maanantai 19. syyskuuta 2016

Terveisiä torpalta

Torpalla on vietetty viimeiset kuukaudet epämääräistä väliaikaa: suunniteltujen remonttien aikataulut ovat venyneet kuin lehmänkieli ja samalla ne ovat hidastaneet kaikkea muutakin tekemistä.

Hommat alkoivat ihan lupaavasti: toukokuussa vintti tyhjennettiin ja välipohjasta imettiin vanhat eristeet pois. Sitten erinäisistä vastoinkäymisistä (lue:vintiltä löytyneet kosteusvauriot ja niiden projektin mittakaavaa räjähdysmäisesti paisuttava vaikutus) ja aikatauluista johtuen homma tyssäsi ja tuli tieto, että remonttia jatkettaisiin vasta pitkälle alkusyksystä.



Kesällä mielessä pyöri lähinnä asunnon myyntiin ja uuden ostoon liittyvät kuviot. (Mikä oli toisaalta ihan hyvä, koska kattoremppa väistyi ajatuksissa väkisinkin taka-alalle. Kahden ensimmäisen aiheuttama stressi oli ihan tarpeeksi musertava.)

Heinäkuussa tiskasin keittiössä ja saatoin ylös vilkaistessa nähdä harvahampaisen välikaton ja aluskatteen lävitse auringon paisteen. Sateella kuulosti siltä, kuin vesi tulisi suoraan lattialle. Tulipesien lämmittäminen oli aika turhaa, koska lämpö karkasi olemattomien eristeiden ja kattorakenteiden läpi ns. taivaan tuuliin. Siivota ei kannattanut, koska välikatosta satoi jatkuvasti pölyä, pieniä kiviä ja muuta paskaa. Jokainen ukkoskuuro sai vanhan pakanankin melkein rukoilemaan, että aluskate pitäisi ja kosteus ei pääsisi tekemään enempää tuhoa. Peltikasoja täynnä oleva piha ja tuulten riepottamat pressut katolla eivät varsinaisesti inspiroineet kesäpuutarhan kauneuden ikuistamiseen muistikortille tai siitä bloggaamiseen. 


Aikataulu siirtyi matkan varrella useaan otteeseen sinne kuuluisalle seuraavalle viikolle. 
Syyskuun alussa aloin jo olla hyvin epätoivoinen. 

Kunnes vihdoinkin! Homma otti harppauksen eteenpäin ja viime viikolla saimme ihan kokonaisen peltikaton päämme päälle. Tällä hetkellä näyttää hyvältä myös jatkon suhteen: tänä vuonna on tarkoitus vielä korjailla kattotuoleja ja kosteudesta kärsineitä rakenteita sekä tehdä välipohjan uudet eristeet valmiiksi. Ensi keväänä jatketaan makuukammareiden ja viimeistelyiden parissa. Räystäät ja muut yksityiskohdat teetetään kunhan keretään, ne voi onneksi odottaa vielä ensi kevääseen. 


 Enpä olisi koskaan uskonut olevani yhdestä katosta näin onnellinen. Hirvittävä painolasti vierähti olkapäiltä pois (ei hätää, se keksii kyllä aina uudet kohteet!) ja tuntuu, että vasta nyt kehtaa nauttia uudesta kodistakin ihan täysin sieluin. Siitä sitten lisää seuraavassa postauksessa.