MEHU-ENNE

Tämän vuoden herukkasato oli poikkeuksellisen runsas. Muutama uusi puska pihapiirissä on herännyt eloon, viime vuonna niistä ei tullut marjan marjaa.

Anoppilasta peritty Mehu-Maija on käynyt viime aikoina kuumana. Muistin mehustamisen olevan paljon monimutkaisempaa kuin mitä se oikeasti on, siksi kai en ole puuhaan aiemmin ryhtynyt.

(Kaikenlaisten ennakko-odotusten ja -oletusten annammekin elämässämme vaikuttaa, me hassut hölmöt ihmiset.)

Kokeellisessa mehukeittiössä syntyi kahdenlaista sekoitusta. Sekoon tuli punaherukkaa, vadelmia ja pari pussillista viime vuotista raparperia pakkasesta. En tykkää kovin makeista mehuista, joten heitin mukaan vain ohuelti ruskeaa täysruokosokeria.

Black as my Soul syntyi mustaherukasta ja inkivääristä. Yhdistelmän nerokkuus yllätti, aavistus inkivääriä jotenkin viimeistelee maun (ja pitää taatusti flunssan loitolla.)

Vielä olisi muutama litra herukoita jääkaapissa. Olisiko teillä hyviä ehdotuksia ja erikoisempia reseptejä tarjolla? (Kyllä, niitä on jo pakkasessa. Kyllä, syön myös ihan tuoreeltaan kaiken mahdollisen kanssa.)

SOUL KITCHEN

Let me sleep all night
in your soul kitchen
Warm my mind
 near your gentle stove

Learn to forget, 

learn to forget.

Ketunleipätytön parempi salaatti

Olen joskus aiemminkin tainnut mainita, että olen salaattien suhteen hieman maaninen kausiruokailija. Keksiessäni uuden salaattireseptin tai -ainesosan, saatan syödä samaa salaattia päivä- tai viikkotolkulla. Sitten kyllästyn ja siirryn seuraavaan.

Kuluneen kesän salainen resepti on ollut ketunleipä eli käenkaali. Muut ainesosat saattavat vaihtua, mutta ketunleipä pysyy. Ja mikä parasta, sitä voi noukkia lähimetsästä ilmaiseksi.

Ennen kettutyttösalaatti

vihreä salaatti (tammenlehti, rucola tms.)

kurkkua

kikherneet

avocado

feta-juusto

punasipuli

loraus seasamöljyä

päälle kourallinen ketunleipiä

(huom! Myös varret voi syödä) 

Kirpeän raikas, hieman sitruksinen ketunleipä toimii mielestäni täydellisesti kikherneiden, suolaisen fetan ja avocadon seurassa. Seuraavana päivänä vaihdoin fetan halloumiin ja kikherneet kvinoaan, eikä sekään hullumpaa ollut.

Eilen metsäkävelyllä huomasin mustikoiden pullottavan paikoitellen jo varsin mehukkaina. 

Menkää siis metsään, ihmiset!

Taikoja keittiössä: Vihreämpi Viettelys -salaatti

Lämmin kiitos teille edelliseen postaukseeni jättämistänne kauniista ja lohdullisista kommenteista. Jouduin jo hieman säännöstelemään niiden lukemista kun huomasin itkeväni ihan jokaisen kohdalla. Junassa, koulussa, kadulla.

Palataan astetta kevyempään aiheeseen, ihan kirjaimellisesti. Kuten viime postauksessakin mainitsin, vietimme viime viikonlopun Hollannissa festareilla, joissa olemme käyneet enemmän tai vähemmän samalla porukalla jo kolme vuotta putkeen. Majoituimme yhteiseen isoon bungalowiin ja ruuanlaittomahdollisuuksista huolimatta eväät koostuivat lähinnä mukaan napatuista falafeleista, burgereista ja vaaleista höttöleivistä. Oluella alas huuhdottuna. Tiedättehän, kun on liian hyvää seuraa & musiikkia ja paljon hälinää ympärillä, ei oikein malta keskittyä syömishommiin laisinkaan. (Oluella ei tietenkään ole mitään tekemistä asian kanssa.)

Tällä viikolla elimistö on vaatinut jotain kevyttä, vihreää ja elvyttävää. Kehittelin salaatin, joka kiilasi välittömästi salaattilistani kärkeen.

