DIY gone wrong

Edellinen omistaja kehuskeli tehneensä sähkövetoja ihan itse. 

Osa niistä taitaa myös olla alkuperäisiä ajanlaskumme alkumetreiltä.

Ja sen kyllä huomaa. Pieni vinkki: ihan kaikkea ei kannata tehdä DIY, vaikka se halvemmaksi tulisikin.

 Keittiön valot välkkyvät aina virtapiuhan päässä olevaa läppäriä käynnistäessä.

Kerran erehdyin laittamaan imurin johdon kiinni samaan pistokkeeseen vesipumpun kanssa. Lopputuloksena saunalta pimeni valot kokonaan.

Saunarakennuksen "kesähuoneen" lamppujalka on katossa kiinni rautalangalla. Emme ole vielä uskaltaneet vaihtaa palanutta lamppua ja kokeilla, toimiiko se.

Sulakekaapista tuleva ukkosenjohdatin (?) on sotkuisana keränä maassa talon vierustaa pitkin

Ei, valitettavasti tämä sulakekaappi ei ole pelkästään koriste.

Sähkömies kävi puistelemassa päätään ja tulloo korjaamaan kunhan kerkee. Siihen saakka odotetaan ja toivotaan sormet ja varpaat ristissä, ettei oikosulku polta koko tönöä maan tasalle.  

(Olisi kiva tietää, mistä lähtien Torpalle on tullut sähköt. Tai vanhoihin taloihin ylipäänsä? Sotien jälkeen?)

Dinner for two

Vietimme viikonlopun ystävän kanssa Torpalla kahdestaan. Ensimmäistä kertaa ilman miesväkeä, mistä olen salaa vähän ylpeä. Ei pelottanut kertaakaan, mikä ei allekirjoittaneen mielikuvituksella ole mikään itsestäänselvyys. (Ja halkojakin oli hakattu edellisenä viikonloppuna jo valmiiksi. Ei sillä ettenkö itse osaisi, mutta...)

Torpalla vihreys on räjähtänyt holtittomana pitkin pihaa, viikossa! Meitä hellittiin maagisilla säillä, lauantaina hurmosmainen helle (varjossa oleva mittari näytti +31 C) jatkui pitkälle yöhön ja tiivistyi lopulta sunnuntai-päivän monituntiseksi pauhaavaksi ukonilmaksi. Miten erilaiselta voikaan ukkonen näyttää ja kuulostaa vanhojen hirsien suojassa, jylhän metsän vieressä. Kaupungissa en koskaan vaivaudu edes nyppäämään sähköjohtoja irti pistokkeista.

Keskityimme lähinnä syömään hyvin, parantamaan maailmaa viinilasi kädessä ja rapsuttelemaan vapaudestaan piha-aitauksessa nauttivia koiria. Ruokailuilla on tapana venyä aina illan pikkutunneille ja niin kävi nytkin. Onneksi se ei haittaa kun ympärillä on huumaavalta tuoksuva lämmin yö - kesän ensimmäinen.

Riikinkukot muuttivat meille

Klaus Haapaniemen Crane-tyynyn perustama lintutarha kammarissa sai uusia asukkaita, kun kirpparilta löytyneet riikinkukko-tyynynpäälliset ( 1 € /kpl!) asettuivat taloksi. Nämä ovatkin ehkä yksi mieluisammista kirpparilöydöistä aikoihin! (Tai noh, onhan niitä pari muutakin joista ehkä lisää myöhemmin. Kirppariholisti täällä heeeeei...)

 Ihan älyttömät hienot! Olen viime aikoina lukenut kirjaa voimaeläimistä, jossa kerrotaan riikinkukoista näin: "Riikinkukko edustaa meille sielumme puhtautta ja kirkkautta. Synnymme tänne täynnä rakkautta. Kaksijakoisen maailman kohtaaminen herättää meissä erilaisia tunteita. Näiden kokemusten kautta voi sielumme puhtaus jäädä piiloon. Riikinkukon voima auttaa meitä näkemään syvemmälle itseen ja löytämään sisäisen valomme ja rauhamme."

Voi olla, että tämä on vaan tilannekohtaista tulkintaa, mutta aika osuvaan aikaan nämä riikinkukot näyttäytyivät.

Nyt alkaakin sitten olemaan tyyny-kiintiö täynnä. Tai ehkä vielä pari mahtuisi, jos vaihtelen niitä kuukauden vuodenajan mukaan? Tyynynpäällisethän menevät kuitenkin aika pieneen tilaan jos tarpeeksi sulloo.

