Sekaisin Sisalista

Voihan Sisal sentään! Tammikuun lopussa päädyin tietoisen vahingon kautta Werannas Warehouseen, jossa valikoimista poistuvat sisal-mallikorit myytiin korien alkuperäiseen hintaan nähden todella pikkurahalla. Olin käynyt kuolaamassa katselemassa koreja jo hyvän tovin aiemminkin. Silmää miellyttäviä malleja löytyi runsaasti ja koska en osannut päättää, mitä haluan, otin ne kaikki. Loogista, väittäisin. Hamstrasin koreja auton takaluukun täyteen toki myös sillä ajatuksella, että niille on nykyisin triplasti tarvetta sekä kaupunkikodissa, torpalla että uudella työhuoneellamme.

Werannasin valikoimista löytyvät sisal-korit on käsinpunottu Keniassa ja jokainen niistä on oma uniikki yksilönsä. Korin ostamalla tukee arvokkaan käsityöperinteen jatkumista Keniassa sekä samalla monien käsityöläisten elantoa, joten ne sopivat myös eettisen kuluttajan ostoslistalle.

Suurin osa koreista on jo löytänyt paikkansa; maanläheisemmät päätyivät torpalle, mustavalkoiset kotiin ja loput odottelevat täyttymystään työhuoneella (siitä lisää myöhemmin.)
Taisin olla kerrankin oikeassa paikassa oikeaan aikaan, vai mitä sanotte?

On meillä stereot, televisio, mikroaaltouuni ja videonauhuri.

Vajaa kolme vuotta sitten keittiörempan yhteydessä ostettu mikroaaltouuni otti ja laukes. Plesana on kuulkaas koko vehje. Vikaa on vaikea hahmottaa, koska näitä nykyajan vempeleitä ei ole lähtökohtaisestikaan rakennettu kestämään, purettavaksi tai (edes pitkätukka-basisti-insinöörin) korjattavaksi. Surullista. En halua olla osana sitä jatkumoa, joka säännöllisin väliajoin ostaa ostaa ostaa uutta, vain koska "vanhaa" ei voi korjata, sen käyttöjärjestelmää ei voi enää päivittää tai uusin malli tekee itsestään jollain muulla tapaa (muka) välttämättömän. Tässä kohtaa päästään taas siihen haluamisen ja tarvitsemisen dialogiin kiinni. (Ja en tiedä, jotenkin sairasta jo se, että käsitteellä "vanha" tai "vanhentunut" viitataan usein tuotteeseen, joka hyvässä tapauksessa on kaivettu joululahjapaketista vuosi sitten?)

Teimme päätöksen elää ihan kokonaan ilman mikroa. Vähällä käytöllä se on ollut tähänkin saakka, enkä ihan hetkessä keksi mitään, mitä ei voisi lämmittää (samaisen keittiörempan yhteydessä hankitulla) induktioliedellä jokseenkin samalla vaivalla ja samassa ajassa.

(Ounouuuu, punaviiniglögi tekee kyllä poikkeuksen!!)

Nakkasin paskan varastoon ja kas, keittiöömme vapautui lisää aukeaa hyllytilaa. Kaikella on puolensa. Jos ei muuta, niin ylä- ja alapuoli ainakin.

Jos meillä onkin mikrossa lämmitetty lähinnä sitä punaviiniglögiä, niin mites teillä? Onko mikroaaltouuni arkikäytössä vai keittiön pakollisena varusteena? Vai elättekö kokonaan ilman?

Kartalla - vihdoinkin!

Jo ammoisina aikoina huhtikuussa pohdiskelin blogissa tyhjän seinän dilemmaa ja "armottoman sisuuntumisen" myötä sain siis vihdoinkin tehtyä asialle jotain. Heti kuusi kuukautta myöhemmin. (Tai viisi, jos tarkkoja ollaan, koska Suomen Tullista päivää ja meillähän ei täällä ole mikään kiire...)

