Sumuisen meren sävyt

Kun neljä vuotta sitten ostimme Torpan, hamstrasin onnessani kirppareilta retrokuoseja, värikkäitä emaliastioita ja mummolameininkiä. Nyt huomaan tyylini kehittyneen – tai ehkä kasvaneen – luonnonläheisempään suuntaan. Peltimukit js retrokuosit on jo suurelta osin kierrätetty eteenpäin. 

Väripaletistani on jo pitkään löynyt maan värejä ruosteisilla, murretuilla ja poltetuilla sävyillä höystettynä. 60-70-luvulle kumartavia värejä, jotka aika (tai paahtava aurinko) on hionut kauniin kulahtaneiksi ja mattapintaisiksi.

 

Tällä hetkellä puhuttelevat erityisesti heräilevän metsän värit sekä vihreän ja turkoosin sävyt, joilla sumuisen meren aallot on maalattu. Olohuoneen kaakelitakasta se alkoi, sitä tuijottaessa tulee mieleen samea lainehtiva meri. Tätä värimaailmaa olen nyt kantanut kotiin kirppareilta erilaisten ruukkujen muodossa. 

Olen aina hieman vierastanut turkoosia ja sinisen sävyjä, joten mielenkiintoista seurata, mihin tämä vielä johtaa. 

Mitä värejä siellä ruudun toisella puolella tällä hetkellä suositaan?

Kolme väriä: tuvassa

Oma väripostaus-sarjani jatkuu keittiön jälkeen tuvassa. Tuvan värimaailma on lämmin ja sitä hallitsee auki jätetyt hirsiseinät, joihin rakastuin välittömästi ensi kertaa sisään astuessani. Paljaat hirsiseinät eivät ole talvisin se kaikista toimivin vaihtoehto lämmöneristyksen kannalta, mutta niin kauan kun villasukkia riittää maailmassa ja tulipesien hormit vetävät, en suostu mistään hinnasta peittämään niitä pinkopahvilla tai vastaavalla. (Tai käsittelemään valkoiseksi, mitä joskus näkyy tehtävän. Se pitäisi kieltää laissa. )

Haluan kunnioittaa 85-vuotiaita hirsiä ja niiden kaunista sävyä ja pitää sisustuksen seiniin ja aikakauden henkeen sopivana. Tummaa akaasia-puuta oleva ruokaryhmä ja valkoinen sohva olivat tuvassa jo valmiiksi ja mielestäni ne käyvät hyvin yhteen hirsiseinän kanssa. Väriläikät löytyvät sohvan peitteistä ja tyynyistä, joissa jatkuu keittiön puolelta tuodut punaisen ja oranssin sävyt, ja joita vaihtelen huolettomasti vuodenajan ja planeettojen asennon mukaan.

Tupaan on valikoitunut maanläheisiä materiaaleja ja sävyjä, joita korostaa patinoituneen messingin, pronssin ja kuparin hehku kynttilänjalassa, seinälle kiinnitetyssä peilissä ja takan reunalle kiivenneissä kupariastioissa (tuliaisia anoppilasta.)

Takan maalaaminen on edelleen to do-listalla. Keväällä oli niin paljon muutakin puuhaa ja kesäaikaan se ei tuntunut kovinkaan oleelliselta. Kenties innostus iskee nyt tulevan talven aikana? Sitä odotellessa.

Ne rakkaimmat sisustuselementit kulkevat kätevästi mukana kodista toiseen. 

(Ja mätsäävät kivasti molempien sisustukseen.)

Kolme väriä: keittiössä

Muokkasin blogeissa viime aikoina pyörineestä värihaasteesta omannäköiseni ja esittelen teille kolme vallitsevaa väriä - huone kerrallaan. Siirrytäänpä siis Torpan kyökin puolelle, jossa vaaleiden kaapistojen ja tummaa puuta olevien tasojen vastapainona huomioväreinä toimii melko selkeänä enemmistönä punaisen, keltaisen ja oranssin sekava karnevaali.

Peltipurkit ja vanha kahvipaketti tulivat kaupantekijäisinä, punaiset kristallilasit ovat isäni Viipurista tuoma kihlajaislahja, joka (kuten ehkä voitte ymmärtää) pääsi oikeuksiinsa (ja ulos kaapista) vasta maalaiskeittiön hyllyillä. Sori isi, ne ovat oikeasti ihan tosi söpöt! (Ja suhteessa isäni hyvin eleettömään persoonaan, ajatus hänestä näitä laseja ostamassa on suorastaan hellyyttävän hykerryttävä.)

