Lusikka nurkkaan.

Heh, mitään otsikon lupaamaa dramatiikkaa ei nyt kuitenkaan ole luvassa, vaan kysymys teille arvon lukijat:

Osaako joku kertoa nimeä/mallia kuvassa esiintyvälle lusikalle?

Lusikan kuviointi on mielestäni tosi kaunis ja se vie muistoissa suoraan mummolaan. Jo torppaa ostaessamme päätin, että aterinlaatikostamme tulee jatkossa löytymään ensisijaisesti kyseisiä "mummola"yksilöitä. Olen keräillyt näitä nyt hiljakseltaan kirppareilta ja anopin aarrelaatikoista ja ilmeisesti tätä mallia on käytetty paljon myös palkinto- ja muistolusikkana, kun kaiverrettuinakin näitä tulee vastaan. Malli ja valmistaja kiinnostaisi kovasti?

Vastaanotan mielelläni myös kaikki vinkit tummentumien poistamiseen vanhoista lusikoista. 

(Marttaliiton jäsenhakemus on myös vakavassa harkinnassa.)

Satanen täynnä & arvonta

Blogini kirjautuneiden lukijoiden määrä on hivuttautunut yli sadan kuin huomaamatta.

Iso kiitos teille kaikille, jotka jaksatte juttujani enemmän tahi vähemmän aktiivisesti lukea ja kommentoida! En voi kai liikaa alleviivata sitä, kuinka palkitsevaa ja motivoivaa vuorovaikutus teidän kanssanne on ollut ja tulee olemaan varmasti jatkossakin. (Vähän hassulta se kieltämättä tuntuisikin täällä itsekseen höpistä...)

Satasen kunniaksi ajattelin toteuttaa pienen kyselyn, koska minua oikeasti kiinnostaa, kuka ja mitä mieltä juuri SINÄ olet.

Vastaathan siis alla oleviin kysymyksiin:

1. Kuka olet? Mitä teet ja mikä on sinulle tärkeää?

2. Millä kolmella adjektiivilla kuvailisit Casa-X blogia?

3. Millä värillä/väreillä kuvailisit Casa-X blogia?

4. Mitä haluaisit tietää minusta/blogista/Torpasta?

5. Muuta mielessä blogiin liittyen? Kehuja, toruja, ehdotuksia...?

Vääriä vastauksia ei ole. (Erilaisia mielipiteitä kylläkin.) Jätä sähköpostiosoitteesi mikäli et ole lukija/tai et halua klikata itseäsi lukijaksi.

Karkaan hetken päästä muutamaksi päiväksi Lontooseen, ja vastaajien kesken arvotaan joku kiva teemaan sopiva Lontoon-tuliainen!

Siihen saakka, Adios!

Ps. Tiesithän, että Casa-X-blogia voit seurata myös

*Tässä kohtaa tekee mieli punastellen tuijotella sivuun ja potkiskella pikkukiviä, vähän sellainen hittoakositäitsestäännumeroatekemään-asenne puskee pintaan*

Facebookin ja Bloglovinin kautta, ja allekirjoittaneen visuaalista mielenmaisemaa myös Pinterestissä ja Instagramissa?

Pss. Uusia lukijoita varten tein blogin yläreunaan esittelysivun itsestäni ja blogista.
Tarinan Torppa-aikamme alkumetreiltä voit lukea täältä.

Postaus sisältää LIHAA

Ei kuulkaas mene aina ihan kuin siinä-nimeltämainitsemattomassa-tv-sarjassa nämä lihahommat.

Jokunen aika sitten koneella rötvätessäni tuli ajatus, että tekisi mieleni ostaa jotain pientä kivaa netistä. Ihan vaan itseäni piristääkseni. Ostin kymmenen kiloa luomulihaa.

Labbyn tilan nettikauppa toimi kuin ajatus, ja viisi kiloa jauhelihaa, osso buco ja muutama kilo filettä sekä paistia saapui pian kotiovelle veloituksetta toimitettuna. Pian tämän jälkeen vakuumipakattu liha oli jaettu kahteen eri osoitteeseen ja kahteen eri pakastimeen. Hykertelin korkealentoiselle ajatukselle omavaraistaloudesta, ainakin seuraavien kuukausien liharuokien suhteen.