Ennen Vihreämpi Viettelys -salaatti

muutama kourallinen vuonankaalia

n. 1 dl kvinoaa

1 parsakaali

kurkkua

fetaa

seasamöljyä

auringonkukansiemeniä

kanaa/kikherneitä

sipulia

sitruunamehua, sulaa ja pippuria

Olen kokkaillut kvinoaa ennenkin, tuskastuen joka kerralla sen puuroutumiseen. Kevätmessuilla sain Rainingon luomutilan edustajalta hyvän vinkin paahtaa kvinoaa (runsaan huuhtelun jälkeen) rasvattomalla kuumalla pannulla, ja lisätä nestettä tarpeen mukaan vasta tämän jälkeen. Kappas, sehän toimii! Kvinoasta tulee irtonaista ja paahtaminen saa sen pähkinäisen maun vielä paremmin esiin. Loraus seasamöljyä tekee siitä täydellistä. 

Täyteläisen vihreän parsakaalin salaisuus on nopea höyryttäminen, joka jättää parsan mukavan kiinteäksi ja on armollinen myös sen sisältämiä ravintoaineita kohtaan.

Jos syöjiä on useampi, tykkään tehdä vihreän salaattipohjan erikseen ja tarjoilla täytteet omista astioistaan. Sekoitin kvinoan pilkotun parsakaalin ja auringonkukansiemenien kanssa ja murustelin joukkoon fetaa. Tämä sekoitus toimisi varmasti sellaisenaan myös vaikkapa pihvin lisukkeena.

Tähän salaattiin paistoin seuraksi kanaa ja sipulia, seuraavalla kerralla ajattelin kokeilla proteiininlähteenä lempiruokaani kikherneitä. Niiden kanssa ei vaan voi mennä pieleen. Ikinä. Mikään ruoka.

Tässähän tuli taas nälkä. Parempaa perjantaita teille ja meille!

Idätyksestä apua viherkuumeeseen (ja täytettä salaattiin)

Ituhippi täällä hei! Vaivaako sinuakin jo viherkuume?
Odotatko malttamattomana, että pääset upottamaan sormet taas multaan?

Kevään kasvukautta odotellessa on hyvä hetki verrytellä viherpeukaloitaan idättämispuuhissa. Idättäminen on mainettaan vaivattomampaa, onnistuu vaikka se peukalo keskellä kämmentä (kuten eräillä) ja tuoreen vihertävän lopputuloksen saa salaattikulhoonsa jo muutamassa päivässä.

Valitse laatu ja määrä. Idätykseen sopii harjaantuneemman käsissä jyvä jos toinenkin, itse pelasin varman päälle ja kaivoin kaapista paketillisen mungpapuja. Aloitusmäärä kannattaa miettiä käytön mukaan, esimerkiksi mungpapujen tilavuus kuusinkertaistuu idätyksen aikana, joten jo 1 desistä papuja saa rouskuteltavaa useammaksikin päiväksi, noin kahden perusmarketin hyllystä löytyvän iturasian verran. 

Huuhtele, liota, huuhtele. Aluksi pavut huuhdellaan huolellisesti ja niitä liotetaan 5-12 tuntia, jonka jälkeen vesi kaadetaan pois ja pavut huuhdellaan uudestaan. Idätyksen onnistumisen kannalta on tärkeää huuhtoa ituja pari kertaa päivässä, joten tämä kannattaa huomioida idätysajankohtaa valitsessa.

Idätysastia. Idätysastiaksi sopii esimerkiksi iso, suurisuinen lasipurkki. Riihimäen Lasin keittiötölkit ovat kuin tehtyjä tähän tarkoitukseen. Purkin suulle kiinnitetään tiheä mutta hengittävä verkkokangas kuminauhalla. Sideharson puuttuessa ostin apteekista paketin kertakäyttöisiä suihkumyssyjä ja jälkikäteen taputtelin itseäni olalle tästä kertakaikkisen nerokkaasta oivalluksesta. Saa matkia!