(Nyt oikeasti. Muistan vielä viime vuonna naureskelleeni sisustusbloggarille, joka ihmetteli asunnostaan löytynyttä 40 sisustustyynyä. Let me tell you, enää ei naurata. )

Kammarissa

Kammari on kokenut kevään mittaan pientä muodonmuutosta. Tutiseva rokokoo-pöytä sai väistyä valkoisen arkkupöydän tieltä. Arkku on kirppislöytö viime syksyltä. Puunasin, tuunasin, maalasin - siitähän tuli varsin kelvollinen. Sisään saa kätkettyä vierastäkit ja tyynyt. Säilytystilaa ei ole pienessä Torpassa koskaan liikaa.

Vasemmalla nurkassa näkyvä ompelukonetaso käveli vastaan ihan omalla kuistilla. Useampi kuukausi siihen meni, että jotenkin noteerasin sen olemassaolon. Ei muuta kun sisään raahaten! (Mies ei voi olla ihmettelemättä, kuinka monta huonekalua kammari voikaan vielä imeä sisuksiinsa...) Jatkosuunnitelmia kyseiselle komistukselle on jo tehty, mutta seiskööt nyt tuolla nurkassa toistaiseksi.
Tarkoitan siis ompelukonetta, en miestä.

Lasipullot ja alkon vanha puulaatikko löytyivät paikalliselta kirpparilta. Laatikko ei ollut ihan ilmainen, mutta huomattavasti huuto.netissä olevia riistohintaisia sisariaan edullisempi. 

Tuo ruusutapetin ja hirsiseinän saumakohta häiritsee silmää. Mitäköhän sille tekisi? Joko puran huopalevyn nurkkaan saakka, tai sitten ehkä joku lista? Mitä te sille tekisitte?

Hellettä & viipyilevää vihreää

Kesä saapui myös Torpalle niin aurinkoisena ja helteisenä (+ 26 C), että tuntui suorastaan rikolliselta istua hetkeäkään sisällä koneen ääressä. Suurin osa viikonlopuksi suunnitelluista hommista jäi (taas) tekemättä mutta mitäpä se haittaa; kesä on täällä! Lauantain vietin lähitallilla hevosteluhommissa, joten ei tässä ihan toimettomana olla maattu.

Erehdyin avaamaan kasvihuoneen oven ensimmäistä kertaa sitten viime syksyn. Kummasti se aurinkotuolin, kirjan ja kylmän oluen kombinaatio alkoi sillä hetkellä tuntumaan ihan vastustamattoman houkuttelevalta vaihtoehdolta. Arvaattekin varmaan, että ovi sulkeutui yhtä nopeasti ja kitkemättähän se jäi. Kasvihuoneen asukkaiksi hankitut kurkun- ja kirsikkatomaatin taimet ovat siis toistaiseksi vailla asuntoa ja jäivät pihamaalle orpoina nököttämään ruukuissaan. Ehkä ne selviävät siellä ukkosmyrskyjen ohi viikonloppuun.

(Mistä tuli mieleen että Helsinki on niii-in boooring. Parhaat ukonilmat kiertävät aina toisaalla.)

 Ei liikkuneet kottikärryt viikonloppuna... 

... ja haravakin sai ihan kaikessa rauhassa nojailla koirankoppia vasten...

Sorrun usein olemaan aika suorittajatyyppi, joten joutilaisuuden tietoinen opettelu on ollut ihan tervetullut kotiläksy elämän pitkässä oppimäärässä. Ei oo muuten heleppoo!

Paluumatkalla Helsinkiin huomasin jotain aika yllättävää. Tai siis, minulle yllättävää. Luonto on räjähtänyt pääkaupunkiseudulla ihan täyteen kukoistukseensa verrattuna Kanta-Hämeen vielä hieman ujoon ja viipyilevään vihreään. Totta tosiaan, Torppa seisoo 130 km kaupunkikotia pohjoisempana. Hassua, miten eri tavalla sitä nykyisin tulee tarkkailtua ympäristöään ja luonnon kulkua vuodenajasta toiseen. Ihan kuin olisi kokonaan uudet linssit päässä.

Palanen Ärjän rantaviivaa kehyksissä

Päätin vihdoinkin toteuttaa pitkittyneen lupaukseni teettää äidilleni kuvia eri tilaisuuksista ja veljeni lapsista. Tämän piti alunperin olla joululahja, mutta menköön nyt hieman myöhästyneenä äitienpäivälahjana. Olen vähän huono tässä, hääkuvammekin toimitin äidille vain 2,5 vuotta myöhässä...