Torstai-iltana saavuimme Torpalle, joka oli kuin yksi hilettä puskeva jääkaappi. Ei nuo japanialaiset ilmalämpöpumput oikein tahdo selvitä täällä suomalaisessa (anteeksi mutta mitä vittua, ulkona oli kuitenkin vain -4 C??!) tundrassa. Onneksi ajan hermoilla oleva pakastimemme oli päättänyt olla ekologisesti tiedostava ja ottaa osaa ilmastomuutoksen vastaiseen kampanjaan menemällä pois päältä (ilmeisesti sähkökatkoksen vuoksi) määrittelemättömäksi ajaksi. Vastassa oli siis jäisen mökin lisäksi pakastin täynnä mukavasti lämmennyttä ja puolisulaa lihaa. (Sanoinko jo, että luomulaatuista, eikä ihan sitä halvinta mahdollista.)

(Ja huvittavinta tietenkin se, että myöhemmin illalla pakastin oli lähtenyt jäätymään ja toimi ihan moitteetta.)

Tilanne on nyt siis se, että meillä on 1,5 päivää aikaa syödä 3,4 kiloa lihaa. Kaksistaan. En tiedä, kauan lihat ovat pakastimessa sulaneet. Oletus on, että ne saattavat säilyä ensi viikon lounasannoksiin saakka. Siinä vaiheessa, kun teemme vuoronumerojärjestelmää torpan ainoaan vessaan (tai, pahimmassa tapauksessa, toinen juoksee mettään ns. riuku-sille-itselleen) saanemme lisätietoa lihojen säilyvyydestä.

Niitä ei kai voi laittaa uudestaankaan pakkaseen?

Kertokaapa nyt sitten vinkkejä, mitä eri ruokalajeja ja variaatioita tekisitte tässä tilanteessa, kun raaka-aineena on sekä jauhelihaa, piffiä että paistia? Samaa ruokaa kun ei jaksa syödä paria päivää kauempaa. Ruuan pois heittäminen taas ahdistaa jo ajatuksena nykyisin enemmän kuin mikään. Eksoottisimmatkin ehdotukset ovat tervetulleita!

Romu-Ritvan tunnustuksia

("Kirjoita sinne sun blogiin, että ostit peräkärryllisen romua eikä sulla ole hajuakaan, mitä sillä teet.")

No kröhöm. Tapahtuipa eräänä päivänä niin, että lähisukulaiseni oli tekemässä muuttoa mummonmökistä, jossa hän oli asustellut vuokralla. Olin jo aiemmin ihaillut mökissä ja sen saunarakennuksessa majailleita vanhoja huonekaluja ja muita aarteita ("romuja", muistuttaa rakas siippani tähän väliin), kun sattumalta kävi ilmi, että omistaja olisi valmis tyhjennystä vastaan luopumaan niistä erittäin, erittäin sopuisaan hintaan. No niinhän siinä sitten kävi, että peräkärryllinen tavaraa ("romuja", kuuluu jälleen taustalta) vaihtoi omistajaa.

(Mun mielestä olisi ollut suorastaan tyhmää lähteä puolityhjän peräkärryn kanssa pois, kun se kärry kerta tätä varten lainattiin, ja kun täysinäisen sai ns. samaan sopuhintaan. Buuuut maybe it´s just me.)

Tässä tiivistyy jotain olennaista romuharakan vanhan tavaran rakastajan sielunelämästä. Mulla ei todella ole hajuakaan, mitä ostoksillani teen tai mihin ne laitan, mutta ne oli "pelastettava". Äiti Maa anna anteeksi ja aviomiehelle pitkää pinnaa.

Lastissa meille muutti muun muassa vanha turkoosinen allaskaappi, joka oli oikeastaan kuorman ainoa harkittu ja tarpeellinen ostos. Se mahtuu täydellisesti Torpan pikkuvessaan.