Idätyspaikka ja -aika. Idut viihtyvät parhaiten pimeässä. Idätyspaikaksi sopii hyvin esimerkiksi astiakaappi, jonne purkin saa aseteltua kallelleen niin, että ylimääräinen vesi valuu varmasti pois eivätkä idut pääse homehtumaan. Rapeat, hernemäiset mungpavun idut ovat valmiita syötäväksi jo muutamassa päivässä ja säilyvät jääkaapissa noin viikon.

Miksi idättäminen kannattaa? Iduissa piilee yllättävän paljon voimaa ja energiaa. Idättäminen ikäänkuin herättää siemenen henkiin ja idätysprosessin aikana siemenen/pavun ravinteiden ja vitamiinien määrä moninkertaistuu, esimerkiksi proteiinin määrä saattaa nousta jopa kymmeniä prosentteja. Mungpavun idut sisältävät runsaasti muun muassa proteiinia, kivennäisaineita, E- ja C-vitamiinia sekä rasva-aineenvaihduntaa tukevaa koliinia.

Hinta-laatusuhde on kohdallaan. Siinä missä kaupasta ostetut iturasiat maksavat liki 4 euroa kappaleelta, itse idättäminen maksaa lähinnä vaivan. 500 g paketti mungpapuja maksaa 2,79 €, eli 1 dl 0,56 euroa. 10 kpl paketti harsolakkeja maksaa 3,20 € eli 32 senttiä kappale. Yhden idätyskerran hinnaksi tulee siis 0,88 euroa ja lopputuloksena saat noin kahta kaupan rasiaa vastaavan määrän valmiita ituja.

Idätyksen lyhyt oppimäärä ja kattava luettelo eri itutyyppien sisältämistä ravinto-aineista löytyy
muun muassa ekokauppa Ekolon Idätysoppaasta, suosittelen tutustumaan ja kokeilemaan!

Taikoja keittiössä: Paahdetut kurpitsansiemenet

Viime viikonlopun kurpitsalyhtyilottelun jäljiltä meillä on syöty niin kurpitsapiirakkaa, kurpitsakeittoa kuin kurpitsasämpylöitäkin. Kurpitsaa siellä, kurpitsaa täällä. Tuntuu, että kurpitsaa tulee kohta jo korvistakin ulos. 

Viimeinen kurpitsaruoka vähään aikaan on kurpitsasoseen seasta kaivetut, 

paahdetut kurpitsansiemenet. Näin se tapahtuu: 

Huuhdo siemenet huolellisesti ylimääräisestä rihmasta, kuivaa talouspaperin päällä. 

Paahda 150-175 C uunissa n. puoli tuntia tai kunnes siemenet ovat rapeita ja saaneet aavistuksen väriä pintaansa. 

Ne ovat valmiita syötäväksi (esim. kurpitsakasvissosekeiton päälle ripotettuna) sellaisenaan, ja jos haluaa extraherkullista naposteltavaa vaikkapa leffaseuraksi, voi siemenet käyttää vielä pannulla öljyssä ja maustaa suolalla/paprikalla/chilillä/milläikinähaluaa. 

Kurpitsa, kurpitsa, KURPITSA, KURPITSAKURPITSAKURPITSA!

(Onneksi kurpitsasesonki on vain kerran vuodessa.)

Postaus sisältää LIHAA

Ei kuulkaas mene aina ihan kuin siinä-nimeltämainitsemattomassa-tv-sarjassa nämä lihahommat.

Jokunen aika sitten koneella rötvätessäni tuli ajatus, että tekisi mieleni ostaa jotain pientä kivaa netistä. Ihan vaan itseäni piristääkseni. Ostin kymmenen kiloa luomulihaa.

Labbyn tilan nettikauppa toimi kuin ajatus, ja viisi kiloa jauhelihaa, osso buco ja muutama kilo filettä sekä paistia saapui pian kotiovelle veloituksetta toimitettuna. Pian tämän jälkeen vakuumipakattu liha oli jaettu kahteen eri osoitteeseen ja kahteen eri pakastimeen. Hykertelin korkealentoiselle ajatukselle omavaraistaloudesta, ainakin seuraavien kuukausien liharuokien suhteen.

