tiistai 29. huhtikuuta 2014

Blossan uusi elämä

Viinikaapista löytyi muutamaa tippaa vaille tyhjä Blossa-glögipullo. Tykkään pullon ilmeestä kovasti (ja kyllä, en ole blogimaailmassa ainoa) joten en raaskinut heittää pulloa pois vaan lähdin miettimään uusiokäyttöä. Tiskipöydältä silmiin osui pientä keittiösälää sisältävä valkoinen betonilaatikko, ja sen kanssa pahasti ristiriidassa oleva muovinen, vihreä Fairy-tönikkä. Siitä se ajatus sitten lähti. Kävin ostamassa teräksisen viinikaatimen ja tadaa, uusi, astetta miellyttävämmän näköinen käsitiskiainepullo on valmis!






 Muista keittiötarvikkeista tarinaa täällä. Klik.
Musta bambuinen tiskirätti Kierti / Musta tiskiharja Kokou 


Joskus ne pienet ideat on vaan niitä parhaita.

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

These boots are made for walkin`

Kirpparilta löytyi pitkästä aikaa jotain myös omaan vaatekaappiin. Ja tietenkin samana päivänä kun olin raahannut pari kassillista vaatteita ja kenkiä UFF:n keräyslaatikkoon...Mutta eihän näitä nahkaisia cowgirl-buutseja voinut vastustaa. Juuri tällaisia olen vaivihkaa etsinytkin, täsmälleen oikeasävyistä "70-luvun nahkaa" kevyellä länkkäritwistillä, tykkään!


























Olohuoneeseen ilmaantunut senkki pelastettiin ystävän suvun mökiltä kaatiskuormasta. Tilaahan sille ei oikeastaan ole, mutta en raaskinut jättää "vanhusta" pulaan. Kahvojen vaihdon jälkeen siitä tulee vielä oikein kelpo senkki. Kyllä siippa taas riemastui tästä pelastustyöstä :)


Viininpunainen nahkasalkku on mun läppärille kuin mittatilaustyönä tehty. Etutaskuissa kulkevat kätevästi virtajohto ja muut oheistarvikkeet. Ja mikä ihana, herkullinen väri!


Ruskeilla nahkahihnoilla varustettu punottu laukku löytyi tammikuussa miamilaisesta vintagekaupasta, ja hypähti heti lempilaukkujeni top kolmoseen. Saappaita rakastan niin palavasti jo nyt, että taidan käyttää niitä kunnes ne kirjaimellisesti hajoavat jaloista irti. Ja katsokaa miten hyvin nämä lempiasiat viihtyvät yhdessä ja vierekkäin! Oijoi hippikesä 2014, täältä tullaan!

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Aamun valkoinen valo


Herään Torpalla aikaisin riippumatta siitä, kuinka pikkutunneille edellinen ilta on jatkunut. Se on tuo alkoviin tulviva valo, jota yksi bambuverho ei paljon pidättele. Harkitsin hetken mustan pimennysverhon ostoa, mutta jätin ajatuksen koska aina on olemassa mahdollisuus päiväuniin. 

Onneksi meitä aikaisia herääjiä on toinenkin. Vanhempi koirista nukkuu yönsä kerällä jalkopäässä, mutta havahtuu heti kuin itse aukaisen silmäni. Sitten me ihastellaan hetki valkoista valoa yhdessä. Avara luonto -lähetys on alkanut.


Pian tämän jälkeen koittaa aamun paras hetki (siis tietenkin heti aamiaisen jälkeen): hän ryömii väliimme peiton alle ja kainaloon.

Lähemmäs...

...ja lähemmäs!
 Seuraavaksi varmaan vaaditaan jo aamiaisnappuloita suoraan sänkyyn?

Vietämme viikonlopun kaupunkikodin kaaosta raivaten. Edellisten viikkojen reissujen kamat kun on kätevästi tyhjennetty mm. keittiön lattialle ja olohuoneeseen muutanut vanha senkki (siitä lisää tuonnempana) on näköjään päätynyt puhtaan pyykin laskutasoksi. Takapihallekin pitäisi kai tehdä jotain?

Iloa ja valoa lauantaihin, ihmiset!


tiistai 22. huhtikuuta 2014

Ja pääsiäisenä nousi aita.

