan täyteen polttopuuta ja ns. sytkyjä. Talouden fikkarit aseteltiin joka huoneeseen käden ulottuviin. Pakastimessa oli pari kiloa lohta, katkarapuja, piirakkapohja ja jääkaapissa reilusti kermaa, juustoa ja juureksia, joten illan menu oli sillä selvä. Pilkoin juurekset valmiiksi, kun vielä päivänvaloa riitti, ja sytytimme puuhellaan tulen. Jossain vaiheessa siirsimme jääkaapista herkemmät ruoka-aineet muovikassissa kuistille, jossa ne säilyisivät hyvin +3 C lämmössä.
Tässä kohtaa totesimme, että Torpan kynttilävarastot kaipaavat akuutisti täydennystä. Ja että joulupukin lahjalistalle voisi lisätä yhden aggregaatin.
Pimeyden laskeutuminen jännitti ihan uudella tavalla; nyt olisi sitten oikeasti ihan tosi pimeää muutaman hassun kynttilän varassa. Hain kuistilta pari lyhtyä ja kaikkien paloturvallisuussääntöjen vastaisesti poltettiin ulkokäyttöön tarkoitettuja lyhtykynttilöitä sisätiloissa. Lohikeitto valmistui puuhellalla kynttilänvalossa. Äiti soitteli tilannetietoja kunnes kännykän akku piippasi henkihieverissä. Sen olisi toki voinut käydä autossa lataamassa mutta en uskaltanut jaksanut. Jatkossa voisi olla viisasta pitää känny latauksessa, kaiken varalta.
Olen aika touhukas luonne, enkä oikein osaa olla paikoillani tai tekemättä mitään. Siksi vastoin tahtoa pimenevä tupa tuntuikin aluksi aika ahdistavalta ajatukselta; eihän täällä näe tehdä mitään! Koirien ulkoilutusta varten Torpalle on ostettu otsalamppu, jonka valossa sitten makoilimme alkovissa ja luimme miehen lapsuudenkodista raahattuja vanhoja sarjakuvalehtiä. Se oli kieltämättä jotenkin herttaista koirien kuorsatessa jaloissa, ja lopulta kävi niin, että minä, joka en koskaan nuku päiväunia, vetelin sikeästi zetaa parin tunnin ajan. Elimistö ilmeisesti kuvitteli yön saapuneen. Käytettiin koirat pissalenkillä, ja täysikuu valaisi tiet niin, ettei otsalamppua edes tarvittu.
Sähköt palasivat n. klo 20 yli kuuden tunnin katkoksen jälkeen. Niin tunnelmallista kuin alkeellinen sähkötön maalaiselo voi ollakin, kaadoimme kuitenkin lasit punaviiniä sen kunniaksi, että voimme loppuillan tuijottaa läppäriltä Walking Deadia ja surffata facebuukissa ja uutissivustoilla lukemassa uutisia -niin, Einosta ja myrskytuhoista.