Torstai-iltana saavuimme Torpalle, joka oli kuin yksi hilettä puskeva jääkaappi. Ei nuo japanialaiset ilmalämpöpumput oikein tahdo selvitä täällä suomalaisessa (anteeksi mutta mitä vittua, ulkona oli kuitenkin vain -4 C??!) tundrassa. Onneksi ajan hermoilla oleva pakastimemme oli päättänyt olla ekologisesti tiedostava ja ottaa osaa ilmastomuutoksen vastaiseen kampanjaan menemällä pois päältä (ilmeisesti sähkökatkoksen vuoksi) määrittelemättömäksi ajaksi. Vastassa oli siis jäisen mökin lisäksi pakastin täynnä mukavasti lämmennyttä ja puolisulaa lihaa. (Sanoinko jo, että luomulaatuista, eikä ihan sitä halvinta mahdollista.)

(Ja huvittavinta tietenkin se, että myöhemmin illalla pakastin oli lähtenyt jäätymään ja toimi ihan moitteetta.)

Tilanne on nyt siis se, että meillä on 1,5 päivää aikaa syödä 3,4 kiloa lihaa. Kaksistaan. En tiedä, kauan lihat ovat pakastimessa sulaneet. Oletus on, että ne saattavat säilyä ensi viikon lounasannoksiin saakka. Siinä vaiheessa, kun teemme vuoronumerojärjestelmää torpan ainoaan vessaan (tai, pahimmassa tapauksessa, toinen juoksee mettään ns. riuku-sille-itselleen) saanemme lisätietoa lihojen säilyvyydestä.

Niitä ei kai voi laittaa uudestaankaan pakkaseen?

Kertokaapa nyt sitten vinkkejä, mitä eri ruokalajeja ja variaatioita tekisitte tässä tilanteessa, kun raaka-aineena on sekä jauhelihaa, piffiä että paistia? Samaa ruokaa kun ei jaksa syödä paria päivää kauempaa. Ruuan pois heittäminen taas ahdistaa jo ajatuksena nykyisin enemmän kuin mikään. Eksoottisimmatkin ehdotukset ovat tervetulleita!

Taikoja keittiössä: Punajuurikeitto

Tarkoitukseni ei ole tehdä tästä blogista ruokablogia, haluan vaan taltioida nämä parhaaksi todetut reseptit talteen ihan jo itseäni varten. Siispä lounaaksi valmistettua punajuurikeittoa kehiin.

Punajuuri on lempijuurekseni ja vuohenjuustoon yhdistettynä se saa makunystyrät laulamaan sinfoniaa.

Ennen Parempi Punajuurikeitto

3 isoa punajuurta

2 perunaa

1 omena

1 iso sipuli

valkosipulia

1 prk kermaa

1 kasvisliemikuutio
suolaa ja pippuria

vuohenjuustoa niin paljon kuin kehtaa mukaan laittaa
koristeluun lehtipersijaa ja siemensekoitusta

Kuori ja pilko sipuli + valkosipuli paloiksi, kuullota hetki kattilan pohjlla öljyssä/voissa. Lisää reilusti vettä, kasvisliemikuutio sekä kuoritut ja pilkotut punajuuret. (Se sotkuinen osuus, suosittelen pyyhkimään kaikki punajuuren värjäämät pinnat heti eikä vasta puolen tunnin päästä kuten itse tein...) Keitä kunnes punajuret ovat pehmeitä, n. 40 min. Lisää jossain vaiheessa kuoritut ja pilkotut perunat joukkoon, niistä tulee keittoon vähän tuhdimpaa rakennetta. Laitoin mukaan myös yhden naapurista pöllityn myöhäissadon omenan, maku toimii punajuuren kanssa oikein kivasti yhteen.

Siivilöi liika vesi pois, soseuta sauvasekoittimella/tehosekoittimessa/puunuijalla. Lisää kerma ja kiehauta nopeasti. Nosto keitto pois liedeltä ja pilko vuohenjuustoa sulamaan kuumaan keittoon. Sekoita, annostele, koristele, tarjoile!

Ensi syksynä teen tätä samaa keittoa omasta maasta nostetuista punajuurista, tämä on lupaus!

Ps. keitto toimii loistavasti myös Chia-sämpylöiden kanssa...

Köyhiä ritareita ja tuhlailevia bloggareita

Kevyt liioittelu ja överiys on selkeästikin ollut viikonlopun teema. Kaksoisarvontavoitoista iloitsemisen lisäksi ehdin koluamaan ystäväni kanssa kirppareita menestyksekkäästi ja hieman hövelillä otteella. Mukaan lähti monenlaisia pyöreitä asioita... 