Langoilla taas pienen tauon jälkeen. Ensin oli Hollannissa vietetty lomaviikko, jonka jälkeen päässä ei kerrassaan mitään blogattavaa. Sitten tuli pääsiäinen, ja nyt kun olisi taas pää täynnä ideoita niin kevään ehkä haastavin työviikko ei tahdo antaa minuuttiakaan niiden toteuttamiseen. The story of my life, it seems.

Vietimme pääsiäisen Torpalla aitatalkoiden merkeissä. Vastoin ennakkoluulojani piha-alueen ympärille nousi kuin nousikin n. 110 cm korkea ja likimain 70 metriä pitkä verkkoaita kolmella portilla. Kyllä kelpaa nyt koirien ulkoilla! Ja mikä parasta, aita on suunniteltu siten, että koirat voi päästää ulos suoraan eteisestä ja kesällä ne saavat oman tahtonsa mukaan vetäytyä viileään torppaan päiväunille.


Viisi päivää se otti enemmän tai vähemmän aktiivista rakentamista. Saatettiin me siinä välissä vähän syödä, saunoa ja juoda skumppaakin. Pelata korttia ja syödä taas vähän lisää. Nauraa vatsalihakset maitohapoille ja viljellä ihan hävyttömän huonoa huumoria ympäriinsä. (Mitään muuta meillä ei sitten vielä olekaan ehditty viljelemään, hitto soikoon) Joku hullu taisi käydä lammessakin talviturkkia heittämässä. (Se en ollut minä.) Ja millaiset raksakelit meille suotiin, en muista milloin olen viimeksi ennen vappua viettänyt päivät pitkät ulkona t-paidassa!

Ruokailuhommia. Pekonin kanssa ei vaan voi liioitella! Ihailkaa myös tätä kauniin harkittua ja viimeisteltyä pääsiäiskattausta. 



Torstaina naapurin isäntä kävi kippaamassa traktorilla pihamaalle kasan lautaa ja aidan tolppia, maanantaina pakkailimme jo kamoja takaisin autoon samalla kuin sitkeät aitamiehet sahasivat viimeisiä portteja paikoilleen. Seuraavalle kerralle jäi vielä ylä- ja alalautojen sekä aidan päälle tulevan "kaiteen" naputtelu ja aidan käsittely puuöljyllä. Mutta pääpiirteissään tuli valmista ja koiratkin saivat ennen lähtöä haistella kunniakierroksen uudessa aitauksessaan.



maanantai 7. huhtikuuta 2014

Viikonloppu kuvina

Toisinaan tuntuu, että lauseet ovat menneet piiloon ja olen itse liian eksyksissä kiireen keskellä löytääkseni niiden luokse. Viikonlopun tunnelmia löytyy onneksi kameran muistikortilta.
Risuhommia. Jälleen kerran. Turkoosi vetokärry on paitsi jotenkin kömpelön suloinen, myös erittäin hyödylliseksi käytännössä todettu roskien, risujen ja puutavaran kuskaamiseen. Tulevien juhannusjuhlien aikaan se toiminnee epäilemättä myös kaljakärrynä maakellarin ja lammen rannan välissä.
Niin monet asiat kaveripiirissämme ovat kääntyneet kevyesti ilmaan heitetystä sisäpiirivitsistä hämmentävän reippaaksi tosiasiaksi. Kuten nyt esimerkiksi eräskin hirsitalon osto ja ystävältä tuparilahjaksi saadut siniset työhaalarit. 

Kirves on viuhtonut meidän tontilla koko kevään. Kävin dyykkaamassa pöllikasasta muutaman valioyksilön istuimiksi grillin ympärille. Pitäisiköhän nuo käsitellä jotenkin?
 Kevään alastomassa valossa olen nähnyt pihamme ihan uusin silmin. Siitä, missä kesällä oli vaan villiintynyttä vihreää, löytyy nyt vaikkapa marjapensaita, joiden istutuslinjoissa on -sittenkin- käytetty jotain järkeä. Yritin oksasaksien ja lannoitepussin avulla puhaltaa ne uudestaan henkiin. Nähtäväksi jää, toimiiko taika. 
 Multakasat talon seinustalla paljastavat, ettemme taida olla ainoita asukkaita näillä tiluksilla. Toistaiseksi elämme kylmän sodan rintamassa - niin kauan kun myyrät pysyvät kaukana mun istutuksista, minä kaukana myyristä.
Omenapuuhun pitäisi myös puhaltaa jotenkin uutta elämää. Yksi kuusiaitaan kiinni kasvanut oksa on jo leikattu pois, muuten olen vaan katsellut sitä huuli pyöreänä. Ohjekirjan mukaan pitäisi katkoa kaikki suoraan ylöspäin tai sisäänpäin kasvavat oksat, mutta tuota... Ehdottakaapa mitä oksia tuosta nyt kannattaisi leikata?