Samalla teetin pari suurennosta viime kesän reissulta Kainuuseen, Ärjän saarelle. Henkeäsalpaavan kaunis paikka, ikimuistoisia hetkiä. Paluumatkalla junassa löysin ensimmäistä kertaa Torpan myynti-ilmoituksen, ja siitä alkoikin kokonaan uusi aikakausi elämässä.

Kuvat pääsevät teemaseinälle arvoiseensa seuraan. Näitä katsellessa mielen täyttää kupliva ilo siitä, että uusi kesä on jälleen edessä!

Ärjän saaren päässä.

Tästä on kulkenut ihminen ja koira, yhdessä.

Kaupunkikodin pihalla

Erehdyin pitkästä aikaa vilkaisemaan kaupunkikodin takapihalle. Ruohosipuli porskuttaa oikein hyvinvoinvana talven jäljiltä, muilta osin pieni kasvimaani kaipaakin sitten ryhtiliikettä ja kuokan hellää kosketusta. Pakko kai viimeinkin uskoa, ettei ne kuolleet lehdet sieltä itsekseen roskikseen kävele. Tänä vuonna en aio stressata kaupunkikasvimaan kohtalosta, vaan istuttelen siihen fiilispohjalla jotain helppoa ja kestävää, lähinnä salaatteja ja yrttejä, koska puutarhuroinnin painopiste on kuitenkin Torpan tilauksilla.

Tänään en kuitenkaan jaksanut tarttua toimeen, vaan tyydyin haahuilemaan pitkin pihaa ja tuijottelemaan ihastuneesti ympärilleni levittäytyvää, päivä päivältä kylläisempää vihreää sekä miettimään universaalilla tasolla merkittäviä kysymyksiä kuten onkohan Torpalla omenapuu puhjennut jo kukkaan, mitä hilloa sulattaisin illan köyhien ritareiden seuraksi ja miksei Makuunilla ole irtokarkkien kotiinkuljetuspalvelua? Viikonloppu on ollut jotenkin ihan poikkeuksellisen täyteläinen pitäen sisällään niin ruokaa & valokuvausta ruokakuvauskurssilla, paljon naurua ja satunnaisia kohtaamisia ja riehakasta tanssimista ystävän keikalla sekä hyppimistä vesilätäköissä Kallion kaduilla, reippasti yli minkään säädyllisen nukkumaanmenoajan. Jos viikonloppu pitää viettää kaupungissa, niin se tulee tehdä juuri tällä kaavalla!

Karmaa & Kirpparilöytöjä

Viime aikoina olemme toimistolla puhuneet paljon buddhalaisuudesta ja karmasta. Että ei pelkästään ne teot, vaan jo pelkät ajatuksetkin (!) heiluttavat kuppia puolelta toiselle. Tässä kohtaa vähän kylmäsi, koska vaikka pyrinkin aina yleensä hyviin tekoihin, sekä itseäni että muita elollisia kohtaan, niin ne ajatukset eivät ehkä välttämättä aina ole ihan painokelpoista tavaraa...(Herranjestas apua minne mä päädynkään.)

Käväisin Itiksen Citymarketin sunnuntaisella parkkipaikkakirppiksellä parisen viikkoa sitten. Paljon kaikenlaista ihanaa ja hyödyllistäkin tarttui mukaan ja ehkä eniten iloitsin näistä vihreäkuviollisista Arabian lautasista, joita eräällä reippaasti mummoikään ehtineellä rouvashenkilöllä oli myynnissä. Sympaattinen mummeli pahoitteli lautasten kulumia selvästikään ymmärtämättä niiden todellista arvoa ja tarjosi ne eurolla kappale. Olisin voinut suoraselkäisesti todeta, että ettehän te nyt rouva-hyvä voi näin halvalla myydä. Sen sijaan pidin suuni kiinni ja kaivoin sisäänpäin hymistellen kahden euron kolikon lompakosta.

Sattuuko joku tunnistamaan mitä mallistoa nämä lautaset ovat?

Jälkikäteen tuntui vähän ikävältä ja veikkaan, että se karma-dude ei katsonut tätä tahatonta, mutta silti huijauksen veteen piirrettyä viivaa läikyttävää ostotapahtumaa kovin hyvällä silmällä. Ehkä se, että vaikka olisin maksanutkin lautasista triplasti enemmän, niin se raha olisi ollut epäilemättä mummolle isompi kuin itselle.