 ...kuten esimerkiksi metallisia tarjottimia kahdessa eri koossa...

Englantilaisia Jade-sarjan vihreäsävyisiä leipälautasia, jotka ovat niin kauniita, että meinasin pyörtyä ne nähdessäni...

...ja metallinhohtoinen seinäkello, joka kaiken lisäksi jopa toimii. Myös takana näkyvä punottu kori on viikonlopun saalislistalta. (joka siis on kaikkineen huomattavasti pidempi, kun mitä kuvat kertovat. Muutama herkullinen löytö ansaitsee ihan oman postauksensa.) 

 Kevytmielisen tuhlailun jälkeen sunnuntailounaaksi valmistetut Köyhät Ritarit eivät tuntuneet enää yhtään liioittelulta. Varsinkin kun ne nautittiin pizza-aamiaisen jälkeen. Sanoinko jo, vähän överiksi meni tälläkin saralla. Viikonlopun aikana syödyt kalorit ja kirppareilla tuhlatut eurot takuulla jotenkin kompensoivat toisensa. Todistakaa vaan vääräksi, en aio uskoa. 

Ennen Köyhät Tuhlaajaritarit

8 siivua pullaa (myös kuiva/vanhaksi menevä vaalea leipä käy)

1 kananmuna

2 dl maitoa

1 tl kanelia

1 tl ruususuolaa

vanilijasokeria/vanilijauutetta

nokare voita

2 dl vanilijakastiketta

Paljon omenahilloa

Sekoita maito, kananmuna ja mausteet. Viipaloi pulla/leipä n. 3 cm paksuisiksi siivuiksi. Uita pullaviipaleet molemmin puolin munamaitoseoksessa niin, että neste imeytyy kunnolla. Paista reilussa voissa kullanruskeiksi kummaltakin puolelta. Lataa päälle ylilyöntiä lähentelevä annos omenahilloa ja vaahdotettua vanilijakastiketta. Kieriskele itsetyytyväisyydessä ja lisää Miksi on kivaa olla aikuinen-listaan kohta "aikuisena voi syödä köyhiä ritareita lounaaksi jos huvittaa."

Ps. Ei suosinut arpaonni enää kolmatta kertaa, eilisessä lotossa vain yksi numero oikein. Ehkä se olisikin ollut jo vähän too much. 

Ps2. Pieni 2 kg iltapalapaisti on parhaillaan uunissa. 

Taikoja keittiössä: Chia-sämpylät (leivinuunissa)

Tein eräänä iltana pulled pork-annosta varten niin järjettömän maukkaita sämpylöitä, että kirjoitanpa reseptin tänne blogiin talteen vastaisuuden varalle.

Ennen astetta rouheammat sämpylät (n. 15 kpl)

5 dl kädenlämpöistä vettä

1 pss kuivahiivaa

1 dl chia-siemeniä

1 dl pellavansiemeniä

8 dl sämpyläjauhoja

reilusti hyvälaatuista oliiviöljyä

suolaa

tujaus tummaa siirappia

1 kananmuna

Sekoita hiiva veteen, lisää suola, siirappi, jauhot, öljy ja siemenet. Alusta ja anna nousta liinan alla ainakin tunnin verran. Pyörittele taikinasta kevyesti sämpylöitä ja anna nousta liinan alla vielä ainakin puoli tuntia. Voitele sämpylöiden pinta kananmunalla ja paista n. 200 asteisessa (leivin)uunissa n. 15 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin ruskea ja rapsakka. 

Sämpylät toimivat alustana niin pulled porkille (coleslawn kanssa), hampurilaispihville kuin aamiaiskinkunviipaleelle. Parhaimmillaan ne ovat kuitenkin juuri uunista tulleina: sipaus voita, viipale juustoa ja eikun ääntä kohti. Valmistaudu taistelemaan viimeisestä!

(Tiesittekö muuten, että luontaistuotekauppojen hyllyillä notkivia super(kalliita)foodeja kuten esimerkiksi chia-siemenet ja msm-jauhe, syötetään sellaisenaan myös hevosille ja niitä myydään rehukaupoissa isompina erinä huomattavasti trendikkäitä ekomarketteja edullisempaan hintaan? Suosittelen kokeilemaan esim. Agrimarkettia. Me vedellään koirien kanssa msm-jauhetta tyytyväisenä samasta purkista.)