Hangon keksin peltirasiat toimivat maustepussien säilytyslaatikkoina. Nämä ovat kotoisin entisen työkaverini luota, noh, Hangosta. 

Naulakko löytyi kesällä kirpparilta. Vakiovarusteena taskulamppu, joita iltojen pimetessä vainoharhaisesti jemmailen pitkin torppaa. (Jotain viime syksyn Eino-myrskystä oppineena...)

Kesä ja kärpäset! En halua siirtää kärpäslätkää varastoon odottamaan ensi kesää, koska naulakossa roikkuessaan se saa minut enemmän vakuuttuneeksi siitä, että kyllä se seuraavakin kesä vielä tulee...

Pienemmät kupit löytyivät jokusen aikaa sitten kirpparilta. Kupittaan (eheh) saven valmistamia, sanooko merkki teille jotain? (Minulle se oli entuudestaan ihan vieras.)

Keittiön yläkaappien päälle on kertynyt kokoelma kaikenlaista. Valkoinen emalikattila omenakuvioilla löytyi ladosta. Sen vieressä oleva arabian kastikekulho piippuleimalla vitosella (!) kirpparilta. Katto kaipaa edelleen maalia pintaansa, itsepintaisesti suljen silmäni sen rumuudelta ja ajattelen, ettei se päämäärä, vaan matka sinne...

Peltipurkit kirpparilöytöjä, kahvi juhlamokan tummaa paahtoa. Edelleen haaveilen kahvimyllystä ja aamuista, jolloin minulla olisi oikeasti aikaa jauhaa oma kahvini... 

Pellavaisia keittiöpyyhkeitä olen hamstrannut, yllätys, yllätys, kirppareilta. Nämä tuovat niin vahvasti mieleen muistot mummolasta. 

Lokakuun kultainen keltainen

Perjantaikimppu-perinne elää, vaikkei ulkona enää juuri mitään kimpuksi koottavaa kasvakaan. Tällä kertaa kokosin kimpun läppärin kovalevyn kätköistä.

Kuunliljat, jotka halusivat olla kuin naapurinsa, vaahteranlehdet. 

Ulkona läikehtii kultainen valo. Taidan nipistää työpäivän viimeisen tunnin ja lähteä kameran kanssa tervehtimään aurinkoa vielä kerran. 

Loistavaa perjantaita, ihmiset!

Tupa ja sen kesävaatteet

Alussa oli pelkkää mustaa. Monia, monia vuosia. Sitten mukaan ujuttautui armyvihreää, hitusen harmaata ja häivähdys violettia. Murretut lämpimät okran, ruosteen ja oranssin sävyt nostivat vuosi vuodelta yhä sinnikkäämmin päätään aina kevätauringon ensimmäisten säteiden myötä ja tekivät minusta jokavuotisen kesähipin.

Torpan oston myötä eteen on auennut kokonaan uusi värimaailma ja voi kuulkaa miten innoissani tästä leikkikentästä olenkaan! Turkoosia, mintunvihreää, keltaista... olo on kuin lapsella ensi kertaa pallomeressä, josta tosin boringbeiget, pastellit ja muut modernit epäväripallot heitetään edelleen laidan yli.

Värit ja niihin suhtautuminen ovat kuin pölyttyneitä ajattelumalleja päämme sisällä. Teen näin, koska olen aina tehnyt niin, vaikka en oikeastaan enää edes tiedä, miksi. Minulle musta oli vuosikausia kai jonkinlainen suojaväri, josta en osannut päästää irti koska en tiennyt, mitä olisi tulossa tilalle. (Ja tokihan sitä on vaatekaappi täynnä edelleen.)

Niin, keltaista. Iso pallokuvioinen tyynyliina löytyi hietsun kirpparilta 0,5 €, pienempi "salmiakkikuvio" Anttilan alelaarista. Tiilenpunainen silkkitäkki on vieraspeitto, joka edellisten vieraitten lähdettyä jätettiin sohvalle hoitamaan päiväpeiton virkaa. Näillä keleillä ei öisin täkkejä tarvita. Keltainen virkattu päiväpeitto on "sokko-ostos" huuto.netistä. Jonkun itse tekemä. Olin jo kertaalleen myymässä sitä kirpparilla eteenpäin mutta tulin sitten (onneksi) toisiin aatoksiin.

Tuvan sohva palvelee vierasvuoteena ja hirsiseinien viileässä hengityksessä onkin (kuulemma) varsin makoisaa nukkua. Rukinpyörä on kulkeutunut seinälle monien mutkien kautta lapsuuteni mummolasta ja sillä on minulle ihan erityisen paljon tunnearvoa.