(Tai siis täydellisesti sen jälkeen, kun mies näyttää sille vähän sirkkeliä ja piikkisahaa.)

Vanha lipasto on kuuleman mukaan kanta-hämäläistynyt sodan jaloista Karjalasta 40-luvulla. 

Valkoinen puutuoli on vaan niin kauniin muotoinen. Ei muuta kun hiekkapaperia ja pellavaöljymaalia kehiin. Lipasto ja tuoli löysivät väliaikaisen sijoituspaikkansa saunan viereisestä "kesähuoneesta", vanhasta eläinsuojasta/navetasta jota joku päivä myös saunatuvaksi kutsutaan. (Heti kun saamme tehtyä seinään aukon, tasoitettua lattian ja maalattua seinät uudelleen...)

Samassa rytäkässä meille paluumuutti todiste allekirjoittaneen taiteellisesta lahjakkuudesta, eli  kissataulu, jonka olen aikoinaan edesmenneelle mummolleni maalannut. ("Haluisitsä tän takas, muistona mummosta?", kysyi äitini. "No enhelvetissä siis tottakai, ties millaista jälleenmyyntiarvoa tällä nykytaiteen helmellä vielä jonain päivänä on!")

Näiden yllämainittujen lisäksi kuormaan mahtui vanhoja, isoja ruskeita lääkelasipulloja, emalisia pesuvateja ja yksi hyvin säilynyt pieni palju. Ja ehkä jotain muutakin mitä en juuri nyt muista.

("Mainitsit kai myös ne parikymmentä juuttisäkkiä?")

No okei. JA parisenkymmentä juuttisäkkiä, joiden kohdalla myönnän itsekin, että homma saattoi lähteä vähän ns. lapasesta. Tässä kohtaa käytän avioliitollispoliittista veto-oikeuttani ja totean rauhaa rakentavasti, että itsepähän on vaimonsa valinnut.

Jos teillä olisi parisenkymmentä sinällään hyväkuntoista ja osin käyttämätöntäkin juuttisäkkiä, niin mitä niille/niistä tekisitte?

(Myös vinkit romuhamsterin vertaistukiryhmistä otetaan vastaan. Ehkä.)

Karmaa & Kirpparilöytöjä

Viime aikoina olemme toimistolla puhuneet paljon buddhalaisuudesta ja karmasta. Että ei pelkästään ne teot, vaan jo pelkät ajatuksetkin (!) heiluttavat kuppia puolelta toiselle. Tässä kohtaa vähän kylmäsi, koska vaikka pyrinkin aina yleensä hyviin tekoihin, sekä itseäni että muita elollisia kohtaan, niin ne ajatukset eivät ehkä välttämättä aina ole ihan painokelpoista tavaraa...(Herranjestas apua minne mä päädynkään.)

Käväisin Itiksen Citymarketin sunnuntaisella parkkipaikkakirppiksellä parisen viikkoa sitten. Paljon kaikenlaista ihanaa ja hyödyllistäkin tarttui mukaan ja ehkä eniten iloitsin näistä vihreäkuviollisista Arabian lautasista, joita eräällä reippaasti mummoikään ehtineellä rouvashenkilöllä oli myynnissä. Sympaattinen mummeli pahoitteli lautasten kulumia selvästikään ymmärtämättä niiden todellista arvoa ja tarjosi ne eurolla kappale. Olisin voinut suoraselkäisesti todeta, että ettehän te nyt rouva-hyvä voi näin halvalla myydä. Sen sijaan pidin suuni kiinni ja kaivoin sisäänpäin hymistellen kahden euron kolikon lompakosta.

Sattuuko joku tunnistamaan mitä mallistoa nämä lautaset ovat?

Jälkikäteen tuntui vähän ikävältä ja veikkaan, että se karma-dude ei katsonut tätä tahatonta, mutta silti huijauksen veteen piirrettyä viivaa läikyttävää ostotapahtumaa kovin hyvällä silmällä. Ehkä se, että vaikka olisin maksanutkin lautasista triplasti enemmän, niin se raha olisi ollut epäilemättä mummolle isompi kuin itselle.