Botanica: muistiinpanoja omenakorin reunalta

Viikonlopun kirpparilöydöt olivat hyvin maltilliset.

Botanica-taulujen (1 €/kpl) kasvikuvasto viehättää, ne pääsevät Torpan pikkuvessan seinälle. Vanhan mustakantisen vihkon (0,5 €) pinta tuntuu hyvälle käsissä.

Syyskuu on mitä osuvin hetki uuden muistivihon hankinnalle, niissä molemmissa asuu lupaus uudesta alusta. Tyhjät sivut inspiroivat, suorastaan huutavat lupaa haaveilla, suunnitella, muuttua ja kirjoittaa oma tarinansa uudelleen, vaikka joka päivä. Muistivihko kulkee mukanani aina, kirjaan ylös ajatuksenpätkiä ja ideanpoikasia, to-do-listoja ja kauppalistoja.

Kuten monissa blogeissa tällä hetkellä, myös meillä on omenasavotta käynnissä. Keittelin eilen niin paljon hilloa ja sosetta, ettei taloudesta löydy enää yhtäkään tyhjää säilytysastiaa. Kukakohan ne kaikki syö?

Omenahillo porisi hiljalleen liedellä kaalilaatikon muhiessa uunissa. Pimeä syyssade kohisi avoimesta keittiön ikkunasta sisään. Tuntui, että hetkessä tiivistyi syksystä jotain olennaista.

Taikoja keittiössä: Fenkolin ja appelsiinin loimuava liitto

Onnistuin elämään 35 vuotta ennenkuin ymmärsin, miten suurenmoinen on vihannes nimeltä Fenkoli.

Jos appelsiini ja fenkoli menisivät naimisiin...

...olisi se todellinen rakkausliitto...

Fenkoli-appelsiinisalaatti

 1 appelsiini "fileeksi" pilkottuna

1 ohueksi siivutettu fenkoli

1 viipaloitu avocado

(punasipulisilppua)

lehtipersiljaa kourallinen

korianteria

1/2 limen mehu puristettuna

mustapippuria, ripaus hyvää suolaa

Tarjoillaan loimulohen ja jugurtti-minttukastikkeen kanssa.

...ja loimulohi toimisi täydellisesti niiden lemmenpesänä!

(Tänä kesänä opeteltiin loimuttamaan lohta. Ensi kesänä opetellaan savustamaan lohta. Sitä seuraavana kesänä loimutetaan ja savustetaan itse pyydettyä kalaa. It´s a plan!)

Taikoja keittiössä: Perunamunakas

Kyllä lauantai-aamut ovat ihmisen parasta aikaa! Ei kiire minnekään, ja koko viikonloppu vielä edessä. Herään aina miestäni aiemmin, joten lauantainen aamiaskattausvuoro lankeaa minulle ihan luonnostaan. Ja sehän sopii; rakastan ruuanlaittoa silloin kun siihen on tarpeeksi aikaa (ja aamiastakin maltan kokkailla pidempään kunhan saan ensin kahvimukini.)

Espanjalaishenkinen perunamunakas syntyi kananmunista ja edellisen päivän ruokailusta ylijääneistä keitetyistä perunoista. Maun kruunaa edellisen illan juustotarjottimelta napattu pala manchego-juustoa. Näin sen tein: aluksi viipaloin perunat pannulle ja paistoin hetken runsaassa öljyssä. Perunoiden päälle kaadoin vatkatut kananmunat (joukossa tilkka maitoa ja suolaa) ja hetken päästä lisäsin ohueksi viipaloidut juustolastut. Itse en varsinaisesti paista munakasta, vaan jujuna on hauduttaa se valmiiksi miedolla lämmöllä ja kansi paistinpannun päällä, niin juustokin ehtii sulaa kunnolla.
Koristellaan persiljalla ja herätetään mies taas muistamaan, että se on mennyt juuri oikean naisen kanssa naimisiin.

Kuvan vihreäreunainen lautanen kesän kirpparilöytöjä, 6 kpl lautasia yht. 2 €. 

Meillekin maistuisi.