(Saanen huomauttaa, arvon karma, että tänään töistä kotiin kävellessä varoin hyvin sinnikkäästi tallomasta sateen esille huuhtomia etanoita. Että muista se sitten puntteja tasatessa.)

Torpan apteekista, päivää!

Tuossa yksi päivä juolahti mieleen sellainen ajatus, että lähimpään lekuriin kun on matkaa se 40 km, niin olisi varmaan syytä varautua Torpallakin jonkinlaisella alkeellisella apteekkivarastolla (sen yhden käsilaukusta löytyvän buranan lisäksi). Ettei sitten kenenkään tarvitse moottorisahailun tai sirkkelöinnin jälkeen vuotaa kuiviin taksia/ambulanssia odotellessa ihan vaan siitä syystä, ettei taloudesta löydy tarpeeksi tuppoa ja laastaria. No nyt löytyy, ja ullakolta löytyviin ampiaispesiin ja/tai mahdollisiin luikerteleviin kanssa-asukkeihin on myös varauduttu. Kaupungissa tällaiset asiat tulevat harvemmin edes mieleen kun apteekkiin on matkaa 2 km ja lähisairaalaankin saman verran. Tässä siis katsaus Torpan lääkekaappiin.

Torpan pikkuvessassa sijaitseva lääkekaappi saatiin kaupantekijäisenä. Buddha-patsas kirpparilta. Juliste Miamista, tykkään sen sävymaailmasta vaikka en mikään oopperan ystävä olekaan. 

- burana 400 mg. Paljon.
- kyypakkaus x 2
- punkki/mäkäräispyyhkeitä
- laastareita eri kokoisena ja kaikissa sateenkaaren väreissä
- sideharsoa, idealsidettä, kirurgisia siteitä
- Histec
- Betadine haavojen puhdistukseen (sopii niin eläimille kuin ihmisillekin)
- vanulappuja
- kuumemittari
- Finrex (joskus se flunssa iskee kesälläkin)
- kirsikkana kakun päältä vanhasta lääkepussista löytyi Billy-kondomi, jonka päiväys on vanhentunut vuonna 2004. En ehkä laskisi ehkäisyhommia tämän varaan?
- suihkutettava desinfiointiaine, käsidesi
- Imodium
- Canikur koirien vatsavaivoihin
- Rennie. Tätäkin paljon.
- kylmägeeli

Hmm. Jonkinlaista kortisonivoidetta voisi laittaa ostoslistalle. Ja koirille punkkipannat. Aurinkovoiteita löytyy monella vahvuudella, olen aika tarkka hipiästäni. Kosmetiikkalaukusta löytyy kuitenkin aloe vera-voidetta varmuuden vuoksi.

Tuleeko teille mieleen jotain, koiratkin huomioiden, mitä lääkekaappiin olisi hyvä vielä hankkia?

Sijoiltaan.

   
Se päivä, jolloin aurinko paistoi ja samaan aikaan taivas kaatoi rakeita niskaamme.

Hieman epätodellisia tunnelmia on ollut muutenkin ilmassa lähiaikoina: viimeiset kaksi viikkoa olen omistautunut työprojektille, josta olen sekä nauttinut ihan suunnattomasti ja samaan aikaan pelännyt sen valmistumista. Tai sitä, että se ei valmistukaan. Nyt pitäisi vielä uskaltaa päästää irti. 

Olo on kuin heliumista tyhjentyneellä vappupallolla. Kevyt, huimaava, väsynyt. Toukokuu toi tullessaan levottomuuden, joka pitää hereillä aamun ensimmäisinä tunteina ja saa tuntemaan olevansa paikalla mutta ei aina ihan läsnä. Ihan kuin ääriviivat ja ihminen niiden keskellä olisivat pienesti menneet sijoiltaan toisistaan.

En voi käsittää sitä tosiasiaa, että kesäloman alkuun ei ole enää kuin reilu kuukausi. "Sit joskus keväällä"-projektit ovatkin yhtäkkiä muuttuneet "nyt jos meinaa ennen kesää"-projekteiksi. En ole saanut vielä edes kasvihuonetta pestyä tai maakellaria raivattua. Koira-aita valmistuu laiskasti portti kerrallaan, kattoremontti toivottavasti ennen ensimmäisiä pakkasia. Siemeniä sentään istutin, vappu-aaton iltana, yksin kotona.

Toukokuu ikkunan takana näyttää olevan ihan yhtä hölmistyneen sijoiltaan kuin minäkin. Se on paikalla mutta räntä- ja raekuuroineen ei todellakaan kovin läsnä. Siinä olisi opeteltavaa meillä molemmilla.