(Saanen huomauttaa, arvon karma, että tänään töistä kotiin kävellessä varoin hyvin sinnikkäästi tallomasta sateen esille huuhtomia etanoita. Että muista se sitten puntteja tasatessa.)

Torpan apteekista, päivää!

Tuossa yksi päivä juolahti mieleen sellainen ajatus, että lähimpään lekuriin kun on matkaa se 40 km, niin olisi varmaan syytä varautua Torpallakin jonkinlaisella alkeellisella apteekkivarastolla (sen yhden käsilaukusta löytyvän buranan lisäksi). Ettei sitten kenenkään tarvitse moottorisahailun tai sirkkelöinnin jälkeen vuotaa kuiviin taksia/ambulanssia odotellessa ihan vaan siitä syystä, ettei taloudesta löydy tarpeeksi tuppoa ja laastaria. No nyt löytyy, ja ullakolta löytyviin ampiaispesiin ja/tai mahdollisiin luikerteleviin kanssa-asukkeihin on myös varauduttu. Kaupungissa tällaiset asiat tulevat harvemmin edes mieleen kun apteekkiin on matkaa 2 km ja lähisairaalaankin saman verran. Tässä siis katsaus Torpan lääkekaappiin.

Torpan pikkuvessassa sijaitseva lääkekaappi saatiin kaupantekijäisenä. Buddha-patsas kirpparilta. Juliste Miamista, tykkään sen sävymaailmasta vaikka en mikään oopperan ystävä olekaan. 

- burana 400 mg. Paljon.
- kyypakkaus x 2
- punkki/mäkäräispyyhkeitä
- laastareita eri kokoisena ja kaikissa sateenkaaren väreissä
- sideharsoa, idealsidettä, kirurgisia siteitä
- Histec
- Betadine haavojen puhdistukseen (sopii niin eläimille kuin ihmisillekin)
- vanulappuja
- kuumemittari
- Finrex (joskus se flunssa iskee kesälläkin)
- kirsikkana kakun päältä vanhasta lääkepussista löytyi Billy-kondomi, jonka päiväys on vanhentunut vuonna 2004. En ehkä laskisi ehkäisyhommia tämän varaan?
- suihkutettava desinfiointiaine, käsidesi
- Imodium
- Canikur koirien vatsavaivoihin
- Rennie. Tätäkin paljon.
- kylmägeeli

Hmm. Jonkinlaista kortisonivoidetta voisi laittaa ostoslistalle. Ja koirille punkkipannat. Aurinkovoiteita löytyy monella vahvuudella, olen aika tarkka hipiästäni. Kosmetiikkalaukusta löytyy kuitenkin aloe vera-voidetta varmuuden vuoksi.

Tuleeko teille mieleen jotain, koiratkin huomioiden, mitä lääkekaappiin olisi hyvä vielä hankkia?

Kumi palaa!

Tai sitten ei.
Saunarakennuksen takaa löytyi melkoinen käytettyjen kumirenkaiden hautausmaa. Polttaminen ei luonnollisestikaan ole vaihtoehto, ja karsastan myös ajatusta renkaiden raahaamisesta kaatopaikalle.

Nyt kysynkin teiltä, arvoisat lukijat, vinkkejä kumirenkaiden uusiokäyttömahdollisuuksista: mitä käyttöä näille keksisit? Miten autonrenkaita saisi hyödynnettyä sisustuksessa, pihalla, varastossa...? Tiedätkö jonkun tahon, kierrätystaiteilijan, käsityöläisen, romunkerääjän, yhteisön tai järjestön, joka kaipaisi autonrenkaita raakamateriaaliksi tai johonkin tiettyyn tarkoitukseen?

Kuvissa vain murto-osa renkaista, oikeasti niitä on ihan hemmetisti. Enemmän tai vähemmän käytettyjä, käyttämättömiäkin. Parasta olisi tietty, jos löytäisivät uuden kodin ennen lumien tuloa tai viimeistään keväällä, muuten edessä on kaatisreissu.