Narsissit mullassa ja viini kylmässä. Kyllä nyt hymyilyttää!

Samaan aikaa toisaalla.
Koirankestävä piha-aita otti harppauksen eteenpäin. Rajat asettuivat kevyen neuvottelun jälkeen kohdilleen, suunnitelma on jo ruutupaperilla. Sitten jonkun pitäisi enää vaan tehdä se aita. 

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Viikonlopun vihreät suunnitelmat

Viikonlopun suunnitelmat lähtivät tarkentumaan jo alkuviikosta. Keskiviikkona poikkesin Plantagenissa ja eilen pyörähdimme ihanan Lauran kanssa Kevätmessuilla. Pikainen messukierros tarjosi muutaman kukkasipulin lisäksi fiilistelyä ja inspiraatiotakin, joskin parasta messuantia taisi olla niiden jälkeen Lauran kanssa nautitut terapeuttiset viinilasilliset. <3

Olen vahdannut koko viikon sääennusteita hullun lailla, ja nyt näyttää siltä, että saamme nauttia viikonlopusta Torpalla suorastaan helteisessä kevätsäässä. (Tai siltähän nämä kevään ekat oikeat lämpimät aina tuntuvat.)
Ja viikonlopun ohjelmahan on kauniisti koottuna tässä keittiön pöydällä:


Lisää vain kuoharipullo. Tai kaksi.

Olen niin fiiliksissäni perjantaista ja auringosta, että pakahdun ja tekisi vaan mieli halata jokaista vastaantulijaa! Seuraavaksi kamat ja koirat autoon ja nokka kohti Kanta-Hämettä. 

Ihanaa, aurinkoista ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Dilemma nimeltä tyhjä seinä


Ruokatilan seinällä ollut Holstee Manifesto siirtyi jo ajat sitten työhuoneeni seinälle (sopii sinne niin täydellisesti) enkä ole saanut aikaiseksi hankkia mitään tilalle. Kevään armottoman valon myötä iski sisuuntuminen; tässä on nyt tuijoteltu tyhjää seinää ihan tarpeeksi pitkään! Eiku nettiä selaamaan.


Haluaisin kehyksiin jotain isoa ja mustavalkoista, ikäänkuin kontrastina tumman puun ja itämaisen maton luomalle pehmeydelle. Tekstitaulut ei käy, koska mun aivot nykyään vähän nyrjähtää niistä. Mielessä on iso, mustavalkoinen maailmankartta. Tähtikarttakin voisi olla vaihtoehto, kunhan löytyy just se oikeanlainen.
Urban outfitters/Magical thinking constellation tapestry. Tämä olisi tosi kiva, jos se olisi vähän vähemmän seinävaate.
(Pidemmälle UO:n sivuja selatessani heräsi kysymys, että mikä mikä tää seinävaatejuttu nyt oikeen on? Joku uusi hipsterisisustusvillitys? Trendit ajavat selkeästi taas meikäläisestä ohi, koska mun päässä seinävaate=suora mielleyhtymä finninaamaisen keravalaiskollin seinällä olevaan Jack Daniels-kankaaseen (tai vaihtoehtoisesti etelävaltioiden lippuun) tai siihen pimeällä 90-luvulla huoneeni seinää koristaneeseen Cradle of Filth-seinävaatteeseen. Muisto, jonka haluaisin kipeästi unohtaa.)


Kaipaan apua: mistä löytäisin haluamani mustavalkoisen maailmankartan? Muistuuko mieleen joku verkkokauppa tai muu taho, josta voisin aloittaa etsintätyöt?