Näytetään tekstit, joissa on tunniste säilytys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste säilytys. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Sekaisin Sisalista



Voihan Sisal sentään! Tammikuun lopussa päädyin tietoisen vahingon kautta Werannas Warehouseen, jossa valikoimista poistuvat sisal-mallikorit myytiin korien alkuperäiseen hintaan nähden todella pikkurahalla. Olin käynyt kuolaamassa katselemassa koreja jo hyvän tovin aiemminkin. Silmää miellyttäviä malleja löytyi runsaasti ja koska en osannut päättää, mitä haluan, otin ne kaikki. Loogista, väittäisin. Hamstrasin koreja auton takaluukun täyteen toki myös sillä ajatuksella, että niille on nykyisin triplasti tarvetta sekä kaupunkikodissa, torpalla että uudella työhuoneellamme.




Werannasin valikoimista löytyvät sisal-korit on käsinpunottu Keniassa ja jokainen niistä on oma uniikki yksilönsä. Korin ostamalla tukee arvokkaan käsityöperinteen jatkumista Keniassa sekä samalla monien käsityöläisten elantoa, joten ne sopivat myös eettisen kuluttajan ostoslistalle.



Suurin osa koreista on jo löytänyt paikkansa; maanläheisemmät päätyivät torpalle, mustavalkoiset kotiin ja loput odottelevat täyttymystään työhuoneella (siitä lisää myöhemmin.)
Taisin olla kerrankin oikeassa paikassa oikeaan aikaan, vai mitä sanotte?



tiistai 19. marraskuuta 2013

Toisen romu on Ennen aarre!

Tiedättekö sen fiiliksen, kun olet juuri keksinyt haluavasi tarvitsevasi jotain tiettyä; oikean väristä vaatekappaletta, just sitä 8 kg kahvakuulaa, punaista pippurimyllyä tai paimentolaismattoa? Ja sit menet seuraavan kerran kirpparille ja siellähän se jo odottaakin. "Energy goes where attention flows", sanoi joku viisas, ja se pitää niin paikkansa.


Noh, mä suunnittelin haluavani pari puuarkkua tuunattavaksi ja myöhemmin säilytystilaksi/mataliksi pöydiksi ensi vuonna (toivottavasti) kunnostettavaan vinttitilaan. Ja sit mä ajelin lähikirpparille. 


Vanhoja retronvärisiä matkalaukkuja nyt ei koskaan voi olla liikaa! Varsinkin jos ne maksaa 5 €. 
Puuarkuista maksoin yhteensä 30 €. 


Nämä aarteet ilahduttivat niin paljon, että hymyilin vaan voitonriemuisesti miehen mitäshelvetinromujaseakkataastänneraahaa-ilmeelle auton kaartaessa pihaan. Taidan kuitenkin odottaa rauhassa ensi kevääseen, ennen kuin käyn puuarkkuihin käsiksi. Ehkäpä siihen mennessä visio niiden uudesta ulkonäöstä on muhinut ja kypsynyt päässä tarpeeksi pitkään. Valkoiseksi, tummanruskeaksi vai harmaaksi? Maalaten, vahaten vai petsaten?

(Tällä hetkellä tekee mieli vaan maalata kaikki mustaksi. Sysimustaksi! Syytän marraskuuta.)


Maalaiskirpparit on Pop!