Täydellinen tähtikarttajuliste löytyi Etsystä. Se oli tietenkin muutaman sentin isoimpia standardikehyksiä suurempi, joten juliste piti kehystyttää. Tähän kun ynnätään tullimaksut, niin johan tuli tälle projektille hintaa. Saa luvan nyt miellyttää silmää sitten vähän pidempäänkin.

(Ja oh dear, kyllähän se miellyttääkin!)

Mistä näitä koiria aina kuviin ilmaantuu?!

Mitäs tykkäätte?

Onneton on Tuuleti(ton).

Vaan ei ole enää. Fiksuina ihmisinä kärsimme hellettä ja huonosti nukuttuja öitä viikkotolkulla kunnes ymmärsimme hankkia talouteen tuulettimen. Tyhmästä päästä kärsii kroppa jos toinenkin.

Ei ollut Otto-tuuletin ihan ilmainen mutta hieno on ja puhaltaa koko rahan edestä, vallan kolmella eri teholla. Retro yleisilme ja bambumateriaali passaa tällaiseen vähän nirsompaankin makuun.
Toivotan meille (ja teille myös!) viileitä hetkiä (ja enemmän nukuttuja tunteja öihin) ja Otolle pitkää ikää!

(Tulis jo se syksy.)

Torpan apteekista, päivää!

Tuossa yksi päivä juolahti mieleen sellainen ajatus, että lähimpään lekuriin kun on matkaa se 40 km, niin olisi varmaan syytä varautua Torpallakin jonkinlaisella alkeellisella apteekkivarastolla (sen yhden käsilaukusta löytyvän buranan lisäksi). Ettei sitten kenenkään tarvitse moottorisahailun tai sirkkelöinnin jälkeen vuotaa kuiviin taksia/ambulanssia odotellessa ihan vaan siitä syystä, ettei taloudesta löydy tarpeeksi tuppoa ja laastaria. No nyt löytyy, ja ullakolta löytyviin ampiaispesiin ja/tai mahdollisiin luikerteleviin kanssa-asukkeihin on myös varauduttu. Kaupungissa tällaiset asiat tulevat harvemmin edes mieleen kun apteekkiin on matkaa 2 km ja lähisairaalaankin saman verran. Tässä siis katsaus Torpan lääkekaappiin.

Torpan pikkuvessassa sijaitseva lääkekaappi saatiin kaupantekijäisenä. Buddha-patsas kirpparilta. Juliste Miamista, tykkään sen sävymaailmasta vaikka en mikään oopperan ystävä olekaan. 

- burana 400 mg. Paljon.
- kyypakkaus x 2
- punkki/mäkäräispyyhkeitä
- laastareita eri kokoisena ja kaikissa sateenkaaren väreissä
- sideharsoa, idealsidettä, kirurgisia siteitä
- Histec
- Betadine haavojen puhdistukseen (sopii niin eläimille kuin ihmisillekin)
- vanulappuja
- kuumemittari
- Finrex (joskus se flunssa iskee kesälläkin)
- kirsikkana kakun päältä vanhasta lääkepussista löytyi Billy-kondomi, jonka päiväys on vanhentunut vuonna 2004. En ehkä laskisi ehkäisyhommia tämän varaan?
- suihkutettava desinfiointiaine, käsidesi
- Imodium
- Canikur koirien vatsavaivoihin
- Rennie. Tätäkin paljon.
- kylmägeeli

Hmm. Jonkinlaista kortisonivoidetta voisi laittaa ostoslistalle. Ja koirille punkkipannat. Aurinkovoiteita löytyy monella vahvuudella, olen aika tarkka hipiästäni. Kosmetiikkalaukusta löytyy kuitenkin aloe vera-voidetta varmuuden vuoksi.

Tuleeko teille mieleen jotain, koiratkin huomioiden, mitä lääkekaappiin olisi hyvä vielä